Tallinna uusin silmin – Juhannusvisiitti lahden toiselle puolelle
Luulin vielä viime viikolla, että seuraava reissuni suuntautuisi Kyprokselle, mutta päätinkin juhannusaattoa edeltävänä iltana varata extempore matkan Tallinnaan. Katselin kyllä aiemmin viikolla jo matkoja, mihin pääsisi näin pikaisella aikataululla, minne saa matkustaa yhden rokotteen turvin, mihin ei tarvitse karanteenia yms.
No, vaihtoehdot olivat aika vähissä, joten bookkasin paikan Tallink Starille ja varasin kahden yön majoituksen uutuuttaan kiiltelevästä Citybox-hotellista. Koko loppukevät ja alkukesä on mennyt raskaassa työssä, ja kaipasin todellakin pientä irtiottoa.
Viroon pääsee ilman minkäänlaisia koronatodistuksia, mutta paluun kanssa on hieman eri juttu. Suomeen palatessa täytyy olla joko negatiivinen koronatesti, 6 kk sisällä sairastettu korona tai ensimmäisestä rokoteannoksesta vähintään 14 päivää. Sain oman rokotteeni kesäkuun alkupuolella.
Perjantaiaamuna hyppäsin siis junaan ja suuntasin Helsinkiin. Totta puhuakseni hieman pelotti. Onneksi junassa ja raitiovaunussa oli maskipakko. Kuljin myös ulkona maski naamalla, ja mietin, kuka vastaantulijoista kenties olisi Pietarin kisaturisti.
Meno laivalla hirvitti. Vaihdoin kirurginmaskin FFP2:seen, koska juuri kellään muulla ei ollut maskia. Suuntasin varmuuden vuoksi ulos kannelle istumaan. Onneksi matka kesti vain kaksi tuntia.
Citybox Tallinn – ehdoton hotellisuositus!
Tallinnassa kävelin hotelliin, joka sijaitsee reilun viiden minuutin kävelymatkan päässä satamasta. Cityboxissa oli itsepalveluautomaatti check-inille. Olin varannut yhden hengen huoneen sisäpihanäkymällä, mutta kun saavuin huoneeseen, oli siellä läkähdyttävän kuuma. Kaduin samoin tein valintaani, sillä huoneesta ei saanut edes ikkunaa auki. Paneeli näytti lämpötilaksi 26,6 astetta. Koetin muuttaa asetuksia ilman tulosta.
Suunnistin seuraavaksi respaan kysymään, voiko ilmastointia säätää. Aspa sanoi, ettei se ole mahdollista atrium-huoneissa. Yllätyksekseni hän ilmoitti antavansa uuden huoneen. Ourait then. Kävin hakemassa kamat 3. kerroksen huoneesta ja ajoin hissillä ylimpään, viidenteen kerrokseen.
En osannut odottaa näkymää, joka aukesi oven takaa. Olin saanut kahden hengen huoneen merimaisemalla! Taisin iloita ääneenkin mukavasta yllätyksestä 😀 Huoneessa oli ihanan viileä ja sieltä sai myös ikkunan auki. Ikkunan edessä oli kiva penkki, mutta myös sängystä pystyi ihailemaan maisemia. Huone oli superkorkea ja ikkunat lähes seinän levyiset.
Koko hotellista lähti tosi hyvät fiilikset. Joka kerroksessa on viihtyisiä oleskelutiloja, moderni sisustus, puhdasta ja kaikin puolin silmää miellyttävää. Kolmoskerroksesta löytyy keittiö, jossa on snack-automaatti, jääkaappi, mikro ja vedenkeitin sekä tietokoneita.
Samassa kerroksessa on myös pyykkihuone, jossa asiakkaat voivat pestä ja silittää pyykkiä. Oleskelutiloista löytyy pari tv:tä ja pingispöytä. Lisäksi hotellissa on erilaisia kokoustiloja, joten se palvelee laajaa asiakaskuntaa ja osoittaa jälleen kerran, kuinka häilyvä on nykyään hotellin ja hostellin raja.
Hintapolitiikka on todella edullinen, ja kun vertasin Tallinnan muita hotelleja, oli tämä kaikkein viihtyisimmän oloinen. Alunperin varaamani majoitus maksoi 64 euroa kahdelta yöltä, eikä minun tarvinnut maksaa lisähintaa 92 euron arvoisesta kahden hengen huoneesta. (Huom! Hinnat Bookingin Genius-ohjelman hintoja.)
Ainoa miinus hotellissa on, ettei siellä ole aamupalaa. Cityboxilla on sopimus parin kahvilan kanssa, mutta ne aukeavat aika myöhään.
Suuntana vanhakaupunki
Olen käynyt Tallinnassa kahdeksan kertaa, ja reissut ovat aina koostuneet lähinnä vanhassakaupungissa pyörimisestä. Suunnistin sinne nyttenkin ensitöikseni. Kadut olivat todella hiljaiset, ja moni ravintola näytti tyhjältä. Kuljeskelin linnan muurien ja vanhojen rakennusten katveessa päämäärättä, ja nautin kesäisestä tunnelmasta. Ihastelin myös koristeellisia ovia ja rakennusten muita yksityiskohtia, joihin en ollut aiemmilla reissuillani ymmärtänyt kiinnittää huomiota.
Pian eteeni tuli kivan näköinen vanha kahvila, Maiasmokk, jonka ikkunassa mainostettiin sen olevan Tallinnan vanhin kahvila. Kurkkasin sisään, ja näin vitriinin täynnä suklaakonvehteja. Se viimeistään sai minut astumaan sisään kauniiseen vanhaan putiikkiin. Tilasin kahvin ja erilaisia käsintehtyjä konvehteja. Kahvi oli 2,50 euroa ja konvehdit 90 senttiä kappale. Vuonna 1864 avatussa kahvilassa toimii myös pieni marsipaanimuseo. Kahvilan takapihalla on viihtyisä terassi.
Iltapäiväkahvien jälkeen jatkoin kuljeskelua ilman suunnitelmia. Tulin Harju-kadulle, jossa oli esillä historiasta kertovia kylttejä. En ollut tiennyt sitäkään, että Venäjä pommitti Tallinnaa tuusannuuskaksi vuonna 1944. Satoja siviilejä kuoli, kun 280 puna-armeijan sotakonetta tykitti Tallinnan keskustaa tuhoten yli 5000 rakennusta ja jättäen yli 20 000 ihmistä kodittomaksi yhdessä silmänräpäyksessä. Seuraavat 50 vuotta Venäjä kielsi osuutensa asiaan. Kuinka yllättävää..
Muistoja verestämässä Olde Hansassa
Olin jo pitkään halunnut verestää muistoja keskiaikaisravintola Olde Hansassa, jossa olen käynyt viimeksi vuonna 2003. Ravintola ilmestyikin eteeni melko pian, ja päätin mennä syömään. Ruokalista ei totta puhuakseni vaikuttanut kovin herkulliselta, mutta päädyin ottamaan Ahdin antimia esittelevän lautasen. Tarjoilija toi eteeni tervetuliaisjuoman, joka oli ilmeisesti jotain tujua marjalikööriä.
Annos tuli suht nopeasti, vaikka terassilla istui reilusti porukkaa. Lautasella oli erilaisia savustettuja ja pikkelöityjä kaloja, mätiä, suolakurkkua, kananmunaa, vihanneksia, kolmea erilaista leipää ja tuorejuustoa. Annos oli sen verran iso, etten jaksanut syödä kaikkia leipiä.
Ruokajuomana oli valkoviiniä, joka nousi hieman päähän. Ehkä asiaan saattoi vaikuttaa aiemmin juomani snapsi ja laivalla nauttimani äärimmäisen pahanmakuinen Martini-pohjainen drinkki, jonka sain hädin tuskin juotua sen kitkerän maun takia.
Ateriointi Olde Hansassa maksoi 19,80 euroa. Totesin, että aika oli kullannut muistot, ja päällimmäiseksi mieleeni jäi fiilis, että tämä turistien ehkä parhaiten tuntema ravintola on aivan liian yliarvostettu. Paikka on kyllä tunnelmallinen ja ruoka ihan ok, mutta siihen se sitten jääkin.
Kivoja puistoja ja trendikäs Rotermannin kortteli
Pienessä viinihiprakassa lähdin kävelemään takaisin majapaikkaan päin, sillä puhelimen akku oli ihan finaalissa, enkä ollut varma, osaisinko perille ilman karttaa. Poikkesin matkan varrella kuitenkin puistoon hetkeksi kiertelemään. Kun olin suht koht lähellä hotellia, jäin vielä hetkeksi kuljeskelemaan Rotermannin korttelialueelle, jonka reunamilla hotellikin sijaitsee.
Korttelia mainostetaan historiallisena alueena, joka perustettiin vuonna 1829 virolaisen liikemiehen toimesta. Kun korttelissa kävelee, ei historia kyllä ihan ensimmäisenä osu silmään. Modernin rakennuskannan seassa pilkottaa vain pieni pala vanhaa tiiliarkkitehtuuria, mutta muuten kaupunginosa on kyllä modernismin perikuva.
Rotermannista löytyy lukuisia ravintoloita ja putiikkeja. Alueella on kiva hengailla, koska se on tarkoitettu ainoastaan jalankulkijoille – autoilla ei ole sinne mitään asiaa. Tämä osa kaupungista toi minulle mieleen hieman Kööpenhaminan jotkut alueet, ehkä rakennuskannan ja trendikkään ilmapiirin vuoksi. Kaukana se ainakin oli siitä vuoden 1996 Tallinnasta, jossa kävin ensimmäistä kertaa. Silloin Viru-hotelli oli ainoa moderni rakennus koko kaupungissa.
Mitään varsinaista juhannustunnelmaa ei juhannusaatossani ollut, mutta en sitä oikeastaan kaivannutkaan. Virossa juhannnus oli jo mennyt pari päivää aiemmin, ja moni paikallinen oli vetäytynyt maalle omaan lomarauhaan. Suurin osa Tallinnan kadun kulkijoista kuulosti olevan suomalaisia tai venäläisiä, sekä jotain muuta slaavikieltä puhuvaa porukkaa.
Vähän kyllä hirvitti se, ettei kenelläkään ollut maskia, eikä koronasta ollut tietoakaan. Vaikka Viron tilanne ainakin juhannuksen aikaan oli erinomainen, kyllä minua silti hieman pelotti venäläisturistit mahdollisine delta-muunnoksineen. Luotin kuitenkin omaan käyttäytymiseeni, saatuun rokotteeseen, ahkeraan käsien pesuun ja käyttämääni maskiin. (Ainakin toistaiseksi olen terve, ja koronatesti oli negatiivinen.)
Palasin hotellille takaisin kahdeksan tienoilla, ja sitten alkoikin sopivasti sadella vettä. Kävin suihkussa ja vetäydyin pehmeään sänkyyn katselemaan satamaa ja kadulla kulkevia ihmisiä. En yleensä saa nukuttua kunnolla hotelleissa, mutta Cityboxissa uni maistui erinomaisesti. Siitä oli hyvä jatkaa aamulla kohti uusia seikkailuja.
Juhannusreissun tunnelmat jatkuvat seuraavassa osassa.