Yövyin vahingossa vastaanottokeskuksessa ja muita outoja yöpaikkoja

Kirjoitin taannoin postauksen parhaimmista hostelleista, joissa olen matkoillani majoittunut. Nyt on vuorossa sitten ne ei niin miellyttävät yöpymiskokemukset. Lyhyestä virsi kaunis eli mennään suoraan asiaan.

Turvapaikanhakijoiden keskellä

Ensimmäisenä tulee mieleen eräs Helsingissä sijaitseva hostelli, josta kylläkin löydän itseni majoittumasta aina uudelleen ja uudelleen, vaikka monesti yön pikkutunteina olenkin kironnut majapaikan syvimpään helvettiin. Hostelli on suosittu kaikenlaisten reissaajien keskuudessa ja siellä on useita dormeja sekä naisille, miehille että yhteismajoittujille. Dormit sijaitsevat kahdessa eri kerroksessa, joista toisessa on meluisa oleskeluhuone peliautomaatteineen ja muine viihdykkeineen. Monesti herään keskellä yötä mekkalaan ja musiikkiin, ovien paiskomiseen ja valojen sytyttelyyn. Nyt pyydänkin automaattisesti makuupaikkaa yläkerrasta, jossa on hieman rauhallisempaa.

Hostellissa on usein juomapelejä ja muuta rellestystä.


Olen siis yöpynyt tuolla jo useamman vuoden ja seurannut samalla hostellin kehittymistä. Vuonna 2016 olin varannut normaalisti paikan naisten makuusalista. Päästyäni Helsinkiin, kuulin, ettei tarjolla ole enää kuin sekadormeja. Suostuin pitkin hampain, mutta kaduin päätöstä samoin tein, kun astuin 16 hengen makuusaliin. Olin ainoa nainen 15 miehen keskellä. Suurin osa majoittujista näytti olevan Lähi-idästä, joten aloin epäilemään paikan käyttötarkoitusta, sillä meneillään oli juuri Euroopan pakolaiskriisi.

Pohdin pitkään, jäänkö huoneeseen, mutta kun huomasin, että makuusalin perällä oli vanhempi eurooppalaisen oloinen mies ja yläsängyssäni mies Brasiliasta, sain heistä jonkinlaista turvaa. Heitin ison huivin sängyn eteen ja piilouduin katseilta. Vietin hostellissa kaksi tai kolme yötä, ja sain ihme kyllä nukuttua ihan ok:sti, vaikka kokemus oli todella epäilyttävä.

Laitan hostellissa aina pyyhkeen ja ison huivin roikkumaan sängyn eteen, jotta saan olla omassa rauhassa.


Ehdin majoittua hostellissa vielä pari muutakin kertaa, kunnes se suljettiin seuraaviksi kuukausiksi, sillä paikka oli kuin olikin muutettu vastaanottokeskukseksi. En tiedä, miksi he ottivat silti muitakin asukkaita sinne, vaikka paikan käyttötarkoitus oli muuttunut aivan muuksi kuin hostelliksi. Olin itsekin noihin aikoihin vapaaehtoisena lastenohjaajana kotikaupunkini VOKissa, mutta ei se silti ollut valmistanut minua viettämään yötä sellaisessa..

Kuvottavuuksien huippu Pohjois-Helsingissä

Tämä paikka on ala-arvoisin ja oksettavin hostelli, missä olen koskaan ollut – ohi menee ehkä vain Panaman lude-hostelli. Pohjois-Helsingissä sijaitseva paikka on ilmeisesti venäläisomisteinen ja meininki ihan super hämärää. Ehdin yöpyä tuolla muistaakseni vuonna 2016 kaksi eri kertaa, joista molemmat olivat erikoisia. Ensimmäisellä kerralla en saanut ketään kiinni respasta, vaan pyörin yksin illalla teollisuusalueella etsien oikeaa sisäänkäyntiä. Lopulta löysin oveen teipatun lapun, missä oli puhelinnumero. Soitin numeroon ja venäläisaksentilla vastannut mies kertoi ovikoodin.

Huone oli ihan ok, mutta julmetun kylmä. Paikka näytti päällisin puolin rempatulta, mutta kun tarkemmin katsoi, oli kaikki tehty vähän sinne päin. Illalla joku tuli huoneeseeni tuomaan kuittia majoitusmaksusta, mitä ihmettelin hieman. Katsoin kuittia, ja se oli ihan jonkun toisen asiakkaan. Heitin kuitin roskiin enkä jaksanut vaivata päätäni asialla enempää. Yöllä ulkoa kuului hirveä basson jytke, kun nuoriso tuli revittelemään viereisen teollisuushallin pihaan. Aamulla odotin saavani aamupalaa, minkä piti kuulua hintaan, mutta kun menin keittiöön, oli siellä vain kuivaa paahtoleipää, pari kärventynyttä nakkia ja pahaa kahvia ilman maitoa. Join kahvin ja lähdin pois.

Tämä on ainoa kuva, minkä löysin hostellin kuvatuksesta.


Joitain kuukausia myöhemmin jouduin taas menemään tuonne yöksi, sillä vakkarihostellit olivat täynnä. Ajattelin, ettei kokemus nyt NIIN paha ollut, ettenkö voisi yöpyä siellä vielä pari yötä. Päätös oli suunnaton virhe. Olin varannut privahuoneen, mutta sain neljän hengen dormin, johon ei tosin tullut muita majoittujia. Jouduin vaihtamaan sänkyä, koska lakanat oli likaiset. Sen jälkeen huomasin, että työpöydässä ja huoneen seinässä oli veriroiskeita. Kylpyhuoneessa suihkun lattialla oli huumeruiskun neula.

Menin ihan raivoissani valittamaan respaan asiasta ja vaadin huoneen siivousta. Lähdin asioille, ja kun palasin, huoneelle ei oltu tehty mitään. Kävin uudelleen valittamassa respaan, mutta venäläismiehet vain naureskelivat. Olin uupunut päivästä, joten päätin kuitenkin jäädä hostelliin, mutta jostain kumman syystä ei huvittanut käydä suihkussa. Seuraavana päivänä kun olin hoitamassa Helsingissä asioita, oli huone siivottu.

Tein kuitenkin valituksen eBookersille, jota kautta olin huoneen varannut, ja lähetin ottamani kuvat todisteeksi. Sain rahat takaisin molemmilta öiltä. Haukuin hostellin netissä syvimpään maanrakoon, ja myöhemmin huomasin, että hostelli oli poistettu eBookersista kokonaan. Nyt se näyttää taas löytyvän sieltä, mutta suurin osa asiakkaista on valittanut paikan siisteydestä ja henkilökunnasta. Eli mikään ei näytä muuttuneen, enkä aio enää koskaan yöpyä kyseisessä läävässä.

Kosteusvaurioita ja kissankusta

Nämä majapaikat eivät ole olleet niin karmaisevia, kuin tuo edellinen, mutta harmitusta nekin aiheuttivat ensialkuun. Esimerkiksi kun olimme toissajouluna viikon Amsterdamissa, haisi majapaikassamme märkä lattiamatto tai kissanpissa. Hajuun tottui lopulta, mutta tuskin tulee enää palattua kyseiseen hotelliin, vaikka paikka oli muuten siisti ja hyvällä paikalla.

Amsterdamissa huoneessa haisi epämiellyttävälle, mutta se oli muuten siisti ja siivottiin päivittäin.


Myös Prahassa hostellissa haisi kastunut kokolattiamatto ja huone oli ihan äärimmäisen pieni. Yövyin kahden venäläisen ja yhden valkovenäläisen naisen kanssa, jotka olivat levitelleet kaikki tavaransa ympäri minimaalista huonetta. Valkovenäläinen kaiken lisäksi työskenteli hostellissa ja asui siellä, joten puolet huoneesta oli hänen tavaroiden ja kuivumassa olleiden pyykkien täyttämä. Naiset oli kuitenkin ihan mukavia huonekavereita ja sänky oli pehmeä ja puhdas, joten en jaksanut välittää huoneen pienuudesta ja käytävän hajusta. Tännekään en silti kuitenkaan palaisi enää.

Prahan majoitus oli aika ahdas. Kuvassa huone näyttää todellista suuremmalta.


Kovalla lattialla ja taivasalla

Moni reppureissaaja on varmaan joutunut joskus tinkimään yöpaikasta esimerkiksi lentoa odottaessa. Olen itse muutaman kerran mennyt Helsinki-Vantaalle yöksi, kun en ole viitsinyt ottaa hostellia ja lähteä sieltä aamuyöllä kohti kenttää. Olen mennyt illalla kentälle ja valloittanut saapuvien lentojen aulan alakerrassa, jossa on ihan ok penkit nukkua. Kerran vartijat tulivat herättämään minut keskellä yötä ja tarkastivat olenko elossa, kun olin kääriytynyt niin piiloon huivin ja viltin alle.

Helsinki-Vantaalla on tullut nukuttua muutama yö.


Olen nukkunut myös Berliinissä Tegelin lentokentällä, sillä lentoni lähti aikaisin aamulla, enkä jaksanut mennä hostelliin turhan takia. Kenttä on suljettu öisin, mutta pääaulassa on silti ovet auki ja vartijat kuljeskelevat käytävillä. Valot sammuvat yöksi, joten siksi ajaksi saa ainakin unta. Yövyin viime syksynä kentällä sijaitsevan matkatoimiston ovien edessä tullin/lentokenttäpoliisin pisteen yläpuolella, joten se oli ihan turvallinen mesta. Olin ostanut aiemmin illalla joogamaton ja matkatyynyn, joten ihan paljaalla lattialla ei tarvinnut nukkua.

Vinkit lentokentillä yöpymiseen

Makuupaikka oli suht kova, mutta ainakin oli katto pään päällä.


Ulkonakin on tullut yö vietettyä, ja se oli ihan hirveä kokemus. Saavuin Suomeen ensimmäiseltä Meksikon reissulta, ja lento laskeutui joskus puolen yön jälkeen. Tuohon aikaan ei tietenkään mene mitään busseja kotipaikkakunnalleni. Jouduin odottamaan kahteen aamuyöllä, että pääsin bussiin, joka ajoi Jyväskylään tai johonkin sinne suunnalle. Olin aivan poikki vuorokauden valvomisen jälkeen, kun bussi viimein saapui. Bussissa oli jotain ulkomaalaisia tyyppejä, jotka puhuivat taukoamatta kovaan ääneen, vaikka muut yrittivät nukkua. Jouduin lopulta huutamaan heille muutaman penkin päästä, että voitteko olla hiljempaa.

Saavuin kolmen tunnin päästä Jyväskylään joskus viiden maissa aamulla. Mikään paikka ei tietenkään ollut auki. Oli maaliskuu, maassa lunta ja minulla vain tuulitakki. Käperryin ulkopenkille makaamaan ja kietouduin Meksikosta ostamaani huiviin, josta sai edes hieman suojaa. Siinä sitten odottelin jatkoyhteyttä pari tuntia, ja mietin samalla, miltä tuntuisi olla koditon. Aika mateli äärimmäisen hitaasti, mutta lopulta bussi tai juna saapui, ja pääsin vihdoin kotiin ja lämpimän suihkun kautta omaan sänkyyn.

(Tämä on ainoita kertoja, kun en muista kunnolla tapahtumien kulkua, koska olin niin sekaisin jetlagista ja siitä, että olin palanut todella pahasti edellisenä päivänä. En esim. muista meninkö Jyväskylään vai Vaajakoskelle ja kuljinko loppumatkan junalla vai bussilla. Yleensä muistan kaiken terävästi vielä vuosienkin päästä. Kotiin päästyä makasin viikon sängyssä kipeänä, ja sekin aika on ihan usvan peitossa.)

Ulkona penkillä maatessa oli kylmin yö koskaan.


Oletko itse joutunut tinkimään yöpaikan tasosta? Jätä kommentteihin omat kauhukokemuksesi!

#majoitus

0 views0 comments