Throwback Thursday: Paluu Meksikoon osa I
Tässä juttusarjassa palataan kootusti kahden vuoden taakse elämäni parhaimpaan reissuun, jonka aikana kiertelin Keski-Amerikassa tutustuen muinaisiin intiaaniraunioihin, upeaan luontoon, alkuperäiskansojen kulttuuriin ja herkulliseen ruokaan. Muistelen reissua edelleen usein, ja toivon, että se saa pian jatkoa.
DISTRITO FEDERAL & ESTADO DE MÉXICO
Tasan kaksi vuotta sitten otin askeleen tyhjän päälle. Olin hieman aiemmin lopettanut työt, sillä kaipasin aikalisän elämääni. Lähdin reppureissaamaan yksin itselleni vieraisiin maihin. Olin toki käynyt aiemmin Meksikossa, mutta pysytellyt vain Mexico Cityssä seuranani paikalliset tuttavat.
Itkin silmät päästäni, kun astuin junaan ja hyvästelin puolison ennen reissua.
Toinen kotini – Mexico City
Suuntasin tälläkin kertaa ensin Meksikon pääkaupunkiin, joka sijaitsee Distrito Federalin alueella. Saavuin yölennolla, ja vaikka en pystynytkään juuri nukkumaan koneessa, ei jetlag ollut niin paha kuin aiemmilla kerroilla, jolloin olin joutunut valvomaan aikaeron ja pitkän lentomatkan takia noin 1½ vuorokautta putkeen. Tunsin oloni seuraavana päivänä jo ihan normaaliksi aiempien kertojen päänsäryn ja päiväväsymyksen sijaan.
Tällä kertaa en ottanut yhteyttä meksikolaisiin tuttuihini, sillä tarvitsin omaa aikaa ja rauhaa. Halusin tutustua yksin kaupunkiin ja mennä oman mieleni mukaan. Aiemmilla kerroilla, kun olin ollut CDMX:ssä, ei meksikolainen tuttavani päästänyt minua yksin mihinkään. Poliisi oli ampunut häntä opiskeluaikoina, ja mies oli virunut vankilassa vuosikausia poliittisen ideologian takia. Ymmärsin kyllä hänen suhtautumisensa kotimaansa vaaroihin, mutta luotin myös omaan pärjäämiseeni.
Minua oli varoiteltu myös Mexico Cityn metrosta, mutta en ole koskaan kokenut siellä mitään uhkaa. Toki ruuhkaa on joskus ihan järjettömästi, metrovaunut on niin täynnä, ettei siellä mahdu nostamaan kättään, ja joillain asemilla esiintyy myös väkivaltaisia ryöstöjä. En ole kuitenkaan koskaan tuntenut oloani turvattomaksi. Naisille ja lapsille on kyllä oma laiturialue ja vaunut, jos sekavaunuun sulloutuminen tuntuu pelottavalta. Metroverkosto on todella laaja, ja sitä kannattaa hyödyntää. Lippu maksaa noin 25 senttiä, eli käytännössä ei mitään.
Viikon aikana suuntasin niihin kohteisiin, joissa en ollut aiemmilla kerroilla vielä käynyt. Listalla oli mm. Chapultepecin suuri puistoalue. Kaupunkimetsikössä sijaitsee myös Chapultepecin linna ja Meksikon antropologinen museo. Puisto on todella kaunis ja jaoteltu useisiin eri alueisiin. Alueella näkyy raunioita asteekkien rakentamista vesikanavista, ja puistossa on myös pieniä järviä.
Yhdessä vaiheessa hyppäsin väärään bussiin ja ajauduin Polancoon, joka on ulkomaalaisten suosima kaupunginosa. Pyörin aikani summa mutikassa, koska netti ei toiminut, enkä voinut googlata metroasemaa. Kysyin poliisiltakin apua, mutta he eivät osanneet auttaa. Lopulta jouduin ottamaan taksin lennosta, mitä ei yleensä suositella. Kuski oli kuitenkin ystävällinen, ja sain hataralla espanjallani pyydettyä kyytiä metroasemalle.
Historian havinaa Teotihuacánissa ja entisessä Tenochtitlanissa
Eräänä päivänä suunnistin myös naapuriosavaltion, Estado de Méxicon puolella sijaitsevaan Teotihuacániin, jossa olin käynyt ensimmäisellä Meksikon reissullani. Näimme silloin vain osan alueesta, joten halusin palata sinne uudelleen paremmalla ajalla. Menin muinaiseen jumalten kaupunkiin omin päin paikallisbussilla. Vietin pyramidialueella koko päivän tutkien noita upeita menneisyyden rippeitä. Mietin, millainen alue on aikanaan ollut, kun pyramidien kyljissä vielä oli ollut värikäs maalipinta.
Teotihuacánia suosittelen ehdottomasti, jos satut käymään Mexico Cityssä. Kaupungista on reilu tunnin bussimatka ja lippu maksaa muutaman euron. Kävin päivän aikana myös alueen kulttuurihistoriaa esittelevässä museossa. Paluumatkalla poliisijoukko teki ratsian bussiin keskellä valtatietä. En tiedä, mitä he etsivät, mutta eräs poliisi kulki bussin päästä päähän ja kuvasi videokameralla kaikki matkustajat.
Viikon varrella erityisesti Centro Historicon ja Colonia Centron kaupunginosat tulivat tutuiksi. Kävin katsomassa asteekkitanssijoita Zocalolla, ja vierailin asteekkien entisen pääkaupungin, Tenochtitlanin raunioissa, jotka on kaivettu osittain esiin Mexico Cityn vanhankaupungin alta. Vietin sielläkin koko päivän, sillä suuntasin raunioiden jälkeen vielä monikerroksiseen museoon.
Epäröintiä katukeittiössä
Majoituin Selina-hostellissa, joka on ihan kaunis paikka, mutta siisteystaso ei päätä huimannut. Tuhlasin myös ihan liikaa rahaa hostellin ravintolan avokadoleipiin ja kalliisiin taco-aterioihin. En nimittäin uskaltanut mennä ensimmäisinä päivinä katukeittiöön tai ulos syömään.
Olin aiemmilla Meksikon reissuilla yöpynyt neljän tähden hotellissa, jossa hovimestarit kantoivat ruokaa eteen silkkihansikkain. Heh, en yhtään tunne oloani kotoisaksi tuollaisissa paikoissa, mutta olin silloin matkalla pääasiassa seminaarivieraana, joten majoituin missä muutkin. Selinan annosten jälkeen rohkaisin lopulta mieleni ja löysinkin muutaman hyvän ravintolan, jossa kävin herkuttelemassa enchiladoilla ja chilaquilesilla. Suositus esimerkiksi La Casa de Toño -ketjulle. Söin paljon myös churroja, joita voi ostaa mm. metroasemilta.
Palasin tulevien viikkojen aikana vielä kaksi kertaa Mexico Cityyn, jolloin yövyin aivan ihanassa boutique hostel Casa Pepessä. Sitä suosittelen ehdottomasti! Majapaikka sijaitsee aivan vanhankaupungin ytimessä, ja siellä on varattavissa myös yksityishuoneita. Dormeissakaan ei mitään vikaa ollut, sillä sänkyloosit olivat verhojen takana ja muutenkin omasta yksityisyydestä pystyi pitämään helposti huolta, toisin kuin Selinassa. Mikäli tarvitset majoitusta vain yhdelle yölle, on lentokentällä iZzZleep-kapselihotellit, joissa olen myös yöpynyt.
QUINTANA ROO
Oltuani viikon Mexico Cityssä, lensin Cancúniin Jukatanin niemimaalle. Muistan ikuisesti sen järkytyksen tunteen, kun astuin ulos lentokoneesta. Ilma oli niin kuuma ja kostea, että sitä olisi voinut kahmia kouralla. Lämpötila oli lähes +30, minulla oli farkut jalassa ja painava reppu selässä. Meinasin kääntyä kannoillani ja suunnata seuraavalla lennolla takaisin kuivassa vuoristoilmassa sijaitsevaan pääkaupunkiin. Mexico Cityhän lepäilee 2250 metrin korkeudessa, joten siellä ei ole niin tukala ilma, vaikka aurinko paistaakin kuumana.
Playa del Carmen ei vakuuttanut
Marssin kuitenkin meksikolaisen bussifirma ADOn pisteelle ja ostin lipun Playa del Carmeniin. Minua ei kiinnostanut jäädä Cancúniin, enkä totta puhuen viihtynyt myöskään Playalla, koska se on rakennettu käytännössä kokonaan massaturismille. Hinnat on moninkertaiset muuhun Meksikoon nähden ja ne myös ilmoitetaan jenkkien dollareissa. Joka paikassa oli turistikrääsää ja tungettelevia ravintoloiden sisäänheittäjiä.
Olin tullut Jukatanille lähinnä Tulumin maya-raunioiden takia, mutta ajattelin samalla chillata Karibianmeren rannalla muutaman päivän. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olin tropiikissa, joten en ollut osannut kuvitella ilmankosteuden hiostavuutta etukäteen 😀 Onneksi majapaikassa oli sentään ilmalämpöpumppu viilentämässä huoneilmaa. Löysin lopulta Playan laitamilta siistin graffitialueen, joka piristi oloani. Katutaide kun on aina ilo silmälle. Löysin myös jonkun rantaravintolan, joka myi ihan superhyviä empanadoja eli mm. pinaatilla tai kanalla täytettyjä pasteijoita.
Tyyntä myrskyn edellä Tulumissa
Myös Tulumin reissu oli onnistunut. Menin sinnekin ADOn bussilla, joka kierteli pitkän reitin kaikkien Quintana Roon turistinähtävyyksien kautta. Olin paikalla Tulumin porteilla joskus aamupäivästä, mutta jonot olivat ihan uskomattomat jo siihen aikaan. Kuulin kuin ihmeen kaupalla jonkun huutelevan, että olisi vielä lippuja opastetulle kierrokselle. Maksoin hieman lisähintaa, ja pääsin sisään jonon ohi oppaan mukana. Opas esitteli alueen pääkohteet, jonka jälkeen jäimme omillemme.
Tulumissa ei ole juuri minkäänlaista auringonsuojaa, joten siellä palaa helposti. Kannattaa varata runsaasti vettä ja aurinkorasvaa mukaan. Muurien ulkopuolella on sitten viidakkoa, jonka suojissa on kiva kuljeskella. Muista raunioista poiketen Tulumissa ei ole pyramideja, ja moni on kuvannut rauniokaupunkia tylsäksi. Mielestäni Tulum on kuitenkin vierailun arvoinen, sillä se on ainoa (ainakin säilyneistä) maya-raunioista, joka on rakennettu meren äärelle. Se onkin ollut strateginen paikka aikalaisille, jotka pystyivät puolustamaan Mayavaltakunnan meriporttia ylhäältä kalliolta käsin.
Tulum oli uskonnollinen keskus, mutta sen liepeillä käytiin myös kauppaa. Olin oppinut Teotihuacánin museosta, että siellä asuneet intiaaniheimot olivat käyneet kauppaa mayojen kanssa, sillä Teotihuacánista oli löytynyt mm. Jukatanilta peräisin olevia simpukankuoria. Asteekkivaltakuntaan roudattiin myös kaakaopapuja Etelä-Meksikosta, sillä kaakao oli kullan arvoista jumalten juomaa. Mietin taas mennyttä aikaa, ja miten ihmiset olivat kulkeneet satojen ja tuhansien kilometrien matkoja rahdatessaan kauppatavaraa ympäri valtavaa Meksikoa.
Palattuani takaisin Playalle, iski armoton ukkosmyräkkä. Autot pysähtyivät tien varteen, koska näkyvyys oli nollassa. Bussikin joutui matelemaan eteenpäin kuskin kiroillessa kovaan ääneen espanjaksi. Olin kaksi tuntia jumissa bussiterminaalissa, koska ulkona satoi niin kovaa, että kadut lainehtivat. Pelkkä sade ei olisi kävelymatkaani majapaikkaan haitannut, mutta tuuli oli niin kovaa, että palmut huojuivat lähes vaakatasossa ja kadulla olleet metalliaidat lentelivät tuulen mukana salamojen välkkyessä taivaalla. Bussiterminaalissakin räpsyi vähän väliä sähköt. Lopulta myräkkä oli kuitenkin ohi ja pääsin palaamaan Sayab hosteliin.
Vietin Playalla neljä päivää, ja suuntasin sen jälkeen ADOlla rajan yli Belizeen. Siitä jatkammekin seuraavassa osassa.
Alkuperäiset matkapäiväkirjat ja kattavasti tarkkaa infoa kohteista löydät täältä:
Meksiko, olen kaivannut sinua!
Teotihuacán: Jumalten kaupungin loisto ja tuho
Kultturellista Mexico Citystä kuuman kosteaan Playa del Carmeniin
Maya-valtakunta osa 1: Tulu’um, Meksiko