Matkavuosi 2021 ja hieman tulevasta

Niin se vaan tuli tämäkin matkavuosi täyteen. Hetken kaikki näytti jo paremmalta, ja päästiin matkustelemaan melko vapaasti k-todistusten turvin. Nyt tilanne alkaa vaikuttaa taas samalta kuin kaksi vuotta sitten. Onneksi pääsin kuitenkin edes parille matkalle tänäkin vuonna. Niistä summattuna kooste tähän.

Alkuvuosi

Keväällä opiskelin tiiviisti, joten aikaa jäi vain pariin pikaiseen lähilomaan. Maaliskuussa kävin tutustumassa vihreään hotelliketjuun, Greenstar Hotelsiin Jyväskylässä.

Huhtikuun lopussa taas oli aika katsastaa Suomen Hostellijärjestön vuoden 2021 parhaaksi hostelliksi valittu Time Hostel & Apartments niin ikään Jyväskylässä. Tykästyin hostelliin todella paljon, ja se menikin Suomen hostellisuosikkieni kärkikastiin.

Time toimii vastuullisesti ja ympäristöä kunnioittaen, ja heidän majapaikoissaan on uniikki ja tunnelmallinen sisustus. Pari yötä Timen privaattihuoneessa toi kaivatun loman ennen toukokuun alussa alkanutta kesätyötä.

Kesä

Kesä meni pääosin raskaissa ulkotöissä. Jaksamista verotti tappohelteiden lisäksi kilpirauhasongelmat, kun vajaatoiminta muuttui liikatoiminnaksi ja jouduin päivystykseen rytmihäiriöiden takia. Olin töissä syyskuun puoleenväliin saakka, mutta ehdin onneksi reissata pienimuotoisesti sekä kotimaassa että etelänaapurissa.

Kävimme mm. mieheni kanssa Keski-Suomen huonosti tunnetussa luontokohteessa, Hitonhaudassa. Paikka olisi voinut olla ihan kiva eri vuodenaikaan, sillä tuolloin sankka havumetsä oli täynnä hyttysiä. Talsin kuitenkin mutaisia ja ryvettyneitä polkuja eteenpäin, mutta lopulta oli pakko luovuttaa ja kääntyä takaisin autolle.

Juhannusaattoa lähdin viettämään ex-tempore Tallinnaan. Mies ei halunnut lähteä mukaan, joten bookkasin itselleni lauttamatkan ja yövyin pari yötä viihtyisässä ja modernissa Citybox-hotellissa aivan sataman tuntumassa. Tämä oli kahdeksas reissuni Tallinnaan, mutta vasta nyt tajusin lähteä kiertelemään keskustan ulkopuolelle. Reissu oli tosi kiva ja tykästyin Tallinnaan ihan uusin silmin.

Heinäkuussa kävimme veljeni kanssa vielä patikoimassa Linnansaaren kansallispuistossa Saimaalla. Otimme venekyydin Oravista ja kiersimme koko Linnansaaren luontopolun. Reitti oli yllättävän haastava, mutta sen arvoinen. Maisemat olivat kauniit ja porukkaa minimaalisesti verrattuna vaikka toissakesän Kolin reissuun. Heitin samalla talviturkin Saimaaseen – taipuuhan tämä nyt näin, vaikka ThaiMAA taipuukin eri lailla 😀

Aloitin heinäkuussa myös kuntosaliharrastuksen monen vuoden tauon jälkeen. Tajusin viime syksynä Madeiralla, miten huonoon kuntoon olin päässyt etäopiskelujen aikana. Nyt pyrin käymään salilla 2-4 kertaa viikossa ja tekemään välillä myös kotitreeniä. Kokeilin myös joogaa, mutta ei se sitten ollutkaan minun juttu.

Loppuvuosi

Syksyllä olimme mieheni kanssa taas ajelemassa ympäriinsä, kun saimme päähämme etsiä jonkin uuden nuotiopaikan. Löysimmekin erinomaisen grillikatoksen kivan joenpoukaman rannasta Haukivuorelta.

Ulkomaan matkasuunnitelmiin tuli muutoksia, kun veljeni kanssa suunniteltu Kyproksen reissu vaihtuikin monen mutkan kautta Balkanin road trippiin. Näin jälkeenpäin ei voi olla kuin tyytyväinen. Saimme kuusi maata yhden sijaan, ja Balkanin maisemat menivät ehdottomasti Euroopan hienoimpiin. Olimme reissussa kaksi viikkoa, ja ajoa tuli yhteensä lähes 2000 km.

Suosikkikohteikseni nousivat Skopje, Kosovon Prizren, Bosnian Serbitasavallan Trebinje sekä Albanian pääkaupunki Tirana. Myös Montenegron luontokohteet olivat ikimuistoisia. Mieleen jäivät erityisesti turkoosit vedet Durmitorin kansallispuistossa, patikointi Crno jezeron jäätikköjärvellä sekä Euroopan pisin zipline Tara-kanjonin yli.

Viikko Balkanilta kotiutumisen jälkeen pääsin vihdoin kahden ja puolen vuoden tauon jälkeen Meksikoon kolmeksi viikoksi. Osallistuin erääseen seminaariin, jossa tapasin Bolivian entisen presidentin Evo Moralesin ja Hondurasin entisen presidentin Manuel Zelayan. He tekivät aikakaudellaan merkittäviä sosiaalisia uudistuksia ja parannuksia maidensa elinoloihin.

Seminaarin jälkeen lähdin omille teilleni. Seurasin Mexico Cityssä Día de Muertosin eli kuolleidenpäivän valmisteluja. Sairastuin noin viikko ennen juhlaa, ja makasin kolme päivää kuumeessa. Kävin lopulta lääkärissä, mistä sain antibioottikuurin. Tein myös kotitestin, ja se ainakin näytti negaa. Tiedä sitten.

Tervehdyttyäni osallistuin kaksipäiväiseen kuolleidenpäivän juhlaan mm. hautausmaalla, Zócalolla ja Chapultepecin puistossa. Se oli ihan huippu kokemus, vaikka ihmisiä olikin käsittämättömän paljon liikenteessä. Metro ei mm. pysähtynyt ollenkaan keskustan asemille, koska laiturit ja kadut olivat niin täynnä.

Tutustuin tällä kertaa entistä laajemmin kaupunkiin ja kävin uusissa kaupunginosissa pyörimässä. Halusin katsastaa myös Mexico Cityn vaarallisimmaksi tituleeratun kaupunginosan, Tepiton eli Barrio Bravon. Motiivina oli Santa Muerten alttari näin kuolleidenpäivän tiimoilta.

Ja jos en olisi tiennyt alueen olevan huonomaineinen, ei sitä olisi katukuvasta kyllä osannut arvata. No okei, oli siellä kyllä paikoin to-del-la likaista ja epäilyttävän näköistä. Mutta ei siis mitään piripussien tyrkyttämistä tai rynnäkkökiväärien tykitystä kirkkaassa päivänpaisteessa.

Huumeita minulle tosin yritettiin myydä ihan normaaleilla markkinoilla. Seinustalla norkoileva myyjä kysyi mitä etsin, mutta sanoin etten etsi muuta kuin metron suuaukkoa. Diileri nauroi ja neuvoi, missä suunnassa metro olisi.

Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun olin Meksikossa tähän aikaan vuodesta, joten kävin kolmannen kerran Teotihuacánissa. Halusin nähdä pyramidialueen vehreänä, koska yleensä keväisin siellä on vain ruskeaa heinää ja kuivuutta.

Toiseksi viimeisenä päivänä lähdin katsomaan F1-oheistapahtumaa Paseo de la Reformalle, ja näin meksikolaisen Sergio ”Checo” Pérezin revittelemässä formula-autollaan. Tapahtuma päättyi lopulta siihen, että radikaalifeministien ryhmä tunkeutui ajoradalle, ja sadat poliisit piirittivät heidät.

Meksikon reissun jälkeen jouduin viisaudenhampaiden poistoon, mikä oli sen verran vaativa operaatio, että se tehtiin nukutuksessa Mikkelin sairaalassa. Kummatkin hampaat olivat täysin luun sisällä, joten ne piti porata ulos sieltä.

Olin nukutuksen jäljiltä niin sekaisin, että luulin heräämössä olevani edelleen Meksikossa. Muistan hatarasti, että kiittelin hoitajia siitä, että he puhuvat kuitenkin suomea. Myöhemmin hoitaja sanoi, että olin puhunut heräämössä oikein englantia (kas, kun en espanjaa) 😀

Hieman tulevasta

Näillä näkymin ensi vuodelle on varattu vain yksi pidempi reissu, ja sinne olisi tarkoitus lähteä muutaman päivän päästä. Mistään matkoistahan ei luonnollisestikaan pysty enää etukäteen iloitsemaan, koska kaikessa on se mahdollisuus, että homma peruuntuu ihan lähtöhetkellä.

Jos kaikki kuitenkin menee suunnitelmien mukaan, lähdemme kolmeksi viikoksi Meksikoon. Sieltä on tarkoitus suunnata ehkä Costa Ricaan ja sieltä El Salvadoriin. Sieltä lento sitten takaisin vielä viikoksi Meksikoon.

Alunperin Meksikosta piti lentää Kolumbiaan ja Ecuadoriin, mutta Etelä-Amerikan tilanne on hyvin epävarma, ja lentoyhtiö on myös muuttanut lentoja siihen malliin, ettei oikein huvita ottaa riskiä ja jäädä jumiin johonkin Panaman kentälle.

Olen käynyt Costa Ricassa aiemminkin, mutta sinne jäi vielä paljon luontokohteita, joissa haluaisin käydä, joten lähtisin sinne kyllä ihan mielelläni uudelleen.

El Salvadorin olen skipannut aiemmin, koska sen turvallisuutilanne oli jengitappelujen vuoksi todella huono aina vuoteen 2019 asti. Sen jälkeen tilanne on parantunut merkittävästi, eikä turisteihin kohdistu siellä mitään taskuvarkauksia suurempia uhkia. Tilanne on hyvin samanlainen kuin Meksikossa, mitä ihmiset myös aina kauhistelevat ihan suotta.

Tolkutan edelleen sitä faktaa, että kunhan et sekaannu huumeisiin tai mihinkään jengien bisneksiin, niin 99 % todennäköisyydellä sinulle ei tapahdu mitään noissa vaarallisiksi luokitelluissa maissa. Juttelin viimeksi Guatemalassa entisen jengiläisen kanssa ja hän sanoi täysin samaa. Turistit eivät ole minkään jengin kohde.

Poliisien silmissä kannattaa käyttäytyä myös normaalisti ja olla herättämättä negatiivista huomiota, koska se on totta, että monessa maassa poliisi on edelleen korruptoitunut ja voi rullata turistin taskut tyhjäksi tekaistuilla syytteillä. Tämän vuoksi ei kannata kuljettaa kaikkia rahoja tai edes luottokorttia mukana. Ja tästäkin olisin huolissani ainoastaan Tulumissa, josta on tullut aikamoinen villilänsi tämän ja viime vuoden aikana. Sen vuoksi päätimme esimerkiksi olla vuokraamatta siellä autoa ollenkaan.

Eli omalla käytöksella voi vaikuttaa asiaan. Latinalainen Amerikka ei ole se paikka, missä kävelet yksin kännissä klo 2 yöllä jollain syrjäisellä kujalla. Noissa maissa et myöskään kanniskele kaulassa parin tonnin Canonia tai leyhyttele setelinippua ilmassa automaatilta tullessa. Ihan perus maalaisjärkeä.

Kirjoitan jälleen kerran tästä, koska tiedän, että omassa lähipiirissäkin on ihmisiä, jotka kauhistelevat näitä reissuja. Heillä ei kuitenkaan ole minkäänlaista kosketuspintaa aiheeseen, vaan mielikuva on luotu pelkästään uutisten värittämien kauhukuvien perusteella. Todellisuus on monesti aivan jotain muuta.

Ja koska en ole yksin matkassa, että olisin vastuussa vain itsestäni, otamme El Salvadorissakin varman päälle ja majoitumme hyvällä alueella sijaitsevassa vastuullisen matkailun hotellissa. Päiväretket teemme paikallisen retkifirman kanssa, emmekä ajele omin päin chicken busseilla.

En asettaisi matkakumppaneita vaaraan, vaikka sooloreissuillani otankin suurempia riskejä. Muiden kanssa matkatessa teen myös extra-tarkkaa taustaselvitystä ja majoitun mieluummin hienostoalueilla, missä on turvallisempaa.

Millainen oli sinun reissuvuosi ja onko suunnitelmia ensi vuodelle?

Ihania reissuja ja paljon uusia kokemuksia kaikille maailmanmatkaajille!

#matkavuosi2021

0 views0 comments