Lentolakkoja, tulivuoren purkauksia ja koronaviruksia

Jännitys Meksikon reissua kohtaan tiivistyy samaa tahtia, kun koronavirus leviää, maat asettavat matkustusrajoituksia ja Lufthansa peruu tuhansittain lentojaan. Nyt kun seuraavaan matkaan olisi vain muutama päivä aikaa, aloin tässä pohdiskelemaan menneitä Meksikon reissujani, ja huomasin, ettei mikään niistä ole ollut alun alkaenkaan itsestäänselvyys. Olen myös kokenut käsittämättömän paljon vastoinkäymisiä erilaisilla itsepalveluautomaateilla. Aivan kuin universumi ei haluaisi minun matkustavan Meksikoon.

2017 

Vuonna 2017 lähtöä uhkasi Euroopassa vellonut lentolakko. Helsinki-Vantaalla lakko alkoikin muutama tunti lähtömme jälkeen, joten läheltä liippasi. Onneksemme välilasku oli Hollannissa, joka säästyi viime tingassa lakolta kokonaan. Ehdin sen lisäksi kokea jännityksen hetkiä jo Helsinki-Vantaalla, kun lähtöselvitysautomaatti ei ensin tunnistanut passiani ja sitten hylkäsi koko check-inin, minkä johdosta jouduimme menemään AirFrancen tiskille tekemään selvityksen. KLM:llä kun ei omaa tiskiä kentällä ollut.

Lentolakko ei ollut ainoa kuumotuksen aihe, sillä epävarmuutta lisäsi myös helmikuussa purkautunut Etna ja se, aikooko se sylkeä uudelleen laavaa ja tuhkaa sisuksistaan aiheuttaen uuden lentokaaoksen Eurooppaan, kuten Islannin Eyjafjallajökull konsanaan.

2018 

Vuonna 2018 oli niin ikään ongelmia lippujen ja automaattien kanssa. Olin menossa yksin seminaariin, jonka järjestäjä myös hommaa lentoliput. Seminaari alkoi torstaina 8. maaliskuuta ja minun piti olla edeltävänä iltana Mexico Cityssä. Lauantaihin mennessä en kuitenkaan ollut saanut lentolippuja, eikä kukaan vastannut seminaaritoimistossa. Sain lopulta yhteyshenkilön kiinni, ja hän kiirehti ostamaan lennot aivan viime tipassa. Sain lentoliput 5.3. eli aika tiukille meni.

Kentälle päästyäni oli Lufthansan järjestelmä kaatunut, eikä check-iniä pystynyt tekemään mitään kautta. Sain tiskiltä vain käsinkirjoitetun lapun, eikä kenellekään annettu määriteltyjä istumapaikkoja. Jouduin tekemään Frankfurtissa uuden lähtöselvityksen, ja loppumatka meni onneksi hyvin.

2019 

Helmikuussa 2019 reissun alkua taas koetteli Etelä-Suomen lumikaaos, jonka myötä useampia junavuoroja peruttiin. Päätin pelata varman päälle ja ostin uuden junalipun päivää aiemmaksi. Yövyin Helsingissä, joten pääsin ajoissa seuraavana päivänä lentokentälle. Se oli oikea päätös, sillä lumentulo muuttui entistä sankemmaksi.

Helsinki-Vantaalla lähtöselvitysautomaatti ei taaskaan suostunut checkaamaan minua lennolle, enkä saanut tulostettua boarding passia. Menin tiskille ja virkalija alkoi syynäämään tietojani kysellen paluupäivästä ja -lipusta. Hän alkoi penäämään myös viisumia ja laskeskeli päiviä meno- ja paluulentojeni välissä. Lopulta hän tuli siihen lopputulokseen, ettei Meksikossa oloaikani ylitä viisumivapauden aikaa. Tiesin kyllä, etten tarvitse viisumia, joten en huolestunut.

Lennon vaihto oli Damissa, ja ehdin turvatarkastuksen jälkeen portille kävellessäni jo myhäillä mielessäni, että pääsinpä kerrankin ilman satunnaista räjähdeainetarkastusta, mihin joudun yleensä aina. Kun olin saanut ajatuksen loppuun, ilmestyi eteeni virkailija, joka ohjasi minut keskeltä käytävää johonkin takahuoneeseen. Jouduin levittelemään matkatavarat pitkin pöytiä ja riisumaan kengistä lähtien kaikki ulkovaatteet. Naisvirkailija kopeloi minut läpikotaisin, jonka jälkeen matkatavarat läpivalaistiin uudelleen ja astelin itse ihmisskanneriin.

Nämä on niitä hetkiä, kun aivoissa juoksee pelkästään: ”Onkohan mun repussa huumeita.. Entä jos oon pakannut vahingossa aseen mukaan..” 😀 Samat fiilikset tulee aina kun menee turvatarkastuksen läpi. Ihan ihme syyllinen olo, vaikka ei olisi tehnyt mitään. Mistähän sekin johtuu.

Mutta ettei tuossa vielä ollut tarpeeksi, jouduin Schipolin kentällä kirjaamaan itseni jälleen jatkolennolle, koska vaihtoyhteys oli eri lentoyhtiöllä. Automaatti ei tulostanut tälläkään kertaa boarding passia, sillä kone väitti, että passini (siis matkustusasiakirja Suomen passi) on myönnetty Meksikossa eikä Suomessa. Niinkun mitä. Pyysin virkailijan apuun, ja hänkin ihmetteli asiaa ja tulosti sitten boarding passin ilman passin tietoja.

Reppureissun aikana matkasin yhteensä kolme kertaa Mexico Cityyn; ensin Suomesta, sitten Oaxacasta ja lopuksi Costa Ricasta. Oaxacasta saapuessani taivas oli aivan keltaharmaa tuhkasta, sillä Popocatepetl oli purkautunut rajusti muutama päivä aiemmin. En ole koskaan nähnyt Meksikon taivasta sellaisena. Onneksi lentokenttää ei suljettu kuitenkaan.

Costa Ricasta tullessa jouduin taas selvittämään tiskille, miksi minulla ei ollut viisumia. Virkailija ehti jo ilmoittamaan, etten pääsisi lennolle ilman viisumia. Sitten hän kuitenkin tarkasti järjestelmästä, ettei suomalainen tarvitse kyseistä asiakirjaa alle 180 päivän reissuilla. Jouduin kuitenkin näyttämään poistumislipun Meksikosta, jonka olin onneksi tulostanut etukäteen.

2020 

Tänä vuonna reissun ylle heittää varjonsa koronavirus ja se, leviääkö tauti Latinalaisessa Amerikassa uhaten seminaarin toteutumisen. Tartuntoja on jo kymmeniä ympäri Etelä-Amerikkaa, ja Meksikossakin 12 (aktiivisia 8). Matkaan on viisi päivää, mutta en ole vieläkään uskaltanut varata päiväretkiä Meksikon päässä.

Kirjoittelin aiempaan matkasuunnitelma-postaukseen mahdollisesta ohjelmasta, mitä aion tehdä Meksikossa, mutta heitin sittemmin suunnitelmat romukoppaan. Olen menossa näillä näkymin kapuamaan Iztaccihuatl-tulivuorelle ja teen ehkä päiväretken myös Cuernavacaan ja Taxcoon, mutta sen näkee sitten.

Mikäli matka onnistuu, pitää varmaankin varautua ylimääräisiin ongelmiin lentokentällä jo valmiiksi. Nyt kun sain kuukausi sitten sitten nämä uusimmat lentoliput, niin huomasin että nimi on kirjoitettu väärin. Olen lentolipussa Cillla kolmella ällällä, mutta toivon mukaan se on niin pieni virhe, ettei se haittaa.. Olen joskus lentänyt myös nimellä Cillamaria yhteen, eikä sekään ole haitannut, joten pidetään peukkuja 🙂

Mutta taidan silti skipata suosiolla automaatit ja mennä suoraan tiskille. En luultavasti myöskään edes yritä enää automaattiseen passintarkastukseen. Mongolian reissulla ja viime keväänä kun tulin Keski-Amerikasta, en päässyt automaattisesta passintarkastuksesta läpi, vaan kone jumitti minut siihen porttien väliin, ja jouduin lopulta turvautumaan virkailijan apuun.

Passin osalta onneksi voin ehkä huokaista helpotuksesta siinä mielessä, että se vanhenee tänä vuonna, joten joudun hankkimaan uuden. Ehkä uusi passi toimii jatkossa paremmin, ja pääsen oikeasti hyödyntämään automaatiota ja välttämään näin turhan jonotuksen lentokentillä. Mutta siihen asti sormet ristiin!

Muita akuutteja mietteitä

Olen ollut töissä nyt viime viikot ja kurkku alkoi kipeytyä maanantaina, koska ympärillä oli kipeitä ihmisiä. Onneksi maanantaina oli myös tämän kuun viimeinen työvuoro, joten olen voinut levätä muutaman päivän. Kävin ostamassa tehokuurin sinkkiä, mutta se maistuu niin hirveälle, etten voinut imeskellä tabletteja kuin 1½ päivää. Ei huvittaisi vaan lähteä puolikuntoisena reissuun, kun koneen vaihto on Saksassa, missä koronatartuntoja on jo lähes 2 000.

Harkitsen vakavasti N95-tason maskin ostamista ja sen käyttämistä kentällä ja lennon aikana. Aion muutenkin vältellä ihmisiä ja mennä tapani mukaan kaikkein syrjäisimpään nurkkaan istumaan. Lennon haluaisin upgradeta väljempään matkutusluokkaan, mutta toisaalta koneen perällä istuminenkin voisi olla hyvä idea. Aion joka tapauksessa viettää mahdollisen matkan jälkeisen viikon kotona vapaaehtoisessa karanteenissa, kun en muutenkaan pystyisi menemään jetlagin takia töihin ihan heti reissun jälkeen.

Tällä hetkellä matkaan lähtö arveluttaa ainoastaan tuon Saksan stopin takia, mutta toisaalta koronatartunnan voi nyt saada Suomessakin ihan missä tahansa. Ihan yhtä riskialttiilta tuntuisi olla seuraavien viikkojen aikana töissä koulutuskeskuksen kassalla ja ruokasalissa. Ihmiset kun eivät edelleenkään osaa yskiä oikein, vaan on pakko köhiä muiden päälle. Viime viikolla desinfioin töissä ahkerasti pintoja ja käytin rahoja käsitellessä kertakäyttöhanskoja.

Koronatilanne 12.3.2020. (Kuva: Johns Hopkins University)

Oma sairastuminen tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta, mutta ei vieläkään pelota kovin akuutisti. Enemmän olen miettinyt läheisten sairastumista. Äiti on hoitokodissa töissä ja sisko sairaanhoitajana, joten pelottaa, että he altistuvat koronalle. Omalla kohdalla pelottaa myös se, että itse tartuttaisi muita ihmisiä. Siksi aion toimia matkalla ja sen jälkeen ekstra-varovasti.

Tiistaina kävin fysioterapeutilla hakemassa kinesioteippauksen tulehtuneen kiertäjäkalvosimen takia. Vastaanotto sijaitsi ensiavun päivystyksessä, ja siellä ihmiset istuivat maskit naamalla. Ovella oli lappu koronaviruksesta, ja mihin soittaa jos epäilee sairastuneensa. Apteekissa edessäni ollut mies osti muovikassillisen käsidesiä. Kaupassa ihmiset hamstraa tavaraa, joten kyllä tämä tilanne alkaa näkyä jo ihan arkielämässä.

Mutta tämä tästä nyt tällä kertaa. Lähipäivät näyttää, tuleeko seuraava blogipostaus Meksikosta, vai jäänkö kotiin ja eristäydyn muusta maailmasta muutamaksi viikoksi..

IATA:n listaamat uusimmat matkustusrajoitteet eri maihin.

—

Oletko sinä yhtä epäonninen automaattien kanssa? Jäätkö aina satunnaistarkastuksen syyniin? Oletko joutunut perumaan matkoja koronan takia? Kerro kokemuksistasi kommenteissa!

Edit: Lisätty myöhemmin 12.3.2020: Alkaa tuntua siltä, että taidan jättää reissun väliin. Katsoin hallituksen infon äsken ja siinä sanottiin, että karanteeni odottaa, jos tulee epidemia-alueelta, millaiseksi Saksa lukeutuu. Ja että kaikkea matkustamista ulkomaille tulee välttää tällä hetkellä. Kaiken lisäksi siskoni soitti sairaanhoitajan ominaisuudessa ja suositteli hyvin vahvasti, etten astmataustaisena lähtisi mihinkään. Myöskään matkavakuutus ei kai ole voimassa, jos lähtee Ulkoministeriön suosituksista huolimatta matkaan.

Hetken hupi ei ole sen arvoista, että sairastuisin oikeasti vakavasti, joutuisin karanteeniin tai tartuttaisin koronaa johonkin toiseen ihmiseen. Olen käynyt Meksikossa monta kertaa aiemmin, enkä periaatteessa menetä mitään, vaikka skippaisin reissun nyt. Peruin jo Vantaan hostellin, koska siitä olisi huomenna joutunut maksamaan täyden hinnan. Meksikon hostellit perun vasta maanantaina, kun olen päättänyt lopullisesti, lähdenkö vai en. 

Luin myös Meksikon terveysviranomaisen Twitteristä, että Benito Juarezin kentällä tehdään kuumemittausta, enkä edes pääsisi maahan, jos tämä nyt meneillään oleva lämpöily jatkuu ensi viikolla. Taidan vaan linnoittautua kotiin seuraaviksi viikoiksi ja säästää nämäkin rahat tuleviin matkoihin. Päätös ei tunnu enää edes yhtään pahalta 😀