Pueblan naapurikaupungit, Cholula ja Atlixco

Pueblassa ollessamme kävimme myös naapurikaupunki Cholulassa. Ajoimme sinne Uberilla. Matka kesti vajaan puoli tuntia ja maksoi menosuuntaan 73 pesoa ja pois tullessa 100 pesoa (yhteensä reilu 7 euroa).

Olisimme halunneet bongata Popocatepetl- ja Iztacchihuatl-tulivuoret, mutta valitettavasti ne pysyttelivät melko lailla pilviverhon sisällä. No, tulipahan joka tapauksessa kiivettyä kaksi kertaa Cholulan kirkonmäelle ja tehtyä samalla porrastreeniä. Kurkkasimme myös kirkkoon.

Cholulasta, kuten koko Pueblasta näkyi myös La Malinche -tulivuori, joka on 4440 metriä merenpinnan yläpuolella (maan tasosta oleva huippu on 1920 metrissä). Vuori on purkautunut viimeksi yli 3000 vuotta sitten, mutta sitä pidetään edelleen aktiivisena.

Cholula oli kaupunkina kuin miniversio Pueblasta. Myös Cholulan Zócalo oli kaunis ja rehevä ja siellä oli laattapintaisia rakennuksia, ei tosin yhtä vaikuttavia. Tunnelma oli kiireetön, värikkäät matalat talot kylpivät lämpimässä päivänpaisteessa.

Pueblan seudulla sää on hyvä ympäri vuoden ja lämpötilat päivisin reilu +20 astetta. Illat ja yöt ovat kylmiä, kuten Mexico Cityssäkin.

Kävimme syömässä Zócalon laidalla La Palmera -ravintolassa paikallisia maissipohjaisia pöydänantimia, mm. tlacoyoja ja flautoja. Iso lautasellinen ruokaa ja lasillinen tuoremehua maksoivat 150 pesoa eli noin 6,50 €. Tähän tietty tipit päälle. Tippi (propina) on yleensä 10, 15 tai 20 % kautta Meksikon.

Pari kahvilasuositusta Cholulaan ovat esimerkiksi Café Colibri, josta saa perinteistä savimukista tarjoiltavaa café de ollaa, sekä Olinka, jonka erikoisuus on CBD-kahvit ja leivonnaiset.

CBD:ssä ei ole kannabiksen päihdyttävää ominaisuutta, mutta jätimme silti rentouttavat CBD-tipat pois omista juomistamme. Meksikolainen myyjä halusi treenata englantiaan, joten jutustelimme niitä näitä.

Pueblan osavaltio on merkittävä kahvintuottaja Meksikossa, sillä seutu on vuoristoista ja tarpeeksi viileää. Kahvin ja keramiikan lisäksi osavaltiosta tulee myös suurin osa lähialueille toimitettavista Día de Muertosin samettikukista.

Koska Cholula ei näyttänyt meille Izta-Popon tulivuoria, teimme toisen päiväretken vielä Atlixcoon, jota aiempi Uber-kuski oli suositellut. Atlixcoon on vajaan tunnin ajomatka, ja Uber sinnekin maksoi vain sata pesoa.

Taivas näytti pelottavan pilviseltä, ja sain tälläkin reissulla kuvattua 5426 metriä merenpinnan yläpuolelle ulottuvan Popon vain matkan varrelta, kun Uber-kuski ehdotti, että voimme pysähtyä tien varteen.

Popocatepetliä pidetään yhtenä Amerikkojen vaarallisimmista tulivuorista sen aktiivisuuden takia, ja vuori paukahteli ja tuprutti savua myös meidän Pueblassa olon aikana.

Olen melko varma, että netissä ja matkaesitteissä näkyvät Cholulan ja Atlixon kuvat on photoshopattu, sillä tulivuori ei mitenkään voi näkyä sellaisena kuin se kuvissa yleensä näkyy. Tai sitten se on kuvattu jostain helikopterista todella pitkällä zoomilla.

Kiipesimme silti Atlixcon jyrkälle ja korkealle kirkonmäelle, jonne kävelytie mutkitteli läpi paikallisen asutusalueen. Mutta tulivuorten huiput pysyivät piilossa.

Olisin halunnut nähdä vuoret, sillä kuulin ensimmäisellä Meksikon reissullani vuoriin liittyvän legendan, jota on kerrottu vuosisatojen ajan. Tarinasta on lukuisia eri versioita.

Nuori intiaanisoturi, Popocatepetl (”savuava vuori” nahuatliksi) oli rakastunut kauniseen Iztacchihuatl (”valkoinen nainen”)-tyttöön ja pyysi tämän kättä. Päällikkö lupasi, että jos Popocatepetl palaa sodasta voitokkaana, saa hän naida prinsessan.

Nuorukaisen ollessa sotatantereella, kertoi nuorten rakkaudesta kateelliseksi tullut toinen soturi prinsessalle, että tämän rakastettu oli kaatunut sodassa. Prinsessa kuoli suruunsa, ja Popocatepetlin palattua takaisin, odotti tätä suru-uutinen.

Murheellinen soturi kantoi Iztacchihuatlin ruumiin Tenochtitlanin ulkopuolelle kymmenen kivikasan päälle ja polvistui hänen viereensä soihdun vavahdellessa surun saattelemana. Jumalat muuttivat nuoret vuoriksi, ja lunta satoi heidän päälleen.

Tätä nykyä makuullaan olevan naisen muotoinen Iztacchihuatl on sammunut tulivuori, mutta sen vieressä komeileva Popocatepetl jyrähtelee ja purkautuu aktiivisena, ja uskotaankin, että soturi suree siellä edelleen menetettyä rakastaan.

Siinä legendan yksi versio typistettynä. Minua ovat aina kiehtoneet tällaiset myyttiset tarinat, mitkä liittyvät luontoon, ja Meksikossa näitä tarinoita onneksi riittää!

Mäeltä alas laskeuduttuamme kävimme vielä syömässä ja kahvilla. Otin paikallisia tlacoyoja, leivän läpysköjä, joiden päällä oli salsakastiketta. Niiden lisäksi tilasin memelitoja, rapeaksi paistettuja täytettyjä tortilloja, joiden sisällä oli molea eli paputahnaa. Jälkiruuaksi nappasimme viereisestä jäätelökioskista artesaanijäätelöt.

Piipahdin myös kaupungintalolla ihailemassa värikkäitä seinämaalauksia. Maalauksissa näkyi Meksikon historiaan, kulttuuriin ja luontoon liittyvää kuvitusta – myös Izta-Popon tarina oli maalattu seinälle. Yllättäen Atlixcosta löytyi myös peräti kaksi animekauppaa 😀

Atlixcon zocalo oli myös viihtyisä ja siellä oli kauniit laattakoristeiset penkit. Puistossa oli jonkin verran ihmisiä viettämässä aikaa ja nauttimassa kesäpäivästä. Muita turisteja emme nähneet.

Kiertelimme vielä aikamme kaduilla ja koetimme saada Uberia takaisin Pueblaan, mutta autoja ei ollut saatavilla. Kävelimme sitten OROn bussiasemalle, mistä ostimme 30 peson (1,30 €) bussiliput Pueblan CAPU-asemalle, johon kaikki bussit saapuvat.

Jos matkaat Pueblaan ja sinulla on ylimääräistä aikaa, käy ihmeessä Cholulassa! Atlixco ei ollut järin kiinnostava, eikä yhtä kaunis keskusaukion ulkopuolella, mutta kyllä yksi päivä sielläkin ihan mukavasti soljui 🙂

Tykästyin kyllä todella paljon Pueblan osavaltioon. Sinne jäi vielä useita pieniä kyliä, joissa haluan joskus poiketa. Kylät ovat kauniita, ja erityisesti nuo seinälaatat, värikkäät talot ja somat pienet keskuspuistot ovat viehättäviä. Onneksi Pueblaan on Mexico Citystä vain parin tunnin bussimatka!

Ps. Pahoittelut kuvanlaadusta. Osa kuvista on mennyt ihan pikselimössöksi pilveen siirrettäessä. Minulla on tällä kertaa järkkäri mukana, mutta arvatkaa olenko jaksanut kantaa sitä mukana 😀

#atlixco #cholula #meksiko #puebla

0 views0 comments