Mitä suomalaiset kaipaavat juuri nyt maailmalta?
Kysyin vähän aikaa sitten Facebookissa matkakuumeisilta kanssareissaajilta mitä he kaipaavat tällä hetkellä eniten ulkomailta. Havahduin itsekin tähän kysymykseen katsellessani Keski-Amerikan kuvia.
Tajusin, että sen äärettömän, sanoittamattoman kaukokaipuun tilalle on tullut yksittäisiä pieniä asioita, joita huomaan kaipaavani. Kukkivia violetteja jakarandapuita Meksikossa. Kaskaiden siritystä lämpimässä kesäyössä. Yhtäkkiä laskeutuvaa pimeyttä Suomessa totutun hämäränhyssyn sijaan. Valloittamattomia vuoria ja niiden rinteillä pyöriviä pilviharsoja. Utuisia päiviä, kun vuoret jossain horisontissa sulautuvat kuumaan kesäpäivään. Sitä kuinka Kuu on taivaalla väärinpäin.
Kaipaan jopa niitä ikäviä asioita, mihin aiemmin meinasi mennä hermot, mutta jotka kuuluivat pakollisina osioina matkaan. Jonottamista lentokentällä. Painavan repun raahaamista olkapäät punaisena. Tuskaisaa kuumuutta. Pahanmakuisia papaijan paloja aamiaisella. Kuoppaisia ja kapeita kävelyteitä. Odottelua, milloin minkäkin – shuttlen, uberin, museon aukeamisen, ruoka-annoksen, majapaikan check-inin, minkä vain. Tarkoittaisihan odottaminen sitä, että jotain hyvää on pian tapahtumassa.
Tällä hetkellä odotan eniten sitä, että saan koronarokotteet.
Mutta mitä suomalaiset reissaajat kaipaavat muilta mailta?
Moni kaipasi luontoon liittyviä elementtejä. Vastauksissa toistuivat useimmin aurinko, valo, lämpö, auringonlaskut, merimaisemat, koskemattomat ja pitkät hiekkarannat ja turkoosi kirkas meri. Näissä maisemissa haluttiin lenkkeillä, makoilla aurinkotuolilla, uida, snorklata ja sukeltaa, tanssia illan tullen. Minun lisäkseni joku muukin oli alkanut jo kaipaamaan myös niitä ikäviä asioita, kuten esimerkiksi rantapyyhkeellä olevaa hiekkaa.
Luonnosta kaivattiin myös Tunisian seetripuita, Gold Coastin palmuja ja Jamaikan mantelipuita. Lämmintä merituulta ja meren tuoksua. Vuoria, vesiputouksia ja tropiikkia. Kaukokohteista haaveissa mainittiin erityisesti Meksiko, Karibian saaret, Thaimaa, Vietnam, Gili Trawangan, Aasia ylipäänsä, Miami Beach, Cooksaaret, Senegal ja Australia. Kattava läpileikkaus maista ja mannuista.
Kaikki eivät tietenkään haikailleet eksoottiseen tropiikkiin, vaan ihan eurooppalaisiin kohteisiin. Kaipauslistalta löytyivät mm. Ibiza, Teneriffa, Albania, Baltian maat, Balkan, Unkarin Balatonjärvi, Ligurian sininen taivas. Muutama ikävöi Lontoota ja sieltä erityisesti Lontoon metron tuulahdusta, tuoksua kaduilla alku- ja loppukesästä sateen jälkeen sekä fiilistä pubeissa. Jotkut ikävöivät Müncheniä, Kööpenhaminaa, arkisia päiviä Tukholmassa, suurkaupunkeja. Kivoja pikku kyliäkin ikävöitiin.
Joku kaipasi lämpimiä iltoja, kun ulos voi lähteä huolettomasti kesämekossa. Toinen iloitsi siitä, että voi mennä parvekkeelle tupakalle ilman toppavaatteita. Kertoipa joku ikävöivänsä myös Perusta ostettua antibioottia, joka on auttanut kaikkiin vaivoihin. Joillekin kaipauksen kohteena olivat paikkojen lisäksi ihmiset. Ihan ymmärrettävästikin ikävöitiin mm. lasten perheitä sekä ihanan hotellin henkilökuntaa, johon on voinut pitää yhteyttä nyt vain Facebookin välityksellä.
Lämmössä kylpemisen, kulttuurin, ihmisten, ruuan ja maisemien lisäksi ikävä oli istuskelua paikallisissa ravintoloissa ja kahviloissa. Kaivattiin aasialaisia makuja, tuoreita hedelmiä, ylipäänsä hyvää ruokaa ja viiniä. Sitä, että saa vain viettää aikaa jossain ja katsella paikallisia ihmisiä ja heidän elämäänsä, tarinoida heidän kanssaan.
Moni (itseni mukaan lukien) ikävöi eniten juurikin sitä yleismaailmallista vapauden ja kiireettömyyden tunnetta. Kun ei ole aikatauluja, ei suunnitelmia, ei huolia. Saa mennä minne haluaa ja tehdä sitä, mikä tuntuu sillä hetkellä hyvältä. Sitä kun voi vaan kävellä ilman määränpäätä maisemien vaihtuessa. Vapauden ja leppoisuuden lisäksi monella kaipuun kohteeksi nousi uudet kokemukset. Voih. Ne ovatkin matkailun yksi suurin suola.
”Lämmintä merituulta. Hyvää ruokaa ja ruoantuoksuja. Kuumia aamuja ja aamujen linnunlaulua. Sysimustia iltoja ja kaskaiden siritystä. Auringonlaskuja. Hikoilevaa valkoviinilasia. Maleksimista hiekkarannalla. Vieraan kulttuurin seuraamista ja vierasta kieltä puhuvia ihmisiä ympärillä.” ”Aurinkoa, lämpöä, hyvää ruokaa, juomaa, rentoa oleilua, reippailua mitä ihmeellisimmissä paikoissa, meren tuoksua ja turkoosia loistoa. Kaikkea ihanaa. Ei erityisesti mitään paikkaa, kunhan vain johonkin jonain päivänä vielä pääsisi.”
Noihin toiveisiin on hyvä päättää tämä lista. Noihin toiveisiin myös kiteytyvät omat pienet haaveeni.
Kiitos kaikille vastauksista, vaikka en tästä alunperin postausta suunnitellutkaan tekeväni. Minulle tuli kuitenkin niin lämpimän hyvä mieli vastauksia lukiessa, että halusin jakaa niitä myös teille. Tässä ajassa on ihanaa, että ihmiset jaksavat unelmoida. Kyllä se maailma vielä joku päivä meille taas aukeaa <3
Mihin tai mitä sinä kaipaat juuri nyt? Jätä alle kommenttia!