Throwback Thursday: Hidasta elämää Belizessä
Tässä juttusarjassa palataan kootusti kahden vuoden taakse elämäni parhaimpaan reissuun, jonka aikana kiertelin Keski-Amerikassa tutustuen muinaisiin intiaaniraunioihin, upeaan luontoon, alkuperäiskansojen kulttuuriin ja herkulliseen ruokaan. Reissu alkoi Meksikosta.
Belize City, voi apua
Jukatanilta matka jatkui ADOn bussilla kohti Belize Cityä. Lähdin matkaan hieman pelokkain tuntein, sillä en ollut varma, millainen ruljanssi rajanylitys maata pitkin olisi. Pelkäsin esimerkiksi, että bussi jättää minut rajalle, kun kuulin, että raja pitää ylittää jalkaisin ja että bussi odottaisi jossain kauempana. Näin jälkeenpäin nauran itselleni ja kuvitelmilleni tyhjistä rajavyöhykkeistä, joiden ainoa ylittäjä olen ja jonne jään yksin harhailemaan loppuelämäkseni bussin kaahatessa horistontin taa matkatavarani kyydissään 😀
No, kaikki meni ihan hyvin, mitä nyt jouduin maksamaan Meksikon turistiveron toistamiseen (30 dollaria), vaikka olin maksanut sen jo lentolipun hinnassa. Tämä on kuulemma suht yleistä. Kuumottelin vähän myös itse Belize Cityä, koska olin lukenut siitä kauhukertomuksia.
Saavuin perille iltapäivällä, ja ympärille katsoessani oli selvää, että Belize erosi muusta Keski-Amerikasta paitsi kielensä, myös väestön suhteen. Maa on itsenäinen, mutta hallinnollisesti se kuuluu Iso-Britannialle, jonka takia Belizessä puhutaan ensimmäisenä kielenä espanjan sijaan englantia. Iso osa väestöstä on etniseltä alkuperältään afrikkalaisten jälkeläisiä. Tunnelma on yleisesti ottaen enemmän karibialainen kuin keskiamerikkalainen.
Kaupunkikuva oli ränsistynyt ja jokseenkin surullinen. Joenpielet olivat täynnä roskaa, ja ihmiset näyttivät tympääntyneiltä. Joka paikkaa koristi Belikin-olutmainokset. Lähes jokaisessa kadunkulmassa oli myös erilaisia kirkkoja. Belizessä onkin Keski-Amerikan suurin protestantti-yhteisö.
Yksin matkaavana paperinvalkoisena naisena sain osakseni niin paljon huomiota, etten halunnut kävellä bussiasemalta majapaikkaan. Olin muutenkin lukenut, että majapaikkani viereisellä kadulla oli tapahtunut usein jengiammuskeluja. Kävin ostamassa vettä bussiaseman kioskilta ja kysyin myyjältä, onko kävely turvallista. Mies kehotti ottamaan taksin. Otin taksissa muutaman kuvan, mutta kuski käski minun laittaa puhelimen piiloon ja lukitsi ovet. En siis ollut aivan väärässä saadessani kaupungista huonot fiilikset.
Belizeläisen perheen kotona
Olin varannut netistä yöpymisen belizeläisen perheen luona. Osoitetta ei meinannut ensin löytyä, ja jouduin antamaan kartan perusteella taksikuskille ajo-ohjeita. Mutta sitten näin samanlaisen rakennuksen, jonka olin nähnyt Google Mapsissa, ja arvelin saapuneeni perille. Katson yleensä street viewillä etukäteen, miltä majoitus näyttää, jotta tunnistan sen sitten livenä.
Taksi ajoi tiehensä, ja jäin epävarmana soittelemaan ovikelloa. Rastapäinen mies avasi oven ja vei minut pihan perällä olevaan taloon. Sainkin majoittua yksin koko rakennuksessa. Tukalan helteen jälkeen oli ihana käydä suihkussa ja kaatua isoon parisänkyyn ilmalämpöpumpun huudattaessa kylmää ilmaa huoneeseen. Katselin huoneen koristelua. Seinillä oli Jeesus-iskulauseita ja Bob Marleyn lippu.
Aamulla menin päärakennukseen syömään perheen äidin valmistamaa aamupalaa. Hengailin perheen luona jonkin aikaa ennen kuin jatkoin matkaa venesatamaan. Poika heitti minut autolla perille gängsta-räpin soidessa täysiä radiosta. Kun katselin maisemia, olin tyytyväinen, ettei tarvinnut kävellä siellä yksin repun kanssa.
Olen miettinyt jälkeenpäin, miksi kaupungin epämääräisyys tuntui niin erilaiselta verrattuna esimerkiksi Mexico Cityyn tai Costa Rican San Joséen, jotka ovat paikoin yhtä ränsistyneitä ja arveluttavan näköisiä. Ehkä epävarmuuteni johtui siitä, että erotuin itse niin selkeästi joukosta, sillä en nähnyt missään muita turisteja. Todennäköisesti myös väkivaltatilastojen tutkiminen vaikutti asenteeseeni.
”Violent crime – such as sexual assault, home invasions, armed robberies, and murder – are common even during daylight hours and in tourist areas. A significant portion of violent crime is gang related. Due to high crime, travelers are advised to exercise caution while traveling to the south side of Belize City.” Ihan viralliset tahotkin siis varoittelevat näin.
Caye Caulker, Karibian paratiisi
Belize Cityn satamassa hyppäsin veneeseen ja sullouduimme muiden reppureissaajien kanssa veneen alakertaan. Matka Caye Caulkerin saarelle kesti vajaan tunnin. Kun saavuimme rantaan, tuntui kuin olisi tullut paratiisiin. En ole edes mikään rantaihminen, mutta tuo näky sai jopa minut huokaisemaan syvään: turkoosi kristallinkirkas Karibianmeri, valkoinen hiekkaranta ja vienossa merituulessa huojuvat palmupuut olivat kuin jostain postikortista.
Saarella reggae raikui avoimista ikkunoista ja pilvi kärysi joka nurkalla.
Majapaikkani Yuma’s House oli heti venesataman vieressä suoraan rannalla. Hostelli oli vähän hippityylinen, mutta viihdyin siellä lopulta ihan hyvin, sillä paikka oli ensivaikutelmasta huolimatta hohtavan puhdas. Omistaja oli myös aika topakka nainen. Hostellissa ei esimerkiksi saanut nauttia alkoholia, mikä oli yksi kriteeri, miksi sen valitsinkin. En jaksa enää tässä iässä mitään bilehostelleja.
Oleskelin paljon etenkin terassin keunuissa vain dataillen ja chillaten. Terassin ”lattia” oli rantahiekkaa ja terassilla kasvoi myös palmuja. Usein keinussa maatessani hostellin omistajan koira tuli viereeni chillaamaan.
Välillä majapaikan keskeinen sijainti kyllä hieman rasitti, sillä rastaäijät tulivat myymään pilveä terassin aidan yli. He eivät tuntuneet uskovan kieltävää vastausta, vaan jankkasivat, että viiden gramman hallussapidosta ei tule ongelmia. No, tuli tai ei, en ostanut grammaakaan.
Minulla ei ollut mitään ohjelmaa saarelle, joten kuljeskelin vain ympäriinsä. Kävin syömässä useissa eri ravintoloissa, joita saarelta löytyy joka kulmalta. Kävin mm. yhdessä monista rantagrilleistä, kiinalaisten pyörittämässä ravintolassa sekä Lähi-idän ruokaa tarjoilevassa Ana’s geniessä.
Caye Caulkerin hintataso on melko korkea, koska kaikki roudataan sinne mantereelta käsin ja moni tuote on muutenkin ulkomaan tuontitavaraa. Tietenkin kala, hummerit yms. tulee lähempää. Mutta käytännössä oikein mitään ateriaa ei saanut alle 10-20 euron. Myös kaupassa ruoka oli kallista. Valuuttana on Belizen dollari, mutta maksaa voi myös jenkkien dollarilla (kurssi on 1 USD = 2 BZD).
Päivisin vietin välillä aikaa Splitissä eli saaren pohjoisrannalla, jossa on suosittu rantabaari ja uimapaikka. Rantabaari Lazy Lizard järjestää myös uimahyppykisoja humalaisille. Kävin katsomassa muutaman hypyn, mutta hirveä mekkala ja täysillä huutava musiikki ei jaksanut kovin pitkään kiinnostaa. Iltaisin uimareita ei juurikaan ollut. Kävin itse eräänä iltana uiskentelemassa tähtitaivaan alla, kun hostellin suihkusta ei tullut vettä.
Kivenheiton päässä alkaa Caye Caulkeriin kuuluva toinen, asumaton saari. Split tarkoittaakin saarten jakautumakohtaa. Autiolla puolella on turistimajoitusta, mutta pysyvää asutusta siellä ei käsittääkseni ole. Toisella puolella järjestetään myös bileitä. Sain itsekin kutsun Full Moon Partyyn eräältä kahvilan työntekijältä, mutta jätin bileet väliin, koska en tiennyt, miten olisin päässyt yöllä takaisin kotisaarelle. Ilmeisesti pohjoissaarta ollaan hiljalleen kehittämässä, ja turismi leviää pikkuhiljaa sinnekin.
Vaikka jätin fullmoonit väliin, kävin kuitenkin eräänä iltana yöelämässä tuon samaisen kahvilatyypin ja hänen kaverinsa kanssa. Tutustuin illan aikana myös erääseen paikalliseen naiseen, joka bailasi kanssamme koko illan. Juttelin belizeläisten kanssa pääkaupungista, ja he kaikki olivat sitä mieltä, että Belize City on surkea paikka. Töitä ei ole, ja kaupungissa on paljon rikollisuutta ja päihdeongelmaisia. Moni olikin paennut kaupungin oloja ja päätynyt saarille etsimään töitä turismin parista.
Belizen saarista erityisesti Caye Caulker ja Ambergris Caye ovat suosittuja kohteita reppureissaajien keskuudessa. Caye Caulkerissa paikalliset ovat ystävällisiä, ja tunnelma on leppoisa. Monin paikoin on puihin ripustettu ”Go slow” -kylttejä. Saarella ei ole lainkaan autoja, vaan jotkut ajelevat golfkärryillä. Suosituin kulkumuoto on polkupyörä.
Saari on tosi pieni ja se on selkäesti jaettu kahteen osaan: pohjoispää on turisteille ja eteläinen osa paikallisille. Kävin kuljeskelemassa kummallakin puolella, ja ero esimerkiksi rantojen siisteydessä oli merkittävä. Se on kuitenkin rantaihmisille sanottava, että Caye Caulkerissa ei ole mitään varsinaisia unelmarantoja. Esimerkiksi Splitissä ei ole rantaa ollenkaan, vaan mereen hypätään betonireunukselta. Pieniä rantakaistaleita kyllä löytyy sieltä täältä.
Huomioitavaa päiväretkissä
Mitään kummempaa tekemistä itse saari ei tarjoa, mutta erilaisia vesiaktiviteettejä on kuitenkin tarjolla retkifirmojen kautta. Moni tulee Karibialle esimerkiksi sukeltamaan ja snorklaamaan, myös venereissuja on tarjolla. Lisäksi mantereelle tehdään päiväretkiä. Kannattaa kuitenkin huomioida, että ainakin osa noista retkifirmojen vesiaktiviteeteistä on epäeettisiä, sillä niissä otetaan kontaktia mereneläviin, sukellellaan rauskujen kanssa ja jopa syötetään kaloja.
Merielämään puuttuminen tekee hallaa luonnolle, sillä se vahingoittaa kalojen luontaista lajikäyttäytymistä ja aiheuttaa riuttojen tuhoutumista, kun ihmisen heittämän ruuan mukana mereen päätyy ylimääräisiä ravinteita. Lisäksi kalojen keinotekoinen ruokailu vaikuttaa eri lajien populaatiokehitykseen. Tietämättömät ihmiset myös noukkivat meritähtiä pohjasta ottaakseen selfieitä niiden kanssa.
Toinen huomioitava asia on se, että Belizen edustalla kulkee maailman toiseksi suurin koralliriutta. Valitettavasti se on osittain tuhoutunut aurinkorasvan sisältämistä kemikaaleista, kuten oksibentsonista. Belizessä ei saakaan nykyään käyttää muuta kuin riuttaystävällistä aurinkorasvaa (ja se on suositeltavaa myös muualla maailmassa).
Suosittelisinko sitten Caye Caulkeria? No, kyllä ja en. Jos tykkäät rennosta aurinkolomasta ja rantabaareista, etkä kaipaa mitään erityistä tekemistä, on paikka sinulle oikein sopiva. Itselleni kuitenkin viikko alkoi olla jo vähän liikaa, sillä saarella ei tosiaan ole oikein mitään ajanvietettä, ellei innostu esimerkiksi noista vesijutuista. Olisin toki halunnut lentää helikopterilla Great Blue Holen yli, mutta sanomattakin selvää, ettei se olisi ollut mikään parinkympin keikka. Minulle suurinta iloa saarella toivatkin ihmiset, joihin tutustuin.
Toisaalta omaa reissuani varjosti se, että päädyin sairaalaan tuntemattomasta syystä. Jouduin siis ottamaan veneen mantereelle, jossa minut kärrättiin sairaalaan verikokeisiin ja tiputukseen, mutta syytä huteralle ololle ei löytynyt. En myöskään ehtinyt jäädä sairaalaan yön yli, koska minun täytyi lähteä hakemaan kamat saarelta, jotta voisin jatkaa aamulla matkaa Guatemalaan.
Muistelen kuitenkin ihan lämmöllä tuota viikkoa. Mutta palaisinko sinne varta vasten uudelleen? Tuskinpa. Jos taas olisin muuten vaan noilla kulmilla, voisin hyvinkin käydä moikkaamassa vanhoja tuttuja. Belize Cityn kuitenkin suosittelen jättämään väliin.
Seuraavassa osassa siirrytäänkin sitten Guatemalan puolelle.
Alkuperäiset matkapäiväkirjat ja kattavasti tarkkaa infoa kohteista löydät täältä:
You better Belize it!
Ristiriitaisin tunnelmin Belizestä Guatemalaan