Sunnuntaina Kööpenhaminaan: Kaksijakoiset mietteet tulevasta reissusta
Matkustelua on ollut hirveä ikävä, mutta mitä pidempään tätä outoa vuotta on jatkunut, sitä epävarmemmalta minkäänlaisen ulkomaan matkan toteutuminen on näyttänyt. Sitä epävarmemmalta myös itsestäni on alkanut tuntua. Alkuvuodesta jouduin tekemään raskaan päätöksen jättää Meksikon reissu väliin. Toukokuussa Irlannin reissun kohtalosta ei tarvinnut itse päättää, sillä Finnair perui lennot. Hyväksyin sen, ettei matkaan pääse nyt.
Hyväksyminen ja epäusko tulivat kuitenkin aalloissa. Välillä tuntui jopa tuskaiselta ajatella, ettei tänä vuonna pääsisi mihinkään. Sydämessä paloi edelleen kaipuu Meksikoa kohtaan, ja tiesin, etten pääse sinne marraskuussakaan, kun olisi uusi tilaisuus. Toisinaan on tuntunut jopa raivostuttavalta. Nyyhkäisin kyyneleenkin eräs kesäkuinen päivä, kun näin lentokoneen taivaalla. Sitten vaivuin taas siihen tilaan, ettei matkustelua enää edes miettinyt. Keskityin koko kesän pelkästään töihin.
Niin lähellä, mutta niin kaukana.
Huomenna on viimeinen työpäivä kiinteistöpalveluilla, jonka jälkeen pidän 11 päivän loman. Sitten palaan takaisin koulun keittiölle, josta lähdin maaliskuussa aikeenani suunnata Meksikoon. Samaan aikaan kun rajat sulkeutuivat, sulkeutui myös työpaikkani, enkä palannut sinne enää. Mutta nyt menen siis elokuun puolesta välistä syyskuun loppuun asti tekemään osa-aikatyötä opiskelujen ohella.
Ennen tuleviin haasteisiin ryhtymistä ja stressin vastaanottamista olen puntaroinut lyhyttä reissua johonkin suuntaan tälle loma-ajalle. Vaihtoehdot ovat muuttuneet sitä mukaa, kun matkustusrajoituksia on höllennetty ja taas kiristetty. Meinasin ensin lähteä Balkanille, mutta Montenegron tartuntatilanne on räjähtänyt jälleen käsiin, sama homma Serbian kanssa, eikä Kroatiaankaan enää pysty suuntaamaan ilman karanteenia. Suunnittelimme veljeni kanssa myös viikon lomaa Kyprokselle, mutta emme saaneet aikatauluja synkronoitua.
Päätinkin sitten lähteä yksin Tanskaan. Se on ainakin toistaiseksi sallittujen maiden joukossa, vaikka tapausten määrä onkin lähtenyt hienoiseen nousuun rajojen avaamisen jälkeen. Mikään hirveä hinku minulla ei koskaan ole ollut Tanskaan eikä muihinkaan Pohjoismaihin, mutta ehkä se on ihan hyvä korkata nyt pois listalta. Bucket listilläni on kiertää kaikki Euroopan maat, mutta tällä hetkellä käytynä on vasta 18 maata 51:stä, joten tekemistä piisaa!
Vielä olisi valloitettavaa Euroopassa. Sinisellä käydyt maat.
Vaikka Tanskaan onkin rajat auki meiltä päin, on maa asettanut ylimääräisen rajoitteen sinne saapuville: maahan pääsee ainoastaan sellaiset turistit, jotka ovat varanneet vähintään kuuden yön majoituksen, tai jotka pystyvät muilla tavoin todistamaan, että aikovat viipyä tuon minimiajan. Todennäköisesti tällä pyritään karsimaan joukosta enimmät hupireissut. Olen jutellut netissä parin tanskalaisen kanssa, ja he kertoivat, että maassa on vain kourallinen ulkomaalaisia turisteja, kun taas suurin osa Kööpenhaminan vierailijoistakin on Tanskan omia kansalaisia.
Olen koettanut olla katsomatta korona-tilastoja, sillä huomaan stressaantuvani, jos näen, että Tanskassa tautimäärät lisääntyvät. Tällä hetkellä siellä on noin 570 tapausta koko maassa. Toisaalta minua huojentaa se tieto, ettei Kööpenhamina pursua turisteja, joten ehkäpä majapaikkakaan ei ole tupaten täynnä.
Tanskan tilanne 30.7.
Varasin kaiken lisäksi hieman kalliimmat hostellit, missä ensimmäisessä majoitun neljän hengen huoneessa kaksi yötä, ja toisessa kuuden hengen huoneessa loput neljä yötä. Eipähän ainakaan tarvitse yöpyä kymmenien ihmisten kanssa samassa tilassa. Minulla on suuret odotukset majapaikoilta, sillä ne näyttävät ainakin kuvien ja arvostelujen perusteella ihan huippupaikoilta! Tuo toinen on luksus-hostelli, mistä löytyy myös leffateatteri ja uima-allas.
Noin niinkun muuten en aio oleskella ihmismassojen keskellä, ja jos näyttää, että hostellien yleisissä tiloissa on paljon muita reissaajia, pysyttelen omassa sängyssä. Omissa oloissani viihtyvänä se ei ole mikään ongelma, enkä muutenkaan yleensä hakeudu mihinkään yhteisiin aktiviteetteihin, mitä hostellit järjestävät. Olen joskus mennyt datailemaan oleskelutiloihin ja katsonut taustalta, kun muut pelaavat juomapelejä, huojuvaa tornia, korttia tms.
Toivottavasti hostellin aula on yhtä tyhjä kuin kuvassa 😀 (Kuva: Booking.com)
Aion ottaa joka tapauksessa kasan maskeja mukaan ja käyttää niitä aina, kun tulee sellainen tilanne. En luota kirurginmaskeihin, vaan olen hommannut FFP2- ja FFP3-tason maskeja. Ostin ensimmäiset jo maaliskuussa ennen kuin rajat suljettiin, ja olen säästellyt niitä näiden ulkomaan reissujen varalle. Tuolloin maskeja vielä pystyi ostamaan rautakaupasta parilla eurolla, mutta nyt ne näyttävät olevan kiven alla ja maksavat netissäkin yli 10 euroa kappaleelta. Matkaan lähtee myös normaalisti käsidesiä.
Mitään sen kummempaa ohjelmaa en ole suunnitellut Kööpenhaminan reissulleni, mutta olen toki googlaillut tekemistä ja kysellyt Facen reissuryhmässä vinkkejä. Pakko myöntää, etten tiedä Kööpenhaminasta oikein mitään, eikä siellä ole mitään must see -kohteita, joihin on PAKKO päästä.
Tivoliin nyt kyllä aion mennä hengailemaan ja joitain puistoalueita olisi kiva kierrellä. Ehkä käväisen myös jonkun linnan pihalla, kurkkaan sen pienistä pienimmän Pienen Merenneidon (patsas on kuulemma oikeasti tosi pieni) ja kuljeskelen muuten vain ulkosalla. Toki tulee pistäydyttyä Christianiassa, vaikka siellä on ilmeisesti aika haastavaa kuvailla vapaasti, olkoonkin kyseessä vapaakaupunki. Ruokapuolesta haluan testata tanskalaisia voileipiä ja kauppahallin antimia.
Ja tämä on ehkä vähän erikoista, mutta eniten minua kiinnostaa tuolla suunnalla Juutinrauman silta, koska se on yhden lempisarjani pääsymboleista – eli kyseessä on tietenkin tanskalais-ruotsalainen tv-sarja Broen – Silta 😀 Harmikseni siltaa ei voi nähdä kunnolla Köpiksestä, vaan parhaimmat spotit on Malmössä, minne ei taida päästä tällä hetkellä. Jos nyt innostun, niin saatan käväistä Kööpenhaminan ja Kastrupin eteläpuolella, mistä siltaa voisi kuuleman mukaan bongailla suht hyvin (kiitos vinkistä Ne Tammelat) 🙂 Haluaisin käydä myös Sillan yhdessä kuvauspaikassa, Saltholmissa, joka on saari Köpiksen edustalla, mutta sinne ei pääse mitenkään.
(Kuva: DiscShop.fi)
Jos minulla olisi ajokortti, vuokraisin auton ja ajaisin Sjællandin eteläosaan, missä merestä kohoavat Møns Klintin valkeat kalliojyrkänteet. Googlailin Tanskan julkista liikennettä, ja tuonne voisi päästä bussin ja junan yhdistelmällä, mutta vaihtoja on useampi ja reitti vaikutti muutenkin aika hankalalta, joten jää varmaan väliin. Enköhän saa ajan kulumaan mainiosti ihan pääkaupunkialueellakin 🙂 Ja ehkä parasta, etten muutenkaan luusua ympäri maita ja mantuja etsimässä tieten tahtoen koronaa..
Mutta sellaiset suunnitelmat siis täällä suunnalla. Lauantaina suuntaan Helsinkiin, yövyn tutussa ja hyväksi havaitussa hostellissa, ja sunnuntai-aamuna hyppään Finnairin kyytiin. En ole mitenkään ratkiriemuissani käyttämässä Finnairin palveluja, sillä firma ei ole vieläkään maksanut takaisin huhtikuussa peruttuja Dublinin lentoja. Laitoin korvaushakemuksen heti huhtikuun alussa, ja kohta on mennyt 4 kuukautta, eikä rahoja näy eikä kuulu. En ymmärrä, millä logiikalla hakemukset käsitellään, kun moni muu on saanut rahat takaisin parissa viikossa. Veljeni laittoi hakemuksen minua myöhemmin samoilta lennoilta ja sai rahat takaisin kahden kuukauden jälkeen.
Tein lopulta reklamaation luottokorttiyhtiölle, ja he käsittelevät tapausta parhaillaan. Olen todella suivaantunut Finnairin toiminnasta, eikä totta puhuen ymmärrys enää riitä näin pitkälle. En usko, että tulen enää vapaaehtoisesti varaamaan kyseisen firman lentoja. Olisin nyttenkin lentänyt jollain muulla yhtiöllä, ellei hinnassa olisi ollut satojen eurojen eroa.
Valitettavaa mollata kotimaista firmaa, mutta Finnair on todella epäonnistunut tämän kriisin käsittelyssä. Ymmärtäisin paremmin, mikäli esimerkiksi kesäkuussa hakemuksia laittaneet eivät olisi jo saaneet rahojaan takaisin, vaan yhtiö käsittelisi hakemukset saapumisjärjestyksessä. Tämä on täysin väärin kuluttajia kohtaan, eikä ole mikään ihme, että kuluttaja-asiasmieskin on moittinut Finnairia julkisesti.
Mutta en anna sen häiritä matkaa tämän enempää, vaan alan pikkuhiljaa katsomaan, mitä ottaisin mukaan reissulle. Pitäisi varmaan ensinnäkin aloittaa tutkimalla, millaista säätä Kööpenhaminaan on luvattu ensi viikolle, niin tietää vähän, mitä vaatetta edes ottaa mukaan. Voisi myös kaivaa repun jo valmiiksi esiin kaapista pölyttymästä. Palataan asiaan varmaankin sunnuntaina tai sitten ensi viikon alussa, kun toivottavasti olen jo matkalla!
— Onko sinulla heittää vinkkejä Köpikseen?