Tarinani
Not all those who wander are lost
Mistä alkaisin..
Elämänpolku on kuljettanut minua moneen eri suuntaan. Välillä on ollut vaikea nähdä määränpäätä tai valita oikeaa tietä. Näin jälkeenpäin katsottuna pystyn kuitenkin näkemään, että kaikki ne menneisyyden valinnat ovat sittenkin kuljettaneet minua juuri tähän suuntaan.
Olen aina ollut tietyllä tapaa luova, vapaa-ajalla yksin viihtyvä ja asioita pohdiskeleva maailmankansalainen, jota jo lapsena kiinnosti eri kulttuurit, historia ja luonto. Kun muut rellestivät kotibileissä, minä istuin kirjastossa tai koneen äärellä.
Opinto-
kokeiluja
Nuorena en tiennyt, mitä lähteä opiskelemaan, joten hakeuduin järkipohjalta lukemaan liiketaloutta. Alan kaupallinen puoli ei juurikaan kiinnostanut, vaan halusin koko ajan opiskelemaan tietotekniikkaa. Tykkäsin kyllä esimerkiksi viestinnän, juridiikan ja kielten kursseista. Noihin aikoihin elämässä oli paljon vastoinkäymisiä, mutta selvisin kuitenkin lopulta selkeille vesille ja kasvoin ihmisenä.
Myöhemmin aikuisena lähdin vielä opiskelemaan datanomiksi. Työharjoittelun pääsin suorittamaan Espanjaan, ja tämän seurauksena kaukokaipuu alkoi kaihertaa mielessä jatkuvasti.
Harhailua työelämässä
Tein aikani nettisivuja ja grafiikoita, olin töissä mainostoimistossa ja valokuvastudiossa. Luovuus kuitenkin alkoi kadota pikkuhiljaa, koska työtehtävät, kuten passikuvien ottaminen tuntuivat tulevan liukuhihnalta samanlaisina.
Kaipasin työhön myös fyysisyyttä. Päädyin tämän seurauksena työskentelemään aivan eri alalle, kuin mihin olisin koskaan kuvitellut päätyväni. Löysinkin itseni keittiöalalta.
Työskentelin viitisen vuotta koulutuskeskuksen ruokasalissa, kanttiinissa ja keittiössä. Tein välillä pitopalveluhommia. Pidin työstä, mutta en kuitenkaan tuntenut, että se olisi ala, jota kohtaan minulla olisi suurempaa intohimoa. Ehdinkin lopettaa työt pari kertaa lähteäkseni reppureissaamaan.
Intohimona matkailu ja vaikuttaminen
Vietin mm. 2½ kuukautta Keski-Amerikassa miettien, mitä haluan tehdä. Töistä pyydettiin aina palaamaan takaisin, ja sitä myötä ahdistukseni paikallaan junnaamisesta kasvoi koko ajan. Aloitin matkabloggaamisen, ja se vei minut aina hetkeksi muihin maailmoihin.
Olin muutama vuosi aiemmin liittynyt eri järjestöihin, jotka ajoivat solidaarisuutta, ihmisoikeusasioita ja luonnonsuojelua. Järjestöhommien kautta pääsin kiertelemään lisää maailmaa ja ottamaan osaa erilaisiin seminaareihin. Päädyin myös taittamaan erään seuran jäsenlehteä, tekemään mainoksia ja ylläpitämään nettisivuja. Mietin, miten voisin yhdistää nämä kaikki mielenkiinnon kohteet.
Suunta alkaa hahmottua
Työkentällä kävin vuonna 2019 kurkistamassa Lapin sesonkitöihin, jossa tarjoilijana työskennellessäni tutustuin restonomiopiskelijoihin. Päätin hakea alalle.
Keväällä 2020 laitoin hakemuksen menemään, mutta en uskonut pääseväni sisään. Yllätys olikin suuri, kun sain tietää saaneeni opiskelupaikan. Kuviot alkoivat pikkuhiljaa selvitä.
Katsoessani syventäviä opintoja, huomasin, että aiemmat elämänvalintani olisivat takuulla hyödyksi tulevissa opinnoissa. Restonomiopinnoissa aikeinani on suuntautua vastuulliseen matkailuun sekä digitaalisiin matkailupalveluihin.
Vuonna 2020 pääsin kehittymään ja verkostoitumaan myös bloggaajana.
Urahaaveita
Vaikka olen jo pitkälle aikuinen, on minulla edelleen tietty lapsen uteliaisuus, joka ajaa minua janoamaan uutta tietoa ja oppimaan lisää maailmasta.
Koulun myötä eteen on auennut paljon uusia uramahdollisuuksia aina vastuullisen matkailun kehittämisestä lentokenttien turvatarkastukseen ja suurlähetystöissä tehtävään maakuvan edistämistyöhön. Ehkä löydän itseni vielä joskus myös ulkomailta töistä. Kansainvälisyys ja vaikuttamistyö kiinnostavat vuosi vuodelta enemmän.
Pieniä unelmia..
Ikuisena Meksiko-fanina minulla on haaveena myös joskus toteuttaa pienimuotoisia opastettuja ja personoituja matkoja Meksikoon ja muualle Keski-Amerikkaan.
Olisi mahtavaa päästä johdattamaan ihmisiä muinaisiin asteekkien ja mayojen rauniokaupunkeihin ja kertomaan tarinoita myyttisistä hahmoista, tutustuttamaan matkaajia alkuperäiskansojen luonnonläheiseen elämään ja herättämään tietoisuutta luonnon ja paikallisten yhteisöjen kunnioittamisesta.
Elämä kantaa!
Kaikkia unelmia ei ehkä ole tarkoitettu toteutettavaksi, mutta ne antavat voimaa jaksaa arjen keskellä. Koskaan ei myöskään kannata katua menneisyyden valintoja. Ne ovat tehneet meistä sen, mitä olemme tänään.
Omalla elämänpolullani haluan näyttää ihmisille, että kaikki on mahdollista - myös meille harhailijoille. Joskus eksymme polulta, mutta kuka tietää, mitä sen vääräksi luulemamme tien varrelta vielä tuleekaan löytymään!
-
Tarina on kirjoitettu osana Digimarkkinointi ja sosiaalinen media liiketoiminnassa -kurssia.
