Makumatkalla maailman ympäri: Paikallisia perinneruokia osa I

Mitä enemmän reissaa, sitä todennäköisempää on, että eteen tulee uusia ruokia. Aiemmin olin aika nirso, enkä syönyt mitään outoja ruokia tai edes etsinyt muita ravintoloita, kuin tuttuja McDonaldseja ja kahviloita tai sitten ostin kaupasta vain nuudeleita.. Sittemmin olen alkanut pitää ruokakulttuureihin tutustumista yhtenä matkustelun parhaista puolista.

Mihinkään kovin erikoiseen en ole vielä näillä vajaan kolmenkymmenen maan vierailuilla törmännyt. Olen koettanut kuitenkin etsiä yleensä edes jotain perinteistä ruokaa tai juomaa, aina siinä kuitenkaan onnistumatta. Tässäpä ensimmäinen osa aakkosjärjestyksessä listatuista maista, joissa olen käynyt.

Belize

Belizen keittiössä vaikuttavat sekä Latinalainen Amerikka että Karibia. Majaillessani viikon Caye Caulkerilla Karibianmerellä, tulivat tutuiksi etenkin alueelle tyyppilliset barbeque-ruuat. Pikkiriikkiseltä saarelta löytyy perinteisten grilli- sekä kala- ja äyriäisruokien lisäksi myös esimerkiksi herkullista Lähi-idän ruokaa. Itse tykästyin kuitenkin eniten friteerattuihin kanafileisiin, joihin lorottelin belizeläistä Marie Sharp’s habanerokastiketta. Kastike näytti olevan suosittua myös muualla Keski-Amerikassa, sillä sitä löytyi kauppojen hyllyiltä ainakin Guatemalassa ja Meksikossa.

Tiesitkö: Habanero on kotoisin Karibialta.

Belizeläistä Marie Sharpin tulista habanerokastiketta on ikävä.


Rantagrillissä kärvennettyä bbq-kanaa.


Costa Rica

Costa Ricasta jäi erikoisuutena mieleen maniokki. Pysähdyimme matkalla Panamasta Costa Ricaan jossain maan eteläosassa, missä tarjolla oli buffet-lounas. Valitsin linjastosta riisi-papuseoksen ja paistetun kalan lisäksi tarjoilijan suosittelemaa yucaa. Mietin ensin sen olevan jukkapalmun vartta, mutta pikainen googlaus paljastikin friteeratun palan olevan maniokkia. Maku oli aika mieto ja koostumus hapero.

Costa Ricasta koetin bongata myös laadukkaita kahveja, mutta valitettavasti kahvin kultamailta ei sitä kovin helposti löydy. Monissa kahviloissa kahvi tulee geneerisestä automaatista, mutta onneksi onnistuin löytämään edes kaupasta paikallista luomukahvia kotiin tuomisiksi.

Tiesitkö: Arabica-kahvilajike saattaa loppua maailmasta ilmastonmuutoksen vuoksi, sillä kahvipensas ei kestä kovaa kuumuutta, vaikka kasvaakin tropiikissa.

Friteerattua maniokkia lautasella.



View this post on Instagram

Kävin tänään kahvilassa, jossa työskentelee pelkästään kuuroja tai vajaakuuloisia nuoria 🤗 #incluyeme #cafecostarica #noaladiscriminacion #todossomosiguales

A post shared by Cilla Maria | Sunset sunrise (@cillamaria8) on Apr 5, 2019 at 3:59pm PDT


Espanja

Espanjasta tulee ensimmäisenä mieleen churrot! Churroja olen syönyt myöhemmin myös Meksikossa. Negatiivisessa mielessä muistoihin taas on jäänyt paella. Kävimme työkavereiden kanssa lounaalla, ja tarjolla oli todella rasvaista paellaa, jossa päämakuna oli artisokka. Pystyin hädin tuskin syömään lautasen tyhjäksi, koska ruoka oli niin pahaa. Pitäisi varmaan joskus antaa paellalle uusi mahdollisuus. Aurinkorannikolta ei edes saa aitoa paellaa, jota nauttiakseen kannattaa suunnata Valenciaan.

Tiesitkö: Paellassakin käytetty riisi tuli Espanjaan 700-luvulla arabien mukana.

Churroja. Nämä yksilöt ovat tosin Meksikosta, sillä Espanjasta ei ole muistona ruokakuvia.


Guatemala

Guatemalan ruokakulttuuri on osittain yhtenevä Meksikon ja muun naapuruston kanssa. Paljon tuli syötyä mm. tacoja ja quesadilloja. Panajachelissa söin usein myös paahdettuja maissintähkiä. Kadulla mummot grillasivat niitä hiilloksella, ja pintaan levitettiin lopuksi limen mehua ja merisuolaa. Ai että oli hyvää. Floresissa kävin myös mayojen ruokakojuilla syömässä maissivanukasta, joka oli tosi maukasta.

Guatemalasta saa muiden herkkujen lisäksi erinomaista suklaata. Kaakao oli aikanaan mayojen luksustuote, joten myös suklaalla on suuri merkitys alueella. Tosin mayat eivät keksineet suklaata sen nykymuodossa, vaan valmistivat sitä kaakaonibseistä prässäämällä. Keskiamerikkalainen suklaa on nykyäänkin hyvin kitkerää ja tummaa. Toki itseäni tumman suklaan ystävänä se ei haittaa lainkaan. Kaakaon ja suklaan lisäksi koetin etsiä täältäkin paikallista kahvia. Suurin osa laatukahvista menee kuitenkin ulkomaan vientiin. (Jos kaakaon ja suklaan historia kiinnostaa, niin lukaise seuraavaksi tämä postaus: Kaakaomuseossa: Maya-valtakunnan herkusta nykyajan superfoodiksi.)

Tiesitkö: Mayat keksivät kaakaon noin 2 000 eaa. Kaakaon jumala oli Ek Chuah.

El manjar guatemalteco -maissivanukasta, koristeena tyypillisesti kanelia ja rusinoita.


Mustikkasuklaata.


Hollanti

Amsterdamissa on jostain syystä suuri villitys syödä ranskanperunoita. En oikein tiedä, mistä tuo himo on peräisin, mutta ranskalaiskojuja on joka kulmalla. Olihan ne perunat ihan hyviä ja rapeita, mutta en nyt niiden perässä välttämättä lähtisi Hollantiin 😀 Ranskalaisiin oli tuolla tapana lisätä ketsupin sijaan reilusti majoneesia tai juustoraastetta.

Hollannista on pakko mainita myös stroopwafelit eli siirappivohvelit. Oikeasti ne ovat puolipehmeitä keksejä, joiden välissä on siirappimaista täytettä. Ihan superhyviä! Stroopwafeleita tarjoillaan aina KLM:n lennoillakin. Amsterdamista saa myös ”oikeita” vohveleita mitä houkuttelevimmilla täytteillä.

Tiesitkö: Stroopwafel kuuluu nauttia kuuman juoman kanssa. Keksi asetetaan kupin päälle, jossa se lämpenee ja sisus muuttuu juoksevammaksi.

View this post on Instagram

Mätöillä perinteiset hollantilaiset ranskalaiset. #coffeeshop #mätöt

A post shared by Cilla Maria | Sunset sunrise (@cillamaria8) on Dec 22, 2018 at 11:31am PST


Herkkuvohvelit taitavat olla kyllä alunperin naapurimaasta Belgiasta.


Itävalta

Wienissä vieraillessa minulla oli gastronomisesti katsottuna kaksi tavoitetta: syödä Wiener Schnitzeliä eli wieninleikettä ja sacherkakkua. Molemmat tavoitteet toteutuivat. Itävallassa wieninleike tarjoillaan yleensä perunasalaatin kera. Kaksi kertaa paneroitu leike on hyvin isokokoinen. Sacherkakkua taas olisin halunnut syödä Hotel Sacherissa, mutta en onnistunut löytämään sitä Wienin sokkeloisilta kaduilta. Päädyin syömään tuota aprikoosihillolla makeutettua tummasuklaista kakkua sitten jossain toisessa kahvilassa.

Tiesitkö: Hotel Sacherin yhteydessä oleva Cafe Sacher on niin suosittu nähtävyys, että sinne joutuu monesti jonottamaan.

Wienissä leike tarjoillaan perunasalaatin kera.


Pieni sacherkakkupala. Ärsyttää kun tuo syötävä koriste oli vinossa 😀 Ei olisi Hotel Sacherin alkuperäisessä laatukakussa noin huolimatonta esillepanoa..


Kreikka

Kreikassa on ihan mahtavan herkullinen ruokatarjonta! Tavernoita on joka nurkalla, jolloin viikon reissunkin aikana ehtii tutustumaan lukemattomiin erilaisiin ruoka-annoksiin. Kreikkalainen keittiö on saanut paljon vaikutteita Turkista ja Lähi-idästä. Omia suosikkiherkkujani ovat erityisesti täytetty pitaleipä eli gyrossouvlaki-lihavartaat (otsikkokuvassa) sekä dolma-viininlehtikääryleet.

Jälkiruuaksi saa usein supermakeaa baklavaa, jota ei pysty syömään kovin isoa palaa. Kyseessä on siis siirapilla ja hunajalla kostutettu filotaikinasta tehty torttu, jonka päällä on koristeena pistaasipähkinää. Kreikasta kannattaa muuten tuoda tuliaisina yrttejä ja oliiviöljyä.

Tiesitkö: Kreikka on maailman suurin oliiviöljyn kuluttaja. Enimmillään öljyä kuluu vuodessa noin 30 litraa asukasta kohti.

Gyros.


Dolma-kääryleitä ja tsatsikia.


Baklavaa.


Latvia

Balttikeittiöstä minulla ei jostain syystä ole mitään selkeää kuvaa. En edes tiedä, mikä olisi näiden maiden perinneruokaa. Riian lentokentällä söin joskus mieheni kanssa latvialaisessa ravintolassa, mutta en oikein muista, mitä tarjolla silloinkaan oli. Mielikuvissani on hapankaalia ja makkaraa, mutta en ole yhtään varma enää näin vuosien jälkeen 😀 (edit: mies vahvisti juuri muistikuvani oikeiksi.)

Viime syksynä Riiassa pyöriessäni kävin syömässä kauppahallien lähellä olevassa uzbekki-katuleipomossa aivan taivaallisia suolaisia pasteijoita, samsoja. Tätä samaa ruokakojua oli suositeltu jollain ruokasivustollakin. Neuvostoaikaan Baltian maat olivat eristyksissä ulkomaailmasta, mutta Kaukasuksen yhteydet olivat auki, jonka johdosta uzbekistanilainen ruoka on edelleen suosittua.

Tiesitkö: Suomalaisissa kahviloissakin tunnettu aleksanterinleivos on alunperin Latviasta ja valmistettu Aleksanteri III:n Riian vierailun kunniaksi.

Uzbekistanilainen ruoka on suosittua Latviassa.


Liettua

Tähän pätee sama kuin tuohon edelliseen kohtaan. Piti ihan googlata, mitä Liettuassa perinteisesti syödään. Näemmä olin onnistunut valitsemaan edes yhden perinneruuan Kaunasin matkallani, sillä ostin bussiaseman viereiseltä kioskilta pinaattitäytteisiä pasteijoita, jota latviaksi kutsutaan nimellä kibinai 🙂

Tiesitkö: Kibinai-pasteijat ovat peräisin Krimiltä kotoisin olevalta karaiimi-vähemmistöltä.

Kibinai-pinaattipasteija.


Meksiko

Ah, Meksiko, tästä voisi kirjoittaa oman postauksensa (kuten teki Muu maa mandariini -blogin Johanna P). Ollessani edellisellä kerralla Mexico Cityssä, tuli Zocalolla minua haastattelemaan englantia opiskelevien meksikolaisten ryhmä, jonka yhtenä kysymyksenä oli, mikä on lempiruokani Meksikossa. En voinut valita vain yhtä, enkä kykene siihen vieläkään.

Rakastan meksikolaisessa keittiössä erityisesti sellaisia ruokia kuin chilaquiles rojos, punaiseen salsaan sekoitetut friteeratut nachot, enchiladas verdes, tortillaan käärittyä kanaa, joka on kuorrutettu juustolla ja vihreällä salsalla, empanada-pasteijat, sekä flautat eli rapeaksi friteeratut lihalla täytetyt pienet tortillarullat. Meksiko on muuten ainoa maa, jossa olen joutunut jättämään osan tuoreesta chilistä syömättä, koska se oli niin tulista. En tiedä mitä lajiketta se oli, mutta joku habanerokin on lastenruokaa sen rinnalla 😀

Juomista on pakko antaa erityismaininnat Oaxacan perinteiselle savipannukahville, café de ollalle, Chiapasissa juodulle minttukaakaolle sekä yleisesti Meksikossa tarjottavalle hibiskuksen kukasta tehdylle agua de Jamaicalle.

Tiesitkö: Monet nykyajan superfoodeista, kuten amarantti ja chia-siemenet ovat peräisin mayojen ja asteekkien ajoilta.

Aamupalalla hedelmiä ja lämpimiä punaisia chilaquileja.


Vihreät kana-enchiladat.


Keskellä flauta. Vierellä toinen perinteinen ruoka, maissin lehteen kääritty tamale, jonka sisällä on maissitaikinaa ja lihaa. Lautasen yläkulmassa sitä supertulista chiliä, josta osa jäi syömättä.


Mongolia

Mongoliassa on hyvin rajalliset resurssit ruuantuotantoon, ja suurin osa aterioista koostuu maidosta, lihasta ja rasvasta. Mausteita ei juurikaan käytetä, joten ruoka on valitettavasti hyvin mautonta. Lihan lisukkeena tarjoillaan usein nuudeleita, perunaa tai riisiä. Kasviksia on tarjolla harvoin, valikoima on hyvin niukkaa (esimerkiksi porkkanaa, sipulia ja paprikaa). Onnistuimme onneksi löytämään lukemattomien etnisten ravintoloiden joukosta myös mongoli-ravintolan, ja sain tilattua perinteistä tsuivania eli paistettuja nuudeleita. Otin lisäksi taikinanyyttikeittoa, johon lisäsin tsuivanissa olleita muutoin kuivia nuudeleita. Tämäkin ruoka oli lähes mautonta.

Outoutena mainittakoon ”mongolialainen tee”, jota saimme vieraillessamme nomadiperheen jurtassa vuoristossa. ”Tee” paljastui juuri lypsetyksi hevosen maidoksi, joka oli maustettu suolalla..

Tiesitkö: Fermentoidusta hevosen maidosta tehdään myös mietoa alkoholijuomaa, kumissia.

Perinteinen mongolialainen ruoka on suht mautonta.


Kasvikset ovat mongolialaisella lautasella harvinainen näky. Lihassa ei ollut mausteena edes suolaa.


Panama

Rasvaa, sokeria ja roskaruokaa. Tämä ei selittelyjä vaadi. Olin viikon Panama Cityssä, enkä pystynyt löytämään sieltä juuri mitään terveellistä ruokaa. En tiedä oliko vika sitten minussa, mutta viikon aikana päädyin syömään vain Burger Kingissä, Subwayssä ja kahviloissa.. Kahdessa eri hostellissa aamupalakin koostui pannukakuista, jotka oli valeltu suklaakastikkeella ja banaanisiivuilla.

No, onhan siellä Panamassa toki muutakin ruokaa. Itse en vain osannut liikkua kovin kauas hostellien ympäristöstä, sillä jalankulkijoille Panama City on kauhistusten kaupunki. Ulkona oli myös jatkuvasti +35 astetta lämmintä, joten en jaksanut tehdä mitään. Katsoin muuten äsken karttaa, eikä alueellani oikeasti ollut ensimmäistäkään panamalaista ravintolaa. Mutta tyypillisiä panamalaisia ruokia ovat internetin arkistojen mukaan Costa Ricastakin tuttu friteerattu maniokki, cheviche, maustettu kanakeitto ja erilaiset tamalet.

Tiesitkö: Panama eroaa muista Keski-Amerikan maista siinä, ettei sen maatalous tai ruokakulttuuri ole koskaan nojannut maissin viljelyyn.

Viikon jälkeen tällainen aamupala alkoi jo tökkimään.



View this post on Instagram

Koska Panamassa ihannoidaan amerikkalaisen unelman perään, oon myös ite adjustautunut ideaan ja käyny syömässä joka päivä Burger Kingissä (kerran Subissa). Mut en sentään oo oottanu viiden pihvin hampurilaista.. #roskaruokaa #burgerking #whopperjr

A post shared by Cilla Maria | Sunset sunrise (@cillamaria8) on Mar 30, 2019 at 3:53pm PDT


Siinäpä ensimmäinen kattaus. Jätä kommentteihin omia suosikki- tai inhokkiruokiasi maailmalta 🙂 Onko eteen tullut jotain sellaista, mitä et yksinkertaisesti ole pystynyt syömään?

#ruokakulttuuri #makumuistoja #etninenruoka #makumatka #ruokiamaailmalta

0 views0 comments