Kuvahaaste – 10 kuvaa koronavuodelta 2020

Tulen välillä vähän jälkijunassa näiden haasteiden kanssa, ja meinasin alunperin, etten enää katsele viime vuoteen. Tällä hetkellä olen kuitenkin sen verran ärtynyt rokoteaikataulujen jatkuvista viivästymisuutisista johtuen, että tarvitsen jotain positiivista näkökulmaa elämään.

Yllättäen sitä voi löytyä jopa viime vuodesta, vaikka itse asiassa viime vuoden aikana turhautuminen oli useampana päivänä erittäin suurta. Sitä jaksoi kuitenkin suunnata katseen tulevaan – olihan se kuuluisa rokote jo ihan nurkan takana.

Niinhän sitä kuvitteli.

Mutta jottei tästä tulisi hirveää ulinaa, mennään samoin tein viime vuoden kuviin, ja palataan edes mielikuvissa niihin aikoihin, kun toivosta oli edes rippeet jäljellä. Kuvahaasteen meitä viihdyttämään laittoi alunperin liikkeelle Muuttolintu, joten käykäähän kurkkaamassa alkuperäinen postauskin 🙂

1 Vuoden suosikkikuva

Tämä oli vaikea valinta, koska vuoden varrelta löytyi useampikin kiva kuva. Valitsin kuitenkin ylläolevan otoksen, koska tällainen luonnonilmiö oli itselleni ennennäkemätön.

Olimme Madeiran läntisimmässä pisteessä Ponta do Pargossa odottamassa auringonlaskua, ja jännäsimme lopputulosta, sillä aurinko laski kilpaa mereltä vyöryneen saderintaman kanssa. Juuri laskun huippuhetkillä massiivinen sadepilvi peitti auringon, ja syntyi tämä outo oranssi sumuseinämä.

2 Arjen luksusta

Vuoden ensimmäinen lento elokuussa Finnairilla Kööpenhaminaan. Tyhjä penkkirivi on aina yhtä suurta luksusta, mutta tällaisena aikana se tuotti vielä suurempaa riemua. Paluumatkalla kone olikin sitten melkein täynnä.

Köpiksessä riemua toivat myös tyhjät nähtävyydet. Lukuunottamatta ostoskatua ja Nyhavnia, lähes kaikki muut paikat olivat autiona, ja kaduilla sai kuljeskella rauhassa.

3 Kesäkuva

Kesäkuviakin olisi ollut ties kunka monta valittavana, mutta otin tämän nostalgisen tunteen nostattaman kuvan Christianiasta. Tästä tulee jotenkin mieleen kaikki menneiden vuosien huolettomat kesät. Kukat kukkii, aurinko paistaa ja maailmassa on värit tallella.

4 Ihana majapaikka

Olimme Madeiralla kaksi viikkoa ja majoituimme kolmessa eri Airbnb-asunnossa. Kaksi ensimmäistä taloa olivat pohjoisrannikolla, missä oli kylmä ja kostea. Taloissa oli myös mustia tuhatjalkaisia ja muurahaisia.

Viimeiset neljä yötä olimme vuorilla Funchalin koillispuolella São Gonçalossa, josta oli hulppeat näkymät alas pääkaupunkiin. Alue oli ns. hienostoaluetta ja asuntokin oli kaikkein viihtyisin, joskin pienin. Rakastin erityisesti kuivaa huoneilmaa, sitä ettei kämpässä ollut mitään hyönteisiä, siellä oli lämmin ja sängyssä oikeat petivaatteet 😀

Rakastan myös tuota trendikästä vihreää seinää. Haluaisin olohuoneeseen samanvärisen seinän, mutta en ole saanut vastakaikua idealleni..

5 Hauska muisto

No, tämän muiston hauskuudesta nyt voi olla montaa mieltä. Mutta kun katselin kuvia, naurahdin ääneen muistellessani kuljeskeluamme portugalilaisella maatilalla. Paikalla kasvoi viiniköynnöksiä sekä banaanipuita, joita vartioi lehmä. Yritimme käydä havittelemassa banaaneja, mutta kuvaustuokion pilasi sitkeä ampiainen, joka pörräsi ympärilläni.

Pelkään ampiaisia, ja juoksentelin niitä karkuun myös Kööpenhaminassa. Siellä ampiainen lähti seuraamaan minua, ja koetin karistaa sen perästäni juoksemalla tien yli kadun toiselle puolelle. Poukkoilin ympäriinsä ja heitin laukunkin jossain välissä maahan jostain täysin tuntemattomasta syystä 😀 Lopulta ampiainen hävisi johonkin ja jatkoin matkaa muina miehinä. Ihmiset kyllä vähän katsoivat..

6 Herkullinen hetki

Herkkuhetkiäkin mahtui vuoteen paljon: ihan voisin mainita ne kaikkein perinteisimmät grillimakkarat ja luonnossa syödyt eväät tai miehen savustamat lohet ja muikut. Myös Madeiralla sai hyvää ruokaa.

Mutta nostetaan tähän silti Hotelli Punkaharjun illallismenu Saimin järjestämän sieniretken päätteeksi. Menusta vastasi villiyrttiguru Sami Tallberg, ja annokset olivat herkullisuutensa lisäksi myös kauniita. Erikoisin komponentti oli oikeassa yläkulmassa näkyvä savustetun siian kanssa tarjoiltu pikkelöity mänty!

7 Se ei-niin-hohdokas muisto

Tämäkin muisto sijoittuu Madeiralle. Kiertelimme Funchalin kauppahallissa, jota oli suositeltu monessa paikassa. Näin jälkeenpäin katsottuna en voi kuin ihmetellä, miksi kukaan haluaisi tuota huijaripaikkaa suositella. Myös Madeiralla asuvat sukulaisemme teilasivat huijaushallin maanrakoon. Joka kojussa ystävällisen oloiset myyjät tarjoilevat maistiaisia sekä pähkinöistä että kuivatuista ja tuoreista hedelmistä.

Päädyin ostamaan pikkupussukan silkasta solidaarisuudesta yrittäjän ahdinkoa kohtaan, mutta hinta sai minut pöyristyneeksi: pussillinen kuivattuja hedelmänpaloja maksoi yli 20 euroa! En myöskään oppinut virheestäni, vaan seuraavaksi päädyimme hedelmäkauppiaan ansaan. Mies maistatti vaikka millaista hedelmää aina banaanipassionista tomaattipassioniin. Ostimme neljä (4) hedelmää ja ne maksoivat KAKSIKYMMENTÄVIISI (25 !!) euroa.

En siis todellakaan suosittele tuota paikkaa kenellekään. Ainostaan markkinoiden yhteydessä oleva charcuteria on erinomainen lounaspaikka, joten sinne kannattaa poiketa, ja sinne pääseekin onneksi myös kadulta, joten kauppahalliin ei tarvitse astua jalallakaan. Tyrkytys markkinoilla on muutenkin yhtä pahaa, kuin Alanyan basaareissa konsanaan, joten verenpainelääkkeet kannattaa ottaa mukaan.

8 Rakkaassa seurassa

Heinäkuussa vietimme kesäpäivää ja veljenpoikien synttäreitä Kolilla. Päivä oli mukava ja yksi niistä harvoista kerroista, kun edes pääsin viettämään aikaa perheen kanssa. Asumme eri paikkakunnilla, ja myöskään äitin ja siskon sote-työn vuoksi emme ole voineet tavata kovin usein viime aikoina.

9 Suosikkikuva itsestä

Meinasin ensin valita kuvan, jossa poseeraan Madeiran kauneimman vesiputouksen rinnalla, mutta päädyinkin sitten tähän vuodentakaiseen otokseen Föönistä. Kuva on ainutlaatuinen, koska teen siinä jotain itselleni uutta. Laskuvarjohypyn simulointi tuulitunnelissa oli hieno kokemus, vaikka toisaalta järjettömän kova ilmavirta tuntui samalla pahalta.

Toivon, että joskus tulevina vuosina tässä samassa postausaiheessa tämän numeron kohdalla on kuva minusta hyppäämässä oikea laskuvarjohyppy 🙂

10 Unohtumaton maisema

Toukokuussa jouduimme heittämään hyvästit Irlannin roadtripille, mutta emme silloin vielä tienneet, että pääsisimme näkemään samantyylisiä maisemia Madeiran itäkärjessä. Teimme monen tunnin raskaan patikkaretken Ponta de São Lourençon luonnonsuojelualueelle.

Reitti kulki jyrkillä rinteillä mutkitellen, ja paikoin tuntui kuin olisi oikeasti ollut jossain Irlannin rannikolla. Muistaakseni jossain kuvailtiin tätä paikkaa sanoin ”Skotlanti kohtaa Karibianmeren”. Joiltain jyrkänteiltä kun avautui alla turkoosin sininen kirkas meri. Paikoin merestä myös nousi hienoja laavapilareita, ja muutenkin maastossa näkyi saaren tuliperäisyydestä syntyneet värikkäät sedimenttikerrokset.

— Millä mielillä katsot tulevaa? Aiotko yrittää suunnitella matkoja jo tälle vuodelle vai odotatko sinnikkäästi rokotetta, vaikka se siirtyisi jopa ensi vuoteen?

#blogihaaste #koronavuosi #matkakuvia #matkavuosi2020

0 views0 comments