Naistenpäivän mietteitä: Liikkumisvapaus on etuoikeus
Tänään vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Tänään onkin hyvä osoittaa hetki sille, miten erinomaisessa asemassa me suomalaiset naiset olemme. Monien tutkimusten, kyselyiden ja tilastojen perusteella Suomi on muiden Pohjois- ja Länsi-Euroopan maiden kanssa tänäkin vuonna yksi parhaista maista naiselle asua ja elää.
Kuva: The Global Gender Gap Report 2020 / Statista.com
Tasa-arvon tila maailmassa
Maailman talousfoorumi julkaisee vuosittain sukupuolten välistä tasa-arvoa havainnoivan raportin, josta olen tähänkin postaukseen tietoa ammentanut. Vaikka taloudellinen tasa-arvo ei kukoistakaan missään päin maailmaa, on meillä asiat silti verrattain hyvin täällä. Sukupuolten välinen tasa-arvo näkyy etenkin koulutuksessa ja terveydenhuollossa. Myös politiikan kentällä tasa-arvo on kohenemaan päin.
Maailman talousfoorumin laskelmien mukaan täydellisen tasa-arvon toteutumiseen maailmassa menee vielä lähes 100 vuotta. Mutta tarkastellaan hetki, mitä olemme jo saavuttaneet.
Raatteentie on the road -taideperformanssi rikkoo sukupuolirajoja Eduskuntatalon edessä.
Meillä on vapaus valita vapaus
Tasa-arvon eri osa-alueet yhdessä mahdollistavat meidän tehdä vapaita valintoja elämässämme. Meillä on mahdollisuus kouluttautua aivan niin korkealle kuin haluamme tai jättää kouluttautumatta. Meillä on vapaus valita, millaisen uran luomme, vai luommeko uraa ollenkaan.
Osa haluaa pyhittää elämänsä perheelle ja lapsille. Vaikka toisinaan meilläkin naisia painostetaan hankkimaan lapsia ja kysellään perheenlisäyksen perään, on meillä valta valita, hankimmeko lapsia vai emme. Voimme päättää keskeyttää raskauden, jos katsomme sen olevan paras vaihtoehto. Kukaan ei pakota meitä jäämään kotiin, avioitumaan alaikäisenä ja toimimaan siitä lähtien pelkkänä synnytyskoneena.
Voimme osallistua politiikkaan ja saada äänemme kuuluville meitä koskettavissa asioissa. Saamme äänestää ja asettua ehdolle. Meillä on oikeus edustaa mitä tahansa poliittista ja uskonnollista näkemystä kunhan emme vahingoita aatteillamme muita.
Ja vaikka naisen euro ei vieläkään ole yhtä ostovoimainen kuin miehen, on meillä silti pääsääntöisesti turvattu toimeentulo riippumatta siitä olemmeko työelämässä vai emme.
Moderni geisha lyttää vanhat normit. Taulu japanilaisessa ravintolassa Ulan Batorissa.
Liikkumisvapauden pitäisi olla ihmisoikeus
Nämä valinnanvapaudet mahdollistavat meille vapaan matkustelun. Meillä on etuoikeus lähteä matkustelemaan myös yksin. Emme tarvitse miehen, veljen tai isän lupaa hankkiaksemme passin. Emmekä varsinkaan tarvitse kenenkään lupaa siihen, jos haluamme kierrellä maailmaa omatoimisesti. Voimme vain varata matkan ja nostaa kytkintä. Tämä on monelle eurooppalaiselle naiselle itsestäänselvyys.
Huolimatta siitä, että liikkumisvapaus on määritelty myös YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa, rajoittaa moni maa tälläkin hetkellä kansalaistensa matkustamista. Naisten matkustamista rajoittaa myös tietyt uskonto- ja kulttuurisidonnaiset piirteet.
Maailmassa on lisäksi ainakin 12 miljoonaa ihmistä, joilla ei ole minkään maan kansalaisuutta. Köyhissä maissa syntyville lapsille ei myöskään ole varaa hommata syntymätodistusta. Maailmassa onkin kymmeniä-satoja miljoonia passittomia ihmisiä, joilla ei ole mahdollisuutta matkustaa mihinkään. Naisten osuus näistä on edellä mainittujen syiden vuoksi luultavasti miehiä suurempi.
Olen vapaa matkustamaan minne haluan, yksin. Kaikilla tätä oikeutta ei ole.
Edellä mainittuihin tasa-arvon asioihin kiinnittää huomion etenkin, kun matkustelee maailmalla ja näkee, millainen asema naisilla on muissa maissa.
Monet naiset kokevat väkivaltaa
Kaksi vuotta sitten vietin naistenpäivää Meksikossa seminaariin osallistuen. Seminaaripuheissa käsiteltiin lähinnä Latinalaisen Amerikan naisten tilannetta. Siellä lähisuhdeväkivalta, nuorena äidiksi tuleminen ja jatkokouluttautumisen puute on arkipäivää. Puheenvuoroissa kaikui voimakkaat naisäänet ja myös alkuperäiskansojen naisedustajia oli tuomassa esiin omia oikeuksiaan.
Meksikon alkuperäiskansoja edustava Hita Ortiz Silva on vahva poliittinen johtaja omassa yhteisössään.
Osallistu muutokseen mahdollisuuksiesi mukaan
Vuosi sitten naistenpäivänä asia liippasi yhtä läheltä, sillä olin reppureissaamassa Guatemalassa. Osallistuin Panajachelissa naistenpäivän ohjelmaan, mihin kuului puheenvuoroja, taide-workshopeja, tiedon jakamista pienille tytöille ja pojille, ja lopuksi myös mielenosoituskulkue, jonka marssimme läpi Panajachelin katujen.
Oli jännä tarkkailla kulkueen keskeltä katujen varsille kerääntyneitä miehiä ja heidän ilmeitään. Osa miehistä uskaltautui peräti marssimaan kanssamme, osa sen sijaan katseli menoa huvittuneena tai peräti halveksuvasti. Machokulttuuri on tuolla suunnalla hyvin vahva.
Toisinaan vaiennetut huutavat vielä kovempaa
Naisiin kohdistuvien ongelmien vuoksi Latinalaisessa Amerikassa on hyvinkin radikaaleja naispoliitikkoja, mikä on hyvä edistysaskel. Esimerkiksi Nicaraguassa naisten poliittinen osallistuminen on Suomen tasolla. Globaalissa tilastossa Nicaragua onkin maailman viidenneksi tasa-arvoisin maa, ja se on suunnannäyttäjänä monelle muulle Lattarimaalle.
Mutta joka paikassa asiat eivät ole lähelläkään tätä tasoa. On paljon maita, missä kaltoinkohdellut naiset eivät pääse nousemaan esiin tai saa ääntänsä kuuluville. Yllätyksenä ei varmaan tule, että tasa-arvoindeksissä perää pitävät monet Lähi-idän ja Afrikan maat. Huonoimmat oltavat naisilla on Jemenissä, Irakissa, Pakistanissa, Syyriassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa. Tilastossa on tosin pientä heittoa, sillä kaikkia maita ei ole saatu mukaan, ja esimerkiksi Afganistan puuttuu kokonaan listoilta.
Näissä maissa naiset jäävät käytännössä kaikessa muussa paitsi terveydenhuollon tasa-arvoisuudessa kauas miesten taakse. Kymmenen huonoiten menestyneen maan kohdalla naisten koulutukseen pääsy on kuitenkin suhteellisen hyvin järjestetty Syyriassa, Iranissa, Saudi-Arabiassa, Libanonissa ja Omanissa.
Taloudellinen tasa-arvo naisten ja miesten välillä toteutuu globaalin keskiarvon mukaisesti näissä häntäpään maissa ainoastaan Kongossa (dem. tasavalta) ja Tšadissa. Tšad jopa ylittää hieman maailmanlaajuisen keskiarvon. Monessa muussa peränpitäjämaassa naiset ovat täysin miehen taloudellisen vallan alla.
Maat, joissa naisten on hyvä ja huono elää
Hieman toisenlaisessa tilastoinnissa (Georgetown Institute for Women, Peace & Security 2019) on otettu huomioon 11 eri tekijää, joilla on määritelty naisille hyviä maita asua. Kriteereitä ovat perusoikeuksien lisäksi mm. puhelimen käyttöoikeus, yksin ulkona liikkumisen turvallisuus sekä lähisuhdeväkivallan kokemukset.
Tämän tilaston mukaan Suomi on edelleen kolmantena Euroopan kärkipään seassa, mutta listan loppupään maissa on hieman vaihtelua, vaikkakin huonoiten menestyneet maat tulevat jälleen Lähi-idästä ja Afrikasta.
Kuva: WPS Index 2019
Vaarallisimmat maat yksinmatkaavalle naiselle
Huomioitavaa naismatkaajille on, että epätasa-arvoiset maat eivät ole samoja, kuin ne maat, jotka on luokiteltu kaikkein vaarallisimmiksi kohteiksi soolomatkaajanaisille. Eri tilastoista koottu Women Danger Index listaa vuoden 2019 TOP 10 riskialttiimmiksi maiksi Etelä-Afrikan, Brasilian, Venäjän, Meksikon, Iranin, Dominikaanisen tasavallan, Egyptin, Marokon, Intian ja Thaimaan. Tällä perusteella katsottuna riskit levittäytyvät globaalisti ympäri maailman poislukien Euroopan, Pohjois-Amerikan ja Oseanian.
Meillä liikkumisvapautta kunnioittavissa maissa on niin halutessamme oikeus matkustaa myös kaikkiin edellä mainittuihin riskimaihin. On kuitenkin toivottavaa, että riskimaiden yhteiskunnalliset ongelmat tiedostetaan ja niitä tuodaan esiin esimerkiksi matkablogeissa, mikäli matka tuollaiseen maahan suuntautuu.
Arvostetaan sitä, mitä meillä on
Se että meillä on asiat hyvin ja meille suhteellinen tasa-arvo on päivänselvä asia, ei tarkoita, että voisimme sulkea silmät muiden maiden ongelmilta. Yhteiskunnallisista ongelmista pitää tiedottaa avoimesti myös muulloinkin kuin vain naistenpäivänä.
Meidän täytyy myös muistaa arvostaa niitä oikeuksia ja etuuksia, joita olemme jo saavuttaneet. Historiassa on paljon hienoja ihmisiä, jotka ovat taistelleet nämä oikeudet meille – eivät ne suinkaan ole taivaasta tupsahtaneet.
Tähän loppuun muutamia esimerkkejä historian aikajanalta, jotka toivat lisää vapautta meille suomalaisille naisille.
1919: Naimisissa oleville naisille oikeus ansiotyöhön ilman aviomiehen suostumusta.
1930: Aviovaimo vapautuu miehensä holhouksesta.
1970: Abortti sallitaan myös sosiaalisista syistä.
1977: Naisille lupa käydä tanssiravintolassa ilman miestä.
1986: Avioituva nainen saa säilyttää sukunimensä ja lapselle voidaan antaa kumman tahansa vanhemman sukunimi.
1994: Avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoidaan.
Kuten huomata saattaa, osa muutoksista on tapahtunut meilläkin vasta muutama vuosikymmen sitten. Ahkeroidaan sen puolesta, että nämä oikeudet tulisivat joskus myös kaikkien maailman naisten ulottuville!
A post shared by Cilla Maria | Sunset sunrise (@cillamaria8) on Mar 8, 2020 at 1:35am PST
Hyvää naistenpäivää 🙂