Makumatkalla maailman ympäri: Paikallisia perinneruokia osa II

Jatketaan parin viikon takaista ruokapostausta. Esittelen aakkosjärjestyksessä ne maat, joissa olen käynyt, mutta esittely tapahtuu kunkin maan perinteisiä ruokia tai juomia maistellen. Ensimmäinen osa löytyy alta, joten lukaisehan sekin, jos missasit postauksen aiemmin 🙂

Makumatkalla maailman ympäri: Paikallisia perinneruokia osa I
 

Puola

Puolasta tulee ensimmäisenä mieleen krakovanmakkara, jota kävin maistamassa eräässä krakovalaisessa ravintolassa. Normaalisti en syö sianlihaa, mutta tein poikkeuksen puolikkaan makkaran kohdalla 😀

Puolassa tarjoillaan lisukkeena myös pikkelöityjä vihanneksia ja hapankaalia. Taustalla pieni pala krakovanmakkaraa.


Toinen tyypillinen puolalainen ruoka on pierogit eli täytetyt paistetut taikinanyytit. Kävin Varsovassa pierogi-ravintolassa, jossa sain eteeni valtavan kasan sieni-sipulitäytteisiä nyyttejä. En jaksanut syödä edes kaikkia. Pierogien rinnalla tarjoiltiin ranskankermaa.

Hauska sattuma muuten oli, että listalla oli juomavalikoimassa aiemmin Meksikon yhteydessä mainittua agua de Jamaicaa, jota oli tietenkin pakko tilata.

Kasvis-pierogeja.


Ranska

Kun matkustin aikanaan Sveitsiin ja Ranskaan, olin aika nirso ruuan suhteen. Kävin viikon aikana syömässä vain McDonaldsissa ja joissain kahviloissa. Ranskan kahvilakulttuurista tutuksi tulikin vain ylihintainen kahvi ja croissantit. Tuohon aikaan en vielä nauttinut viineistäkään, joten ehkäpä tämä olisi yksi syy käydä joskus uudelleen Ranskassa.

Ranskan ruokakulttuuriin tutustuminen jäi suht vaisuksi.


Ruotsi

Ruotsin visiitit ovat yhdistyneet aina joko laivaristeilyyn tai sitten Pohjois-Korean suurlähetystössä vierailuun. Näillä reissuilla ei siis ole tullut koskaan tutustuttua varsinaisesti ruotsalaiseen keittiöön.

Kaikkein tyypillisin ruotsalainen arkiruoka taitaa olla se tuttu ja turvallinen lihapullat ja perunamuusi, joka ei sen kummempia esittelyjä kaipaa. Ja jos nyt ihan totta puhutaan, niin en henkilökohtaisesti koe Ruotsin perinneruokia, kuten läskiä sisältäviä perunamykyjä, suolasilliä, hapansilakkaa tai veripalttua niin houkuttelevina, että niiden perässä lähtisin makumatkalle Ruotsiin.. 😀

Pohjois-Korean Tukholman-suurlähetystössä tarjoillaan korealaisen ruuan lisäksi Ruotsin ruokakulttuuria mukaillen toki myös niitä peruslihapullia.


Saksa

Saksassa pistäydyin vain Berliinissä, enkä näin ollen ehtinyt tutustua saksalaiseen ruokaan. Olen syönyt aiemmin saksalaisilla lentokentillä Brezeleitä. Viipurinrinkelin muotoon solmitut leivonnaiset ovat historiankirjojen mukaan peräisin pimeältä keskiajalta. Pretzelit voivat olla suolaisia tai makeita.

Ja Saksasta kun puhutaan, niin ei kai tässä voi olla mainitsematta saksalaisia oluita ja Oktoberfestiä.

Suolaisilla täytteillä täytetty pretzel aamupalaksi.


Slovakia

Slovakiasta tulee ensimmäisenä mieleen Košicen erinomainen kahvilakulttuuri. Istuskelin syysaurinkoisessa vanhassakaupungissa ja nautin erikoiskahveista lukemattomien muiden päivänpaistattelijoiden kanssa.

Košicessa on elävä kahvilakulttuuri.


Ruokakulttuuri taas muistuttaa hyvin paljon tsekkiläistä. Aterioissa esiintyy paistettua juustoa, lihaa, perunaa eri muodossa, kaalia, sekä naapurimaiden tunnettuja ruokia, kuten wieninleikettä ja gulassikeittoa. Slovakialainen viini on saanut paljon kehuja, mutta itselläni ei siitä ole kokemusta.

Slovakialaiset viinit ovat kuulemma maistamisen arvoisia.


Slovenia

Slovenialainen keittiö oli lievä pettymys. Tai oikeastaan sen puuttuminen. Ehkä se johtui siitä, että päätin matkustaa Ljubljanan sijasta Mariboriin, jossa ravintolatarjonta oli aika suppea, ainakin mitä tulee paikalliseen ruokaan. Kyselin majoituksen omistajalta suosituksia slovenialaisista ravintoloista, mutta hän osasi neuvoa vain erään pizzerian, jossa sitten kävin. Pizza ei ollut mitenkään erikoista, ja jätin sen päällä olevat makkarat syömättä.

Myöhemmin kun olin kuljeskelemassa Drava-joen toisella puolella, kävin ostoskeskuksesta löytyneessä Spar-lounasravintolassa, jossa oli tarjolla buffet-valikoima. Otin tulisen kanakeiton lisäksi tattaria, joka on tyypillinen lisuke slovenialaisessa keittiössä. Slovenialainen tuttavanikin toi sitä meille joskus tuliaisina.

Sloveniassa salaatin sekaan laitetaan usein voikukkia. Tässä niitä ei tosin ollut. Keitot ovat aika uusi ruokalaji maassa.


Sloveniasta tuotua tattaria, hunajaviinaa ja kahvia.


Sveitsi

Sveitsiin pätee valitettavasti sama kuin aiemmin mainittuun Ranskaan. En tuohon aikaan viihtynyt ravintoloissa, eikä minun näin ollen tullut tutustuttua sveitsiläisiin herkkuihin. Ainoana paikallisuutena muistan kyllä katukuvassa näkyneet herkulliset suklaapuodit 🙂 Sveitsiläistä suklaata on kehuttu maailman parhaaksi, mutta mielestäni Fazerin suklaat kyllä vievät voiton. Ei sillä, ettenkö söisi mitä tahansa suklaata tai etteikö sveitsiläiset suklaaleivokset olisi ruokaa myös silmille.

Sveitsiläinen suklaa on maailmankuulua.


Tanska

Tanskaan suuntasin elokuussa oikeastaan gastronomisesti ainoastaan smørrebrødin perässä. Paikan päällä Kööpenhaminan hintataso iski vasten kasvoja, ja vaikka tiesinkin kaupungin olevan ihan sikakallis, pöyristyin silti siitä, että voileipiin keskittyneissä ravintoloissa häävin leivän hinta oli vähintään kymmenen euroa. Nyrpistelin hinnastoille nenääni, ja lopulta päädyin syömään tanskalaisen voileivän Tivolissa.

Runsastäytteisten leipien lisäksi Kööpenhaminasta saa perinteisiä tanskalaisia hodareita, jotka eivät kärsi täytteiden puutteesta nekään.

Tanskalaiset leivät ovat tunnettuja koristeellisesta ulkonäöstä, mutta tämän yksilön kohdalla olisi kyllä ollut vara parempaankin.


Tanskalainen hodari oli niin täynnä, että osa täytteistä putosi maahan ennen kuin ehdin haukata palaakaan. Juomana luomu-inkiväärijuomaa.


Yleisesti ruokapuolesta sanottakoon, että Tanskassa on erinomainen valikoima luomuruokaa. Ostinkin kaupasta suurimmaksi osaksi luomuversioita, sillä esimerkiksi juustot, kahvit yms. olivat ihan kohtuullisen hintaisia ollakseen luomua. Tunnetuimpia tanskalaisia luomu- ja Reilun kaupan merkkejä on Urtekram, jonka tuotteita saa myös Suomesta.

Kahviloissa tuli kulutettua jonkin verran aikaa. Moni kahvila tarjoilee skonsseja, jotka ovat alunperin lähtöisin Briteistä. Kokeilin testimielessä ruisjauhoista tehtyjä suklaaskonsseja. Koostumus oli hyvin kiinteä ja maku, noh, aika ruismainen.

Ruisjauhosta tehty tummasuklainen skonssi oli erikoinen makuelämys.


Mainittakoon Tanskasta vielä Christianian erikoisuus, eli vapaakaupungissa pantu hamppuolut. Pilsneri oli maultaan aika makeaa, eikä muistuttanut juurikaan oluen makua. Kylmänä yksi pullo upposi, mutta en tiedä joisiko tuota litratolkulla. Ihan kokeilemisen arvoinen tuote kuitenkin.

Tsekki

Praha on tunnettu oluistaan, ja monet matkustavatkin Tsekkeihin olutkulttuurin perässä. Itse jätin oluet tällä kertaa väliin, ja kävin tutustumassa Prahan keskustassa sijaitsevaan katukeittiöiden alueeseen. Erilaisia vartaita myyviä kojuja oli aika paljon, joten niitä oli testattava. Tarjolla oli olutkulttuurin kanssa käsikädessä kulkevia makkarakojuja, joihin törmää joka puolella Keski-Eurooppaa ja aina Hollantia myöten.

Toinen peritsekkiläinen tuttavuus – joskin sen kerrotaan olevan alunperin Unkarista – on trdelník eli lyhyemmin trdlo. En voinut vastustaa näitä jättimäisiä onttoja munkkisylintereitä, joihin sai valita haluamiaan täytteitä. Täytevalikoimista löytyy ainakin Nutellaa, kermavaahtoa, vaniljavanukasta, tuoreita mansikoita, banaania ja suklaakastiketta.

Trdlo sopii herkulliseksi välipalaksi.


Heh, Tsekistä pitää vielä mainita eräs muisto, jolloin kielimuuri sekoitti ruokavalintani. Olin nälkäisenä kaupassa, ja ajattelin ostaa maustamatonta jugurttia ilta- ja aamupalaksi banaanin kanssa. Maitohyllyssä oli hirveä määrä erilaisia purkkeja, enkä jaksanut lukea tekstejä kunnolla, joten otin sitten lähinnä jugurttia muistuttavan purkin. Olin ehtinyt syömään purkista jo puolet, kun aloin ihmettelemään outoa makua ja erikoisen paksua koostumusta. Luin tekstin uudelleen, ja tajusin syöneeni smetanaa paljaaltaan 😀

Turkki

Turkissa on pakko käydä maistamassa aitoa kebabia. Suomessa en ole mikään erityinen kebabin ystävä, eikä tuo vartaasta höylätty kebu, döner, Turkissakaan mitään maailman suurinta herkkua ollut. Mutta Adana kebab tai Kıyma kebabı, ai että. Tämä kebab valmistetaan käsin jauhetusta lampaanlihasta, ja se paistetaan vartaissa hiilten päällä, jolloin lihaan tulee tyypillinen savun aromi. Lihamassan seassa on myös chiliä, joten ruoka on maukkautensa lisäksi myös tulista. Suosittelen ehdottomasti testaamaan, jos käyt Turkissa!

Ekrem Çoşkun Döner -ravintolat tuntuivat olevan suosittuja, sillä niissä oli jonoa aina ulos asti.


Savustettu tulinen Adana kebab oli suosikkini.


Turkin kohdalla on pakko mainita myös turkkilainen kahvi. Kahvi on hyvin paksua ja tiukkaa, ja se tarjoillaan pienestä kupista. Kahvi keitetään kerta-annoksina pienellä pannulla lieden päällä, ja se kaadetaan kuppiin oikeaoppisesti. kahvia siemaillaan pieniä suullisia, jonka myötä paksu sakka jää lopuksi kupin pohjalle.

Turkissa ei voi myöskään välttyä teeltä, sillä sitä tarjoillaan joka nurkalla ja jatkuvalla syötöllä. Olimme eräänäkin päivänä basaarialueella ja vain istuskelimme jollain rändom penkillä. Yhtäkkiä lähellä olevasta kaupasta saapui nainen tarjottimen kanssa ja toi meille kuumaa omenateetä. Teetä ja kahvia tarjoillaan myös esimerkiksi kultasepänliikkeissä.

Kahvi ja tee tarjoillaan niille tyypillisistä astioista.


Unkari

Unkariin matkasin tavoitteenani syödä aitoa gulassikeittoa. Se oli hyvä päätös, sillä mausteinen lihakeitto oli todella herkullista. Kävin syömässä gulassia Budapestin kauppahallin yläkerrassa.

Gulassikeitto, kuten moni muukin unkarilainen ruoka saa värinsä paprikasta, joka on Unkarin kansallismauste. Unkarilaiset käyttävät vuodessa 10 kiloa paprikaa per henkilö (Suomessa luku on 2,5 kiloa). Monissa tuliaiskojuissa myydään kuivattua ja jauhettua paprikaa sekä erilaisia paprikasäilykkeitä.

Viro

Viro taitaa valua samaan kategoriaan, kuin edellisessä postauksessa käsitellyt Latvia ja Liettua: minulla ei ole mitään käsitystä, mikä olisi Viron perinteisintä ruokaa. Olen käynyt Virossa varmaan kuusi kertaa, mutta näin hataralla pohjalla on silti tietämykseni. Mieleeni tulee ainoastaan vanhassakaupungissa sijaitseva Olde Hansa -ravintola, jossa tarjoillaan keskiaikaisteemalla vanhan ajan ruokia. Lupaankin, että seuraavalla Viron matkalla etsin käsiini jonkun perinteisen virolaisen ravintolan 😀

Rantapallon Viroa esittelevä sivu tietää kertoa, että tunnetuimpiin ruokiin kuuluvat mm. kilohailileipä, lihahyytelöt, makkarat, luonnontuotteet kuten marjat ja sienet sekä hapanmaitotuotteet.

— Onko sinulle sattunut ruokaan liittyviä kömmähdyksiä kielimuurin takia?

#ruokakulttuuri #makumuistoja #etninenruoka #makumatka #ruokiamaailmalta

0 views0 comments