Terveysongelmia ja matkojen suunnittelua
En tiedä muistatteko kun valittelin ennen Lappiin lähtöä, että olen ollut todella väsynyt eikä reissuun lähtö huvittanut yhtään. Ajattelin, että olen vain uupunut kaikesta matkustelusta ja sosialisoinnista. Kävin silloin viime vuoden marraskuussa oma-aloitteisesti labroissa, missä näkyi että kilpirauhasarvot olivat lähteneet taas huononemaan. Lääkäri ihmetteli tuolloin, miksi Terveystalon endokrinologi lopetti aiemman lääkitykseni vuosi sitten.
Olen siis potenut kilpirauhasongelmia useiden vuosien ajan ilman, että kukaan on viitsinyt auttaa. Sain nyt marraskuussa uudestaan Thyroxinit ja ensimmäistä kertaa tuntui, että joku lääkäri osasi katsoa kokonaiskuvaa ja tiesi, miten epätyypillisiä kilpirauhasjuttuja hoidetaan ulkomailla. Suomessa kun ei ole edes käypä hoito suositusta.
Viime kuussa kävin Helsingissä Matkamessuilla, ja olin äärimmäisen väsynyt sen jälkeen. Makasin vain sohvalla pimeässä. Pelkkä kaupassa käynti kulutti voimat nolliin ja parin kilometrin lenkki sattui jalkoihin, vaikka normaalisti edes 10 kilometrin kävely ei tunnu missään. Kävin sovitusti kontrollilabroissa, missä katsottiin oliko Thyroxin alkanut vaikuttaa. Oletin, että arvot olisivat laskeneet normaalitasolle, kuten kävi ensimmäisellä Thyroxin-kokeilulla.
Järkytys olikin suuri, kun lääkäriltä tuli vielä samana päivänä viesti, että TSH oli noussut ennätyskorkealle ja joudun kaksinkertaistamaan lääkeannoksen. Uusi resepti odottaa apteekissa ja menen taas kahden kuukauden päästä labroihin. Olen nyt syönyt vajaa kaksi viikkoa isompaa annosta, enkä oikein ole huomannut olossa mitään muutosta. Koin alkuun vaan suunnatonta ärtymystä kaikesta. En tiedä johtuiko se lääkeannoksen nostamisesta, sillä se saattaa tehdä hetkellisesti kilpirauhasen liikatoiminnan oireita, mihin kuuluu juuri ärtymys. Nyt olo alkaa pikkuhiljaa tasaantumaan, enkä herää aamuisin pahalla tuulella. Väsyttää silti koko ajan.
Pitää yrittää skarpata, koska lähden vielä huomenna käymään Helsingissä hoitamassa pari asiaa, ja sitten ensi viikonloppuna on mummon 90-vuotissynttärit. Menen myös ainakin tässä ja ensikuussa takaisin vanhalle työpaikalleni tuuraamaan lomien sijaisuuksia, joten jostain pitää energiaa repiä. Koko kesän olen todennäköisesti myös töissä.
Mutta se siitä.
Irlanti
Veljeni kävi viikko sitten kylässä ja suunnittelimme monta tuntia toukokuista Irlannin road trippiä. Ajattelimme ensin, että suuntaamme Ring of Kerrylle ja sieltä Corkin ja Kilkennyn kautta takaisin Dubliniin, mutta kun kyselin matkavinkkejä muilta Irlannin reissaajilta, oli suurin osa sitä mieltä, että itäosa kannattaa skipata ja keskittyä vain länsipuolelle.
Länsirannikko
Otammekin siis auton Dublinin kentältä ja ajamme suoraan Galwayhin, joka on tänä vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki. Galwaystä suuntaamme Irlannin suosituimpiin maisemiin, Cliffs of Moherille, josta ajelemme Killarneyhin. Meinasimme vuokrata pyörät ja lähteä pyöräilemään Killarneyn kansallispuistoon. Sen jälkeen ajamme Ring of Kerryn ympäri, josta suuntaamme Corkin läpi takaisin Dubliniin. Olisimme halunneet käydä Skellig Michaelin saarella, mutta sinne ei ole maihinnousua kuin kesäkuukausina.
Lennot ja majoitus
Vaikka reissu onkin vasta toukokuussa, ostimme lennot jo nyt ja varasimme majoitukset. Lennämme Kuopiosta, koska muuten olisimme joutuneet mennä Helsinkiin edelliseksi yöksi. Kaiken lisäksi bensat Helsinki-Vantaalle + yö hotellissa olisi maksanut vain viitisenkymppiä enemmän, kuin lento ”kotikentältä”. Tästä nyt tulee lisää CO2-päästöjä, mutta kone on onneksi Norran ATR 72, joka ei saastuta niin paljoa kuin isommat koneet. Kompensoin kyllä päästöt.
Yövymme sekä majataloissa että Airbnb:ssä. En ole koskaan aiemmin käyttänyt Airbnb:tä, ja hieman epäröin, onko sitä enää suotavaa käyttää palvelun aiheuttamien ongelmien takia. Mutta näillä mennään. Jos olisin yksin reissussa, menisin hostelliin, mutta veljeni ei halua yöpyä yhteismajoituksessa, joten mukaudun siihen. Minulle on loppupeleissä ihan sama missä yövytään. Tai no, ei nyt ihan sama. Tuli nyttenkin valittua nuo majoitukset lähinnä sijainnin ja ulkonäön perusteella 😀 Kumpikaan meistä ei halunnut mitään kukkatapetilla ja punaisella kokolattiamatolla sisustettua yöpaikkaa..
Auton vuokraus
Tämän vuoksi reissusta tulee hieman kalliimpi, mitä ensin laskeskelin, mutta varmasti matkasta tulee sen arvoinen 🙂 Olen kiitollinen siitä, että pääsen nimenomaan road tripille, jolloin voimme pysähtyä ja kuvailla missä haluamme. Itselläni ei ole ajokorttia, joten joudun aina ulkomailla olemaan riippuvainen julkisista ja muista kuljetuksista.
Katsoimme ensin autoa Hertzin kautta, koska se tuntui kaikkein luotettavimmalta firmalta. Mutta kun olimme varanneet lennot Finnairilta, ehdotti sivu auton vuokraamista Finnairin kautta, joten päädyimme sitten siihen ratkaisuun. Sain etenkin Ramilta ja Janilta hyviä vinkkejä Irlannissa ajelua varten, ja välitin nämä tiedot veljelleni.
Irlannissahan on vasemmanpuoleinen liikenne, mikä saattaa ensialkuun tuottaa hieman päänvaivaa. Otamme autoon kuitenkin täyden super coverin, mikä poistaa omavastuun kokonaan, mikäli autolle nyt sattuisi käymään jotain. Excess waiver maksaa noin satasen ylimääräistä, mutta toisaalta jos vahinko sattuisi, on se pieni summa siitä, että melkein kahden tonnin omavastuu poistuu.
Meksiko
Mutta sitten toisiin matkasuunnitelmiin. Viimekeväisen tauon jälkeen olen menossa taas ensi kuussa Meksikoon seminaarimatkalle. Olen osallistunut samaiseen seminaariin pari kertaa aiemminkin, ja pari vuotta sitten seminaarijärjestäjä kysyi, haluanko lähteä ohjelman jälkeen Acapulcoon. He olisivat siirtäneet paluulentoani.
En tuolloin voinut venyttää matkaa töiden takia, mutta nyt kysyin jo hyvissä ajoin, voisivatko he buukata sellaiset lennot, että pystyisin jäämään Mexico Cityyn muutamaksi päiväksi seminaarin jälkeen. Sain alustavan vastauksen, ettei siinä pitäisi olla mitään ongelmaa. Järjestävä taho siis maksaa matkat ja majoituksen, mutta hoidan tietenkin itse kaikki seminaarin jälkeiset kulut.
Politikoimassa seminaarissa.
Puebla
Jos tuo venytys onnistuu, niin ajattelin tehdä 11 tunnin päiväretken Pueblan ja Cholulan kaupunkeihin, missä en ole vielä käynyt. Meksikossa on 32 osavaltiota + Distrito Federal, joista olen käynyt viidessä. Käytännössä olen tutustunut vain DF:ään, Estado de Mexicoon, Quintana Roohon, Chiapasiin ja Oaxacaan. Nyt saisin tilaisuuden käydä myös Pueblassa. Haaveilen siitä, että voisin joskus valloittaa kaikki Meksikon osavaltiot.
Jossain päin Oaxacan osavaltiota.
Xochimilco
Toinen kohde, mihin haluaisin ehtiä tulevalla reissulla, on Xochimilcon kanaalit. Olen käynyt Mexico Cityssä viidesti, mutten ole koskaan käynyt eteläisessä osassa kaupunkia. Xochimilcon kanaalit on UNESCOn maailmanperintökohde ja valitettavasti perinteinen turistirysä, jossa myös paikalliset viettävät aikaa viikonloppuisin. Esikolumbiaanisten kansojen rakentamat kanaalit toimivat nykyään hupiveneilypaikkana, missä isot värikkäät veneet, trajinerat kuljettavat tequilaa nauttivia ihmisiä ympäri kanaaleita.
Kuva: Pinterest
Tämä ajelu itsessään ei niinkään kiinnosta, vaan haluaisin vierailla Isla de las muñecasilla, joka sijaitsee kaukana kanaalien syövereissä. Saari on tunnettu karmivista puihin ripustetuista nukeista ja sillä on kummitteleva historia. Nukkesaarelle on kuitenkin vaikea päästä, eikä se välttämättä ole aina avoinna (kyseessä on yksityinen saari).
Kuva: isladelasmunecas.com
Kysyin Meksikossa asuvilta suomalaisilta vinkkejä vieailuun, ja sainkin infoa, että sinne menisi nykyään joitain trajineroja. Matka saarelle ja takaisin kestää viitisen tuntia ja joutuisin vuokraamaan yksin koko 20 hengen veneen, mikäli en löydä ketään jakamaan kuluja. Trajineran vuokra on muistaakseni 1720 pesoa eli reilu 80 euroa. En tiedä onko vierailu tuon arvoinen. Pitää jättää harkintaan..
Santa Muerte
Toinen Mexico Cityn pimeä kohde, jossa olen halunnut vierailla, on Santa Muerten 22 metriä korkea patsas. Santa Muerte eli kuoleman pyhimys on synkän kultin jumalhahmo, jota palvotaan katolisen kirkon vastusteluista huolimatta. Santa Muerte -kulttiin yhdistyy uskonnollisia ja taikauskoisia, jopa voodoomaisia piirteitä, ja joitain kultin jäseniä on tuomittu myös murhista. Sinällään tässä ei ole mitään outoa, sillä kuoleman kulttuuri on syvällä meksikolaisissa, ja se juontaa juurensa aina vanhoihin alkuperäiskansojen, kuten asteekkien uskomuksiin.
Todennäköisesti en kuitenkaan tule käymään patsaalla, sillä se sijaitsee kaukana Mexico Cityn pohjoispuolella arveluttavassa lähiössä, minne en uskalla yksin lähteä. Vaikka osaankin kulkea Meksikossa kuin kotonani, enkä pelkää siellä, olen silti (edes) tässä asiassa järkevä ja jätän riskin ottamisen väliin. Luultavasti menen tyydyttämään voodoo-mielenkiintoni vain Sonoran markkinoille, missä myydään taikauskoa lietsovia yrttejä, kynttilöitä ja muuta oheissälää. Olen joskus aiemmin nähnyt myös toisilla markkinoilla voodoo-kamaa ja Santa Muerten palvojia. En itse harrasta mitään aiheeseen liittyvää, mutta tuollaiset synkät ja erikoiset teemat ovat aina kiinnostaneet.
Santa Muerte ja rituaalikynttilöitä markkinakojulla.
Mutta sen näkee sitten mitä ehdin tehdä ja kuinka pitkään ylipäänsä pystyn olemaan Meksikossa. Olisin tyytyväinen edes kolmeen-neljään ylimääräiseen päivään, niin saisin taas hetkeksi vaimennettua tämän kaukokaipuun maata kohtaan. Ellei tuo koronavirus sitten äidy pandemiaksi ennen sitä, mitä en jaksa uskoa.
Sanoin eilen miehelle, että enpä olisi uskonut silloin kolme vuotta sitten Meksikoon ex-tempore lähtiessäni, että siitä tulee oma suosikkimaani. Olen koettanut houkutella miestäkin mukaan, mutta ei hän vaikuta kovin kiinnostuneelta. Voisin palata Meksikoon aina vain uudelleen ja uudelleen ja viettää siellä loputtomasti aikaa! Mikään muu maa ei vedä samalla tavalla puoleensa.
Se hetki, kun koneen pyörät osuvat Benito Juarezin kentän kiitoradalle tuo sisimpääni syvän rauhan. Kun astun ulos kentältä, nousee hymy kasvoilleni. Kun kuljen ruuhkaisissa metroissa ja katson paikallisia ihmisiä tai seison keskellä Zocaloa, tuntuu siltä, kuin olisin jälleen kotona.
Mamá, estoy llegando a casa.