Millainen matkailija olet?

”Reppureissaaja vai luksusmatkaaja? Omatoimi- vai pakettimatkailija? Perinteinen turre vai paikalliseen verrattava asiantuntija? Suorittaja vai nautiskelija? Instagrammaaja, vai oman elämänsä Kolumbus?”

Tämä haaste on pyörinyt nyt muutaman viikon suomalaisissa matkablogeissa, ja se on alunperin lähtöisin Coloring the world -blogista. Olen aina vähän jälkijunassa näiden haasteiden kanssa, ja vaikka lueskelinkin muiden vastauksia, innostuin itse pohtimaan asiaa vasta nyt, kun näin Laura Linnean kyselevän Facebookissa muiden reissaajien vastauksia.

Alkuperäisessä postauksessa eri tyyppiset matkailijat on kategorisoitu tarkoituksella hyvin karikatyyrisesti ja mustavalkoisesti. Monen kohdalla varmasti löytyy myös sitä harmaata aluetta, mutta koetetaan mennä näillä kuvauksilla, mitkä on alun perin määritelty 🙂

Reppureissaaja vai luksusmatkailija?

Tätä ei tarvitse kahta kertaa pohtia. Olen 95% reppureissaaja! Mutta miksi en 100%? Vaikka reppureissaus mielletään äärimmäiseksi budjettimatkailuksi, en valitse kaikkein halvinta majapaikkaa, jos se näyttää epäsiistiltä tai muuten vain epämiellyttävältä. En myöskään ota halvinta lentoa, koska en luota kaikkiin lentoyhtiöihin, ja myös maksan ennemmin enemmän siitä, että pääsen perille joko suoralla lennolla tai yhdellä vaihdolla. Ehkä olen jonkin tason kermap*rse-reppureissaaja 😀

Boutique hostellissa Slovakian Kosicessa.


Mutta mistään viiden tähden luksus-resortista minua ei kuitenkaan löydä, eikä myöskään valitettavasti lentokoneen ykkösluokasta, vaikka niin mielelläni makoilisinkin 12 tunnin lennon 180 astetta taittuvassa penkissä jalat suorana.

Minut löytää turistiluokasta ja hostellien makuusaleista – olkoonkin hostellit välillä kalliimpia boutique-paikkoja. Joskus löydyn myös privamajoituksesta. Olen mm. kääntynyt kannoillani hostellissa vain siksi, että paikan ulkonäkö ei miellyttänyt, ja varannut lennosta hienon kattohuoneiston, vaikka se tiesikin turhaa rahanmenoa. Se on minun luksusta reppureissaajana 🙂

Kattohuoneisto Liettuan Kaunasissa.


Reppureissaaja olen ihan kirjaimellisestikin, enkä voisi enää kuvitellakaan matkustavani matkalaukun kanssa. On paljon kätevämpää heittää reppu selkään ja suunnata kohti seikkailuja. Reppuni on ”vain” 40 litraa, joten se mahtuu vielä käsimatkatavaroihin. Näin voi välttää myös matkalaukkuhihnojen ruuhkat ja jännityksen siitä, tuleeko oma laukku koskaan hihnaa pitkin.

Guatemala Cityssä odottelemassa kyytiä. Taustalla uskollinen matkareppuni.


Sen verran sanottakoon, että olen kyllä yöpynyt myös paremmissa lukaaleissa. Esimerkiksi Meksikon seminaarireissut järjestetään hotellissa, missä ruuat tuodaan nenän eteen silkkihansikkain hopeatarjottimella. Aulassa kimmeltää kristalliset kattokruunut ja yleisissä vessoissa on oma siivooja, jonka tehtäviin kuuluu myös käsipyyhepaperin ojentelu.

Nautinko sitten tästä? Enpä juuri. En osaa kaivata ylimääräistä palvelua tai edes huonepalvelua. Minulle tulee vaikea olo, jos joudun istumaan muiden palveltavana tai juoksuttamaan ihmisiä, vaikka siitähän heille maksetaan. Etenkin köyhemmissä maissa saatan tuntea jopa syyllisyyttä siitä, että joku tekee puolestani asiat, mitkä osaisin itsekin tehdä mitättömällä vaivalla.

Minä olen se nolo suomalainen matkaaja, joka poistaa huonesiivoojalle valmiiksi petivaatteet peitosta ja tyynystä, se joka kerää roskat ja melkeinpä siivoaa huoneenkin valmiiksi.. 😀 Ehkä se johtuu siitä, että olen itsekin tehnyt samaa työtä ja tiedän miten raskasta ja aliarvostettua se on.

4½ tähden hotelli meksikolaisittain.


Mutta on myös paikkoja, missä haluaisin valita luksusloman, kuten joku Afrikan safari. Olen monesti katsellut ihaillen hienoja luksushuviloita keskellä safaria, missä norsut ja seeprat tulevat juomaan vettä resortin pihalle. Nämä maksaa kuitenkin tuhansia euroja, joten jos joskus päädyn safarille, joudun varmaan tyytymään pelottavaan telttayöpymiseen, leiriä nuuskivan leijonan karjuntaa ja hyeenojen naurua kuunnellen.. 😀

Lopputulos:

Omatoimi- vai pakettimatkailija?

Myös näistä kokemusta löytyy kummastakin, mutta kallistun silti etenkin yksin matkatessa omatoimiseen matkailuun. Koen, että tällöin on tarjolla kattavampi valikoima majoituksia ja lentoja. Tykkään myös matkan suunnittelusta, tiedon etsimisestä ja hintojen vertailusta. Mietin monesti, miten saan samalla rahalla enemmän. On matkailu minulle kuitenkin sen verran luksusta, etten halua hassata säästöjäni mihinkään, mistä en saa tarpeeksi irti.

Vaikka omatoimimatka tulee monesti halvemmaksi, aina se ei kuitenkaan näin ole. Esimerkiksi viimekesäinen Turkin reissu Nazarilla maksoi lentoineen, kuljetuksineen ja hotellimajoutuksineen vain alle 270 euroa, ja oli kaikkine aktiviteetteineen erittäin positiivinen ja edullinen kokemus. Myönnän, että minulla oli suuria ennakkoluuloja Alanyaa (ja pakettimatkaa) kohtaan, enkä uskonut, että reissu tulee tarjoamaan mitään mielenkiintoista. Onneksi olin väärässä.

Turkki tarjosi yllättävän monipuolisia aktiviteettejä. Kuva Taurusvuorilta.


En kuitenkaan näe, että lähtisin esimerkiksi Meksikoon pakettimatkalle, sillä jo kohdevalikoima on sen verran suppea: pelkkiä ylihintaisia rantakohteita. Samalla rahalla saa jo kahden kuukauden omatoimimatkan, jonka aikana voi kierrellä monia eri osavaltioita.

Mutta ymmärrän kyllä, että esimerkiksi lapsiperheille pakettimatkat voivat olla ainoa järkevä vaihtoehto, enkä niitä teilaa täysin omalta kohdaltakaan pois. Myös Samoksen reissu TUIn matkalla oli oikein onnistunut, vaikka minulla oli siitäkin ennakkoluuloja.

Meksikoon järjestetään pakettimatkoja lähinnä Riviera Mayan turistirannoille. Kuva Playa del Carmenista.


Omatoimimatkoilla käytän jonkin verran järjestettyjä palveluja, sillä osallistun monesti opastetuille päiväretkille ja kaupunkikävelyihin. Saatan kylläkin häipyä omille teilleni, ja hyödynnän järjestetystä päiväretkestä vain kuljetuksen. Pakettimatkoilla puolestaan liikumme omin päin kohteessa ja vuokraamme esimerkiksi pyörät, millä pääsee itsenäisesti tutkimaan aluetta.

Lopputulos:

Turisti vai asiantuntija?

Moni haasteeseen vastannut kertoo, että etsii kattavasti tietoa kohteen historiasta, kulttuurista, yhteiskunnasta yms. mutta sanoo yllättäen pitävänsä silti itseään perusturistina.

Minun mielestäni perusturisti on sellainen, ettei hän etsi oikeastaan mitään tietoa kohteesta etukäteen, matkustaa yleensä pakettimatkalla, viettää lomaviikon rannalla ja keskusta-alueella, saattaa kiertää perinteisimmät turistinähtävyydet – mielellään suomalaisen oppaan johdattelemana.

Täältä löytää perusturistin. Kuva Kleopatra Beachiltä Alanyasta.


Perusturisti ei ole tietoinen esimerkiksi kohdemaan poliittisesta tilanteesta, yhteiskunnan epäkohdista, ihmisoikeusasioista tai ruokakulttuurista, eikä osaa sanaakaan kohdemaan kieltä. Perusturre ei myöskään tunne kohdekaupungin eri kaupunginosia. Turisti liikkuu korkeintaan taksilla tai matkatoimiston bussikuljetuksella, eikä tiedä paikallisliikenteestä mitään tai lähde tutkimaan tavallisia asuinalueita lomakylän/keskustan ulkopuolelle. Perusturisti ei hakeudu kontaktiin paikallisten kanssa eikä tiedä millaista heidän arki on.

Tällainen näkymä jää luultavasti perusturrelta näkemättä. Kuva Mexico Cityn Guerrerosta.


Toisaalta ei turistina oleminen ole mitenkään väärin, en tarkoittanut arvostella kenenkään matkailutottumuksia 🙂 Yllämainitut asiat eivät todennäköisesti tuo monellekaan mitään lisäarvoa omaan viikon lomaan. Itse kuitenkin olen kiinnostunut tietämään kattavasti kohteesta ja kulutan runsaasti aikaa asioiden selvittämiseen, joten tämän perusteella en solahtaisi ihan perinteisimmän turren muottiin. Vaikka toki olenkin aina turisti niin pitkään kun en asu kohdemaassa, uskaltaisin väittää, että tunnen jotkut kohteet paljon syvällisemmin kuin perusturret.

Tunnen esimerkiksi Mexico Cityn paremmin kuin vaikkapa Tampereen, Turun, Joensuun tai monen muun suomalaisen kaupungin. Tiedän paljon asioita, joita turistin ei edes tarvitse tietää, kuten miten pankissa toimitaan, mitä metroasemia kannattaa välttää, miten paikalliset asuvat, mitkä on parhaat ja huonoimmat kaupunginosat, mistä voin ostaa puhelinliittymän, mitä poliittisella kentällä tapahtuu jne. Pystyn neuvomaan reittejä, suosittelemaan ravintoloita ja majoituksia, opastamaan nähtävyyksien kanssa ja kertomaan historiasta muille turisteille, sekä kommunikoimaan myös paikallisten kanssa.

Monessa muussa kohteessa olen enemmänkin valveutunut turisti, kaukana asiantuntijasta. Joistain kohteista taas en ole tiennyt mitään ennen reissua, mutta ottanut selvää asioista myöhemmin. On myös kohteita, mistä en ole halunnutkaan tietää mitään, ainoastaan sen, milloin sieltä pääsee pois 😀

Mexico City on toinen kotini.


Tapasin muuten aiemmin mainitulla Turkin reissulla lentokoneessa vanhan pariskunnan, joka oli käynyt Alanyassa yli 70 kertaa. Vaikka he olivatkin reissussa pakettimatkalla, pitäisin heitäkin kyllä ennemmin kohteen asiantuntijoina kuin perusturisteina 🙂

Lopputulos:

Suorittaja vai nautiskelija?

Näistä kahdesta olen useimmiten suorittaja. Kuten johonkin edelliseen kohtaan kirjoitin, olisi joku rento rantaloma minulle matkailijana lähinnä ajan ja rahan haaskausta. Olen myös luonteeltani sellainen, että en nauti mistään monen tunnin illallisista, altaalla löhöilystä, shoppailusta tai baarissa istumisesta. Pitkästyn nopeasti tuollaisissa tilanteissa.

Saatan kyllä silti mennä kahvilaan istuskelemaan ja katselemaan ohi kulkevia ihmisiä, ja testaan muuten paikallisia ravintoloita. Tietysti tähän vaikuttaa lisäksi matkaseura, ja silloin tottakai mukaudun myös toisen toiveisiin. On aivan eri asia istuskella ravintolassa toisen kanssa kuin yksin.

Toisen nautinto on toisen kärsimys. Tämä on ainoa kerta, kun olen istunut aurinkotuolissa rannalla. Tunti riitti ja sitten häivyin takaisin ilmastoituun hotelliin datailemaan 😀


Vaikka suunnittelen reissut usein aktiviteettien ja kokemusten kartuttamisen perusteella, koetan nykyään kuitenkin karsia osan tekemisistä pois. Olen nimittäin ollut myös matkoilla, missä tyyliin juoksin paikasta toiseen koettaen nähdä ja kokea mahdollisimman paljon. Joitain vuosia sitten minulla oli Genevessä tiukka aikataulu, mikä aiheutti lähinnä suurta stressiä.

Myös viimesyksyistä Euroopan road tripiä voin sanoa todellakin suorittaneeni kuin jotain Amazing Race -kilpailua. Kaahasin skuutilla ympäri kaupunkeja, kiersin merkittävät nähtävyydet, söin paikallisia perinneruokia ja jatkoin matkaa seuraavana päivänä. No, en nyt ihan joka kohteessa, mutta kuitenkin. 17:ään päivään mahtui 10 maata, ja se oli aivan kamalaa, enkä lopussa enää tiennyt missä maassa edes olen 😀 Minua varoiteltiin tuosta etukäteen FB:n matkailuryhmässä, mutta en uskonut viisaampia.

Euroopassa sentään on lyhyet välimatkat, ja itse reissaaminen oli levollista, mutta maiden tiuha vaihtuminen sai aikaan sekavan olon.


Paras reissuni on tähän mennessä ollut 2½ kuukauden reppureissu Keski-Amerikassa. Viivyin yhdessä kohteessa noin viikon, jonka aikana sain kokea ja nähdä tarpeeksi, mutta ehdin myös levätä ja pitää välipäiviä, jolloin vaan makoilin sängyssä verhot kiinni ja katsoin Youtube-videoita. Minulla oli kyllä tuonnekin lista, mitä haluan tehdä ja nähdä, mutta pystyin kuitenkin joustamaan siitä matkan varrella ja jättämään osan pois.

Suorittajakin voi ottaa välillä rennosti, jos matkalla on tarpeeksi aikaa. Kuva Lake Atitlanilta Guatemalasta.


Suorittajan profiiliini kuuluu myös se, että teen suht tarkan matkasuunnitelman, jota sitten pyrin noudattamaan. Varaan esimerkiksi majoitukset, lennot ja junat sun muut etukäteen. Joskus niitä joutuu vaihtamaan matkan varrella, mutta pääosin koetan pitää suunnitelmasta kiinni. Se on itselleni myös selkeämpää, kun tiedän suunnilleen aikataulun ja tulevan budjetin.

Suorittaminen ei siis aina ole pelkästään hengästyttävä ja stressaava asia. Kuten alkuperäisessä blogitekstissä sanotaan: ”Optimoimalla matkustamisen parhain päin siitä nauttii enemmän.” Minusta tuo on täysin totta.

Lopputulos:

Somettaja vai seikkailija?

Tämän raja on itselläni ehkä häilyvin. Kuvaan paljon matkoillani ja postaan matkoilta myös aktiivisesti Instaan sekä Facebookiin. Blogiakin kirjoitan aina reissun päältä reaaliajassa. Mutta jos somettajan määritelmä on se, että matkustaisi erikseen johonkin instagrammable-kohteeseen vain kuvien perässä, jäisin siinä tapauksessa sen kategorian ulkopuolelle.

Alanyan vanha telakka on ainoa paikka, mihin olen mennyt pelkästään instakuvien motivoimana. Lopulta kuvista ei edes tullut sellaisia, mitä olin kaavaillut 😀


Kun selaa insta-hashtageja tietyistä kohteista, on useimmat kuvat aivan toistensa kopioita. Täydellisesti sommiteltujen kuvien katseleminen myös herättää epäluottamusta, ja tulee mieleen, millainen kuvausympäristö oikeasti on, jos kaikki kuvaavat saman asian vain siitä tietystä kuvakulmasta. Monelle esimerkiksi Balin Gates of Heaven -temppelialue onkin ollut pettymys, kun tosielämässä alueella ei olekaan kaunista vesiaihetta, vaan kuvat on muokattu peilin avulla näyttämään siltä, kuin kivipaasien edessä olisi tyyni vedenpinta.

On myös sanomattakin selvää, että nämä suosituimmat insta-kohteet on täynnä turisteja, satoja muita kuvaajia, jotka odottavat omaa vuoroaan saadakseen napattua sen geneerisen kuvan feediinsä. Tosin kyllä minultakin löytyy niitä tyypillisiä nähtävyyksiä instasta, että en ole mikään poikkeus siinä mielessä – en vaan matkusta niiden perässä 😀

Suosituissa kohteissa et yleensä ole ainoa paikalla oleva kuvaaja. Kuva Prahan linnapihan näköalatasanteelta.


Mutta kun ottaa välillä seikkailija-moodin päälle ja lähtee kiertelemään pois kuljetulta polulta, löytää monesti ne kaikkein mielenkiintoisimmat maisemat ja kuvattavat asiat. Tällöin saa olla oikeasti rauhassa ja keskittyä myös maisemasta nauttimiseen ilman kiirettä.

Minulla on myös tapana kuvata kohdetta sellaisena kuin se on. Olen muun muassa kuvannut Belizessä roskaisia rantoja, jossa kelluu jätettä ja kuolleita hummereita. Haluan kuvillani näyttää paitsi kohteen kauneuden, myös sen realistisen puolen. Minusta se on jossain määrin myös matkabloggaajan velvollisuus.

Yksi saari, kaksi todellisuutta. Kuva Belizen Caye Caulkerista, missä turistipuolen rannat hohtaa valkeana, mutta paikallisten asuttama alue on täynnä roskaa.


Lopputulos:

— Miellän itseni kokonaisuutena enemmänkin jonkinlaiseksi dokumentoijaksi, kuin ihan perusmatkailijaksi, ja se vaikuttaa myös näihin vastauksiin 🙂

Millainen matkailija sinä olet? Jätä alle kommenttia tai linkkaa oma postauksesi, jos olet jo osallistunut haasteeseen.

#minämatkailijana

0 views0 comments