Meksikolaisen kulttuurin omintakeisia juhlia ja riittejä

Meksikossa matkanneet ovat mitä todennäköisimmin törmänneet jos jonkinlaiseen juhlaan, paraatiin tai seremoniaan. Ensimmäisenä saattaa tulla mieleen Día de Muertos eli kuolleidenpäivä tai synttärijuhlilla kovaa hakkaamista osakseen saavat piñatat. Maan pitkän ja värikkään historian, alkuperäiskansojen vahvan vaikutuksen sekä katolisen kirkon oppien myötä kulttuurista löytyy mitä moninaisempia juhlia ja tapahtumia, joissa perinteet ja moderni maailma sekoittuvat nykyisenlaiseksi Meksikoksi.

Pääkaupunki Mexico Cityä pidetään kulttuurien ja perinteiden sulatusuunina ja oikeastaan koko maan kulttuurillisena keskuksena, mutta vanhoja traditioita harrastetaan myös muissa osavaltioissa. Monella osavaltiolla on omat perinteensä, sillä koko Meksiko on niin valtava alue, että osavaltioita voisi melkeinpä kutsua maaksi maan sisällä. Toki jotkut perinteiset rituaalit ovat levinneet myös naapuriosavaltioihin, mutta jotkut kulttuuripiirteet esiintyvät vain tietyillä alueilla.

La Calenda de Oaxaca

Calenda-paraateja näkee ainoastaan Oaxacan osavaltiossa. Paraatien tarkoitus on tuottaa iloa yhteisölle, katkaista arjen puurtaminen ja pitää pahat henget loitolla. Calendat ovat myös merkkinä perinnejuhlien alkamisesta, ja ne toimivat kutsuna kaikille saapua paikalle. Yhdysvalloissa Oaxacasta lähtöisin olevat siirtolaiset järjestävät nykyään Guelaguetza-juhlia, jotka alkavat calenda-juhlaparaatilla.

Paraatiin kuuluu olennaisena osana tanssi, chirimía-puuhuilulla ja rummuilla soitettu iloinen musiikki, sekä juhlaväen kannattelemat kukkalaitteet ja valtavat paperimassanuket, mono de calendat. Vanhankaupungin katuja kulkevaa paraatia seuraa puhallinorkesteri. Calendaan voivat ottaa osaa kaikki paraatin varrelle sattuvat. Yleensä kulkue päättyy johonkin uskonnolliseen tai muuhun yhteisölliseen paikkaan, jossa juhlijoille tarjotaan mezcalia ja purtavaa.

Danza de Los Voladores

Muinaiseen rituaaliin perustuva hurjan näköinen seremonia juontaa juurensa kaukaa Mesoamerikan historiasta. Voladores-tanssissa 30 metrisen pylvään päälle kiipeää viisi rituaalin suorittajaa, joista yksi jää seisomaan tai istumaan pylvään kärkeen neljän muun ripustautuessa pää alaspäin köysien varaan ja lähtiessä kieppumaan pylvään ympäri kohti maata. Pylvään nokassa oleva mies, Caporal soittaa Meksikon alkuperäiskansoille tuttuja soittimia, puuhuilua ja pientä rumpua. Laulut on omistettu auringolle, neljälle tuulelle ja neljälle ilmansuunnalle.

Seremonian alkuperäisenä tarkoituksena on ollut lepytellä jumalia, jotta nämä päättäisivät kuivan kauden ja toisivat mukanaan sateen ja runsaat sadot. Seremoniaa voisi kutsua myös hedelmällisyysriitiksi. UNESCO on julistanut Voladoresin aineettoman kulttuuriperinnön kohteeksi. Meksikon alueella ”lentävien miesten tanssia” esitetään tyypillisesti Veracruzin osavaltiossa, mutta siihen voi törmätä myös turistikohteissa, kuten Tulumissa.


View this post on Instagram

Los Voladores. Muinainen rituaali, jonka avulla pyydettiin jumalilta kuivan kauden loppumista. Voladores-tanssi kuuluu Unescon aineettomaan kulttuuriperintöön. #losvoladores #voladores #palovolador #unescointangibleculturalheritage #mexicantraditions

A post shared by Cilla Maria | Sunset sunrise (@cillamaria8) on Feb 12, 2019 at 5:44pm PST


Año Nuevo Azteca

Mesoamerikan alkuperäiskansoilla (kuten myös Andien inkoilla) oli oma monimutkainen kalenteri, joka erosi tyystin nykyaikaisesta gregoriaanisesta kalenterista. Esikolumbiaanisilla kalentereilla taas oli hyvin paljon yhteistä keskenään, ja asteekkien aurinkokivessä onkin samantyylinen vuodenkierto kuin mayakalenterissa. Aiemmassa Tikal-postauksessani käsitellään tarkemmin mayakalenteria, josta saa osviittaa myös asteekkien aurinkokiveen liittyen.

Meksikossa juhlitaan edelleen asteekkien uutta vuotta, joka osuu nykyaikaisessa kalenterissa maaliskuun alkupuolelle. Juhlinta alkaa edellisenä päivänä ja jatkuu läpi yön. Ohjelmassa on laulua, tanssia ja muinaisen pallopelin pelaamista. Ilma on sakeana rituaalisavusta ja ympärillä kaikuu simpukankuorilla soitettu musiikki. Merkittävimmät juhlallisuudet järjestetään Mexico Cityssä, Pueblan Huauchinangossa, Naupanissa ja Xicotepecissä, sekä Veracruzin Zongolicassa.


View this post on Instagram

Yhteistanssi mihin yleisö kutsuttiin mukaan. Mentiin saksalaisen kaverin kanssa sekaan jammailemaan. Olipa hauska ilta ☺️ #aztecdance #aztecnewyear #aztecculture #añonuevoazteca #danzadeconejo

A post shared by Cilla Maria | Sunset sunrise (@cillamaria8) on Mar 11, 2018 at 12:17am PST


Jarabe Tapatío

Meksikon kansallistanssiksi tituleerattu ”meksikolainen hattutanssi” juontaa juurensa 1800-luvun Guadalajaraan, Jaliscon osavaltioon. Tanssi on paritanssia. Tyypillisesti naiset ovat pukeutuneet China poblana-asuun, mutta myös muunlaisia mekkoja näkyy. Miehet taas pukeutuvat charroksi eli ratsumieheksi. Miehen käyttämä sombrero kuuluu olennaisena osana tanssikuvioihin. Hattu lasketaan jossain vaiheessa maahan, mistä nainen kumartuu poimimaan sen.

Luultavasti jarabe tapatíon musiikki on sinullekin tuttu modernin populaarikulttuurin kautta – musiikilla parodioidaan usein Meksikoa (katso esitys Youtubesta). Tanssia siivittää nykypäivänä yleensä Mariachi-bändi, joka on niin ikään yksi meksikolaisen juhlakulttuurin kulmakivistä. Meksikolainen hattutanssi kuvaa käytännössä miehen ja naisen seurustelua, missä nainen ensin estelee miehen lähentymisyrityksiä, mutta lopulta hyväksyy tämän.

Quinceañera

Fiesta de quince años järjestetään tytölle tämän täyttäessä 15 vuotta. Meksikossa ajatellaan, että tähän ikään päästyä tytöstä tulee nainen, ja 15 ikävuoteen mennessä yhteisön vanhempien naisten on pitänyt opettaa hänelle kodin- ja lastenhoitoon liittyvät velvollisuudet ja askareet. Vielä muutama vuosikymmen sitten quincet olivat rajapyykki sille, että tyttö sai osallistua aikuisten juhliin, käyttää meikkiä ja koruja yms. Perinteisimmillään, etenkin maaseudulla, tytön juhlissa hänen sulhasehdokkaansa ovat kantaneet lahjoja tytölle ja tämän perheelle, mutta nykyään quincet ovat lähinnä megalomaaniset synttärit.

Mitä vauraampi perhe, sitä enemmän rahaa törsätään tähän päivään; on juhlava tanssimekko, katolisen kirkon perheelle pitämä yksityismessu, juhlapaikka kukkineen, esiintyjineen ja tarjoiluineen, juhlan kunniaksi vuokrattu limusiini – järjestelyt ovat usein yhtä massiiviset kuin häissä konsanaan. Juhliin saatetaan käyttää jopa 130 000 pesoa eli yli 6 000 euroa. Quinceja juhlitaan nykyään myös muualla Amerikoissa ja etenkin jenkkeihin paremman elintason perässä muuttaneet meksikolaiset hassaavat järjettömiä summia tyttären juhliin.

Meksikon värikäs kulttuuri ja ihmisten iloinen asenne elämään on yksi niistä syistä, miksi haluan palata kyseiseen maahan aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka moni meksikolainen elää köyhyydessä, ovat he silti positiivisia elämän suhteen ja aina valmiina auttamaan ja jakamaan iloa ympärillä oleville ihmisille.

Oletko käynyt Meksikossa? Oliko joku näistä juhlista tai riiteistä sinulle tuttu juttu? 🙂

#meksiko

0 views0 comments