Madeira on luontomatkailijan paratiisi: Laurisilva ja levadat

Levada on Madeiralle tyypillinen kapea kanava, joka kuljettaa kasteluvettä saaren sateisesta pohjoisosasta kuivemmille eteläosan viljelyalueille. Nykyisin levadojen kuljettamaa vettä käytetään myös vesivoimaloissa energian tuottamiseen.

Madeira asutettiin 1400-luvulla, jolloin ensimmäiset levadatkin rakennettiin. Alunperin kastelukanavat olivat puisia, myöhemmin ne louhittiin kallioon tai rakennettiin maaperää apuna käyttäen. Nykyään levadat on tehty betonista.

Kastelukanavien vieressä kulkee huoltopolkuja, jotka ovat suosittuja patikointireittejä. Yksittäisiä levadoja on yli 200, ja verkosto on yhteensä 2150 kilometriä pitkä. Kuitenkin vain murto-osa reitistöstä toimii patikkapolkuna – suositeltuja/opastettuja reittejä on 21. Kävimme itse niistä neljällä, joista kerron tarkemmin alempana. Yhden levadatarinan jätän omaksi postauksekseen, sillä sen päiväinen reitti Levada Fajã do Rodriguesilla ansaitsee oman juttunsa kauneutensa ja seikkailuaspektinsa vuoksi.

Reittien aloituspisteissä on infotaulut, joista löytyy reitin lisäksi mm. korkeuskaavio. Kannattaa huomioida, että reitti voi olla yksisuuntainen (ei rengasreitti), joten matka on myös taitettava takaisin, mikäli vuokra-auto odottaa lähtöpisteessä. Opastetaulussa oleva kilometrimäärä kertoo matkan yhteen suuntaan.

Laurisilva-metsät – UNESCOn perintökohde

Madeiran metsät ovat ikivihreitä ja etenkin saaren keski- ja pohjoisosista löytyy Euroopassa nykyään harvinaista laurisilva- eli laakerimetsää. 15-40 miljoonaa vuotta sitten tämä metsätyyppi rehotti lähes koko Välimeren ja läntisen Etelä-Euroopan alueella.

Nykyään metsän rippeitä löytyy enää Makaronesian saariryhmän alueelta, eli Madeiran lisäksi Azoreilta sekä Kanariansaarilta, etenkin La Gomeralta. Metsät säilyivät näillä alueilla, sillä Eurooppaa koetellut jääkausi ei ulottunut sinne asti. 600 vuotta sitten Madeiralle saapuneet ihmiset hakkasivat metsiä paljaiksi sokeriruokoviljelmien tieltä. Nykyään jopa 75 % Madeiran pinta-alasta on luonnonsuojelualuetta.

Samanlaista metsätyyppiä kasvaa myös mm. Borneolla, Vietnamissa, Japanin eteläosassa, Madagaskarilla, Keski-Amerikassa ja Chilessä, joten metsikössä kävellessä tuntuu kuin samoilisi jonkun kaukaisemmankin trooppisen maan sademetsässä. Ympäristö ei tunnu yhtään eurooppalaiselta ja onkin siksi harvinainen kohde. Metsä tarvitsee jatkuvaa kosteutta ja siellä sataa usein, aivan kuten muissakin sademetsissä. Tämä tekee maisemasta usein satumaisen usvaisen.

Levadapolut kulkevat pääosin juuri näissä metsissä, mutta toki reittejä löytyy myös esimerkiksi saaren eteläpuolelta Funchalin läheltä. Uusia levadoja ei ole rakennettu 70 vuoteen, sillä kansallispuistojen ja laurisilva-metsien suojelu on hyvin tiukkaa. Metsien alueelle ei saa pystyttää minkäänlaisia rakennuksia, eikä niiltä saa poimia kasveja. Tulenteko on kiellettyä ja telttailuun on hankittava lupa etukäteen.

Madeiran laurisilva kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Metsät luovat saarelle aivan omanlaisensa pienen mikroilmaston, jollaista ei löydy saaren eteläosista. Osa pohjoisen ja keskiosan metsistä on pilvimetsiä, sillä mereltä tulevat kosteat pilvet jäävät jumiin vuorenrinteille. Samanlainen vehreys jatkuu toisaalta myös vuoria halkovissa laaksoissa, jonne vuorille jäävät pilvet pudottavat sadevetensä.

Laurisilva-metsissä kasvaa kanarianviherlaakeria, apollonlaakeria, makaronesianavokadoa ja muita ikivihantoja puulajeja. Endeemisiin kasvilajeihin kuuluvat myös mm. harmaaneidonkieli, mesityräkki sekä erilaiset kello- ja sormustinkukat. Saniaisia, sammalia ja naavoja on runsaasti. Osa sammalista on uhanalaisia.

Eläinlajeista metsiköissä voi bongailla pikkuruisia maderianhippiäisiä, -peippoja ja -kyyhkyjä, lepakoita sekä yli 500 selkärangattomiin kuuluvaa eliötä. Madeiralla ei ole myrkyllisiä hyönteisiä. Saariryhmän ainoa myrkyllinen hämähäkkilaji elää Desertassaarilla.

 

PR 10 Levada do Furado – Helppo kohde aloittelijoille

Pituus: 11 km Kulkuaika: 5 tuntia Vaikeus: Kohtalainen Korkeus mpy: 645 – 880 m Sijainti: Machico

Furado oli ensimmäinen levadareitti, jolle päädyimme. Sekin tapahtui vahingossa, sillä olimme vain läpikulkumatkalla palatessamme auringonnousuretkeltä Pico do Arieirolta. Pysähdyimme kahville Restaurante Ribeiro Friossa, kävimme katsomassa taimenenviljelyä ja huomasimme sitten levadapolun.

Santanan pohjoispuolelta, Ribeiro Frion kansalllispuistosta lähtevä 11 kilometriä pitkä reitti kulkee tasaista maastoa pitkin kohti Machicossa sijaitsevaa Portelan kylää. Reitin loppuosassa on tiukka laskeutuminen alaspäin. Matkan varrella voit ihailla vanhaa laurisilva-metsää.

Levadakävely on helppokulkuinen, sillä kapean polun sijaan kastelukanavan vieressä kulkee monin paikoin ihan tiehen verrattava väylä. Tiellä on välillä isoja kiviä ja juurakkoja, mutta ne on helppo ohittaa. Ainakin suurelta osin tien vieressä kulkee ohut vaijerikaide. Tämä levada on yksi vanhimmista nykyisenlaisista kastelukanavista. Se on toimittanut virkaansa vuodesta 1822 lähtien.

Ikivehreän metsän siimeksessä kasvaa tyypillisten lajien lisäksi mm. kielo- ja kanervapuita, hortensioita, madeiranliuskakämmekkää, erilaisia verenpisaroita ja lukemattomia muita lajikkeita. Metsässä elää runsaasti pieniä lintuja.

 

PR 9 Levada do Caldeirão Verde – Satumaisten peikkometsien reitti

Pituus: 8,7 km Kulkuaika: 5½ tuntia Vaikeus: Kohtalainen Korkeus mpy: 877 – 1020 m Sijainti: Santana

Tätä levadareittiä on kehuttu yhdeksi Madeiran kauneimmista. Queimadasin metsäpuistosta lähtevälle reitille kannattaa mennä jo pelkästään matkan varrella olevan uskomattoman kauneuden takia. Tie ylös Queimadasiin mutkittelee metsämaisemissa, joka on kuin satukirjasta konsanaan. Taianomaisesta maisemasta puuttuu vain se, että menninkäinen kurkkaisi hetkenä minä hyvänsä käkkäräpuun takaa ja katoaisi sen jälkeen usvaiseen naavapartaviidakkoon.

Levada do Caldeirão Verde -reitti on korkeuseroiltaan hyvin tasainen, mutta polulla on isoja juurakkoja. Matkalle tarvitsee taskulampun, sillä reitin varrella on neljä tunnelia.

Kävelyreitti mutkittelee erikoislaatuisten metsätyyppien keskellä. Alussa esimerkiksi on ikivanhaa havumetsää, jonka pörröiset kasvustot näyttävät niin pehmeiltä, että niiden syliin tekisi mieli kellahtaa. Sen jälkeen tulee rennosti puista roikkuvaa liaanitiheikköä, ja tuntuu kuin olisi siirtynyt johonkin Amazonian sademetsän uumeniin. Osa puista on kauttaaltaan naavan verhoilemaa.

Metsässä kasvaa laurisilvalle tyypillisten lajien lisäksi mm. madeirankatajaa, sugipuita ja euroopanpyökkiä. Varpukasveista sieltä voi löytää luutakellokanervaa ja madeiranmustikkaa. Endeemisten lintujen lisäksi alueella asustelee mm. virtavästäräkkejä ja hiirihaukkoja.

Polun päässä 6,5 kilometriä lähtöpisteestä sijaitsee samanniminen vesiputous, ja tästä vielä edemmäs (alkupisteestä 8,7 km päässä) Caldeirão do Inferno, ”Hornankattila”. Emme kuitenkaan lähteneet sinne asti, sillä olimme polulla kaatosateessa ja se oli minulle jo ihan riittävä inferno. Polku oli ihan järkyttävän liukas ja mutainen, minkä seurauksena kengät kastuivat läpimäräksi.

Tämä olikin ainoa levadareitti, jossa kulkeminen suorastaan ärsytti. Pelkkä sade ei olisi haitannut mitään, mutta maisemista nauttiminen oli mahdotonta, koska kaikki energia piti keskittää maahan tuijottamiseen. Yhdessä kohtaa katseeni lähti harhailemaan ylhäältä roikkuviin kukkiin, jonka seurauksena astuin syvään mutalammikkoon. Käännyimme takaisin parin kilometrin jälkeen.

Haluaisin kyllä joskus vielä kulkea reitin loppuun vesiputouksille asti ja antaa polulle uuden mahdollisuuden. Ensimmäisen vesiputouksen juurella on laguuni, jossa ihmiset ovat aiemmin käyneet uimassa, mutta nykyään se on suljettu vuorilta putoavien kivien takia.

 

PR 18 Levada do Rei – Ihailtavaa lajien runsautta

Pituus: 5,3 km Kulkuaika: 3½ tuntia Vaikeus: Kohtalainen Korkeus mpy: 535 – 573 m Sijainti: Santana/São Jorge

Reilun viiden kilometrin mittainen Kuninkaan levada oli minulle ensimmäinen levadapolku, johon ihastuin. Lähdimme tännekin sateisella säällä, mutta jostain syystä kosteus ei ärsyttänyt. Ehkä se johtui siitä, että polku oli helppokulkuisempi, eikä katsetta tarvinnut kiinnittää jalkoihin.

Ympäröivä luonto oli ihanan usvan peitossa ja ilma tuoksui raikkaalle. Ihailin myös tiheän usvan seasta pilkottavia eukalyptuksiin kuuluvien kuumepuiden siluetteja. Eukalyptus ei kuitenkaan ole endeeminen laji, vaan se on istutettu Madeiralle talouspuuksi. Lajin leviäminen uhkaa alkuperäistä luontoa ja sen levinneisyyttä tarkkaillaan koko ajan.

Vieraslajeista myös pinkkejä kukkia rönsyilevä banaanipassionhedelmä oli läsnä tällä levadareitillä.

Kuninkaan levadaa on kehuttu sen monipuolisen lajikirjon vuoksi. Näimmekin täällä ehkä runsaimman kasvuston koko reissulla. Pian vastaan tuli muutaman miehen porukka, joka kertoi, ettei reittiä kannattaisi kulkea loppuun asti, koska patikkapolun päässä sijaitseva Ribeiro Bonito -virta kuulemma tulvii niin rankasti.

Jatkoimme kuitenkin matkaa jonkin aikaa, sillä luonto oli sammalmättäineen, ihmisen kokoisine saniaisineen ja puista roikkuvine kukkineen niin kaunis.

Reitin varrella esiintyy tyypillisiä kasveja ja lintuja, joita on kuvattu jo aiemmissa kappaleissa. Täällä bongasin kuitenkin enemmän mm. erityyppisiä sammalia, heinäkasveja, pieniä palmuja, kukkia ja jonkin sortin erikoishavupuita, joissa oli lehdenomaiset neulaset. Mikään normaali lehtikuusi se ei kuitenkaan ollut.

Kun katselin usvaista ja kosteaa maisemaa, minusta tuntui kuin olisin ollut jossain lasimaljassa, jonka sisällä on harvinainen koskematon biosfääri. Tämä oli ehdottomasti yksi Madeiran kauneimpia paikkoja, ja sisälläni läikehti onnentunne, kun koetin painaa näkymää muistoihini.

Levadalla kulkeminen oli paikoin tasapainoilua, sillä reitillä ei mennyt varsinaista tietä, vaan kanavan vieressä kulki pelkkä betoniliuska tai kovaksi tallautunut maapohja. Paluumatkalla vastaantulijaa väistäessä veljeni katse herpaantui sen verran, että hän astui kapeassa kohdassa vahingossa noin 40 senttiä syvään levadaan. Ei siis säästytty tältäkään reissulta kuivin jaloin.

Haluaisin joskus palata tännekin ja kulkea reitin loppuun asti. Levadat saattaisivat näyttäytyä aivan erilaisina aurinkoisena päivänä, sillä esimerkiksi tämänkin reitin varrella olisi näköalapaikkoja, joista avautuu maisemat São Jorgen ja Santanan viljelmille. Nyt sankka sumupilvi blokkasi kaikki näkymät, mutta toisaalta se ei haitannut, koska olimme ihailleet samoja maisemia jo aiemmin teiden näköalapaikoilta.

 

Vinkkejä levadakävelyille

Varusteet

  1. Tarkista ennen reitille lähtöä, onko matkan varrella tunneleita. Tarvitset silloin taskulampun.

  2. Joillain reiteillä on virtaavia jokia ja vesiputouksia, jotka ylitetään paljain jaloin. Reppuun kannattaa sujauttaa pieni pyyhe jalkojen kuivaamista varten.

  3. Pakkaa sateenvarjo tai sadetakki mukaan, sillä vuoristossa saattaa sataa ja olla viileää, vaikka alempana olisi aurinkoista.

  4. Levadat tulvivat helposti sadepäivänä. Pidä mukana tai jätä autolle odottamaan kuivat vaatteet ja kengät.

  5. Osalle levadoista voi lähteä ihan perustennareissa, mutta jotkut reitit vaativat kunnolliset maastokengät.

  6. Ota mukaan ruokaa ja vettä. Reittien varrella ei ole kioskeja eikä muitakaan taukopaikkoja.

Ympäristö

  1. Pidä huolta, että ehdit palata takaisin ennen pimeän tuloa.

  2. Mikäli et ole varma kyvyistäsi, aloita helpoista ja turvallisista levadoista tai ota opastettu päiväretki.

  3. Älä koskaan poistu poluilta, sillä maa saattaa sortua alta. Pudotukset poluiltakin voivat olla äkkijyrkkiä, ja ihmisiä kuolee vuosittain näillä reiteillä.

  4. Reitit kulkevat yleensä pystysuorien vuorten rinteillä, joten korkeanpaikankammoisen kannattaa harkita, mille reitille lähtee.

  5. Tarkkaile ympäristöä, koska etenkin sadekaudella reittien varrella tapahtuu maanvyörymiä ja vuorilta saattaa pudota kiviä polulle.

  6. Älä tallo tai kerää kasveja. Älä ruoki luonnonvaraisia eläimiä ja lintuja.

  7. Kansallispuistoissa ei saa tupakoida. Jos kuitenkin tupakoit, tumppeja kuten muutakaan roskaa ei saa heittää maastoon. Edes vessapaperi ei maadu helposti.

  8. Suositus on, ettei levadoille lähdettäisi yksin. Ilmoita aina jollekin, mihin olet menossa ja mikä on arvioitu paluuaikasi.

  9. Ja se tärkein: nauti luonnonrauhasta, puhtaasta ilmasta ja silmiähivelevistä maisemista. Madeiran luonto on jotain ainutlaatuista Euroopan mittakaavassa.


  1. Visit Madeiran sivuilta löydät viralliset reittikuvaukset ja kartat.

  2. Kerran elämässä –blogissa on kattavasti lisäinfoa levada-vaelluksista.

  3. Lähtöportti-blogissa myös kertomuksia levadoilta ja Madeiran luontoreiteiltä.

  4. Lisäksi blogit.fi:stä löytyy runsain mitoin seikkailijoiden kokemuksia.

Kaikki Madeira-postaukseni: 

  1. Tervehdys Madeira! (Miten meni lento, jouduimmeko koronatestiin, jne.)

  2. Kiertelyä Pohjois-Madeiralla – Kyliä, ravintoloita, hienoja maisemia

  3. Patikointia Madeiran itäkärjessä ja kaupungin vilinää Funchalissa

  4. Pico do Arieiro ja Pico Ruivo – Madeiran korkeimpien vuorten huiputus

  5. Vaellus vesiputouksille – Taitelua vuorenseinämällä ja pimeissä tunneleissa

Onko levadat tuttuja? Podetko korkeanpaikankammoa vai lähtisitkö suin päin seikkailuun? Jätä alle kommenttia 🙂

#unesco #levadat #luontomatkailu #madeiranluonto #madeira #maailmanperintökohde #laurisilva

0 views0 comments