Kaunis, mutta yllättävän haastava Linnansaaren kansallispuisto

Tallinnan visiittiä lukuunottamatta en ole päässyt tänä kesänä mihinkään. Olen taas kerran koko kesän töissä, joten reissut on suunnattava suht lähimaastoon, jos jonnekin halajaa. Viime kesänä kohteeksi valikoitui Koli, ja nyt pallottelimme Linnansaaren ja Koloveden kansallispuistojen välillä. Päädyimme sitten veljen kanssa suunnistamaan kohti Linnansaaren kansallispuistoa.

Tallinna uusin silmin – Juhannusvisiitti lahden toiselle puolelle Tallinna uusin silmin – Kun vanha ja urbaani yhdistyvät Synttärit Pielisen rannalla ja kiva kesäpäivä Kolin upeissa maisemissa

Saimaalla sijaitsevaan Linnansaareen pääsee joko omalla veneellä tai maksullisella kuljetuksella (22 €/hlö). Lähtöjä on sekä Rantasalmen Järvisydämestä, että Oravin satamasta. Ostimme liput netistä Oravista lähtevään klo 9:30 veneeseen. Kesällä on takuulähtöjä, mutta paikat hupenevat nopeasti, koska veneeseen mahtuu vain reilu 10 matkustajaa. Seuraava 10:30 lähtö olikin jo täynnä.

Jo alkumatkasta meinasi tulla kylmä hiki pintaan, kun saavuimme Varkaudesta Tappuvirran lossille. Lossi oli vastarannalla ja kuljettajalla juuri tauko alkanut. Päässäni raksutti tiukat matemaattiset yhtälöt, kun yritin laskea, ehdimmekö Oraviin ajoissa. Huoli oli kuitenkin aiheeton, koska lossi lähti tulemaan 8:50, noukki meidät ja yhden kuorma-auton kyytiin ja karautti sitten takaisin toiselle rannalle.

Oravissa oli paljon porukkaa, ja se onkin aina ollut suosittu etappi veneilijöille. Muistan lapsuudestanikin, kuinka ajoimme Oravin kautta monta kertaa veneillessämme perheen kanssa ympäri Järvi-Suomea.

Kyyti Linnansaareen kestää noin vartin. Yllätyin toden teolla, kun saavuimme venelaituriin Sammakkoniemessä. Vastassa oli kaunis perinnemaisema. Tiesin, että saaressa voi telttailla, koska olin katsonut paikkaa viime juhannukseksi, mutta en sitten päässyt sinne millään, joten alueen tutkiminenkin jäi puolitiehen.

Nyt pihalla oli jokunen teltta, puissa muutama tentsile sekä pihan perällä sympaattisia vuokrattavia aittoja. Pihapiirissä on myös puuceet, grillikatos, keittiötila, rantasauna sekä kioski. Rannassa on useampi laituri, joihin oli parkkeerattu isoja luksusjahteja.

Emme jääneet pihaan pyörimään, vaan suuntasimme oitis kohti luontopolkua. Polku alkoi tasaisena pikkutienä, mutta muuttui melko pian epätasaisemmaksi. Kummallakaan ei ollut juuri mitään odotuksia paikasta. Maaston epätasaisuus ja kinttupolkujen jyrkät nousut ja laskut pääsivät kuitenkin yllättämään.

Metsä oli sakeana hyttysiä, joten jouduimme pysähtymään aika pian valelemaan itsemme Offilla. Hitonhaudan reissusta viisastuneena olin onneksi tajunnut pakata hyttysmyrkyn mukaan. Tällä kertaa jalassani oli myös Haglöfsin polkuvaelluskengät, eikä pienet balleriinat..

Voi hitto mikä Hitonhauta!

Lämpötila hivuttautui +26 tienoille, ja kosteassa metsän siimeksessä hiki alkoi virrata alta aikayksikön repun hiostaessa selkää. Kulku ei tuntunut kuitenkaan raskaalta, sillä olen kai jo tämän kesän aikana tottunut rehkimään ankarassa helteessä (olen arkisin 8 tuntia pihatöissä paahtavan auringon alla).

Mutkittelimme polkua pitkin, mutta juuri mihinkään ei oikein pystynyt jäädä ihailemaan maisemia, sillä hyttyset hyökkäsivät Offista huolimatta samoin tein iholle. Jatkoimme sinnikkäästi menoa metsätyyppien vaihtuessa ympärillämme havumetsästä lehtomaisiin keitaisiin.

Polulla tuli vain harvakseltaan ihmisiä vastaan, ja osa heistä valitti hyttysten määrästä sekä juurakkoisista ja mutaisista osuuksista. Tuumasimme veljen kanssa keskenämme, että Linnansaaren juurakot olivat lasten leikkiä verrattuna joihinkin Madeiran sateen jäljiltä mutaisiin levadapolkuihin.

Matkan puolivälissä pysähdyimme Perpulanluhdalle hetkeksi. Paikalla on pieni uimaranta, tulentekopaikka ja venesatama. Perpulanluhdassakin oli pari purjevenettä.

Hetki tämän jälkeen saavuimme pääasialliselle välietapille eli Linnavuorelle. Maisemat jäivät kyllä Kolin varjoon, mutta avautuivat silti kauniina sinisen Saimaan ylle. Linnavuorella oli vain yksi pariskunta, jonka kanssa vaihdoimme muutaman sanasen.

Levitimme retkieväät kallion laelle ja kävimme lounastamaan aurinkoisessa kesäsäässä. Pidimme ehkä puoli tuntia taukoa, ja kun olimme kasaamassa kamoja, saapui huipulle kaksi muuta ihmistä, joille teimme tilaa ja poistuimme.

Maasto oli loppumatkasta hieman kuivempaa, kallioisempaa, mutta yhtä jyrkkää. Huonojalkaisille tämä polku ei valitettavasti sovi, enkä myöskään kovin pieniä lapsia tuonne toisi. Sammakkoniemen leirintäalueen ympäri kulkee lyhyempi luontopolku, johon kannattaa suunnata, jos mukana on lyhyen matkan ystäviä.

Niemestä löytyy muuten myös perinteistä kaskenpolttoa esittelevä torppa. Haukiveden alueella kaskeamisella on pitkät perinteet. Tavat juontavat juurensa 1600-luvulle saakka. Kaskeamalla eli metsää polttamalla syntyy tilaa uudelle kasvillisuudelle, ja se myös hedelmöittää maaperää.

Linnansaaressa perinnemaisemaa pidetään yllä kaskeamisen lisäksi vuotuisilla niitoilla ja laiduntamisella. Alueelle on syntynyt tämän johdosta kukkaloistoisia niittyjä ja vehreitä lehtometsiä.

Maisemaa on tarkoituksella ennallistettu, metsään on tehty pieniä aukkoja, jotta lehtipuilla olisi mahdollisuus kasvaa eikä kuuset ottaisi valtaa. Osa kuusista on lahotettu pystyyn, sillä kuusen neulaset happamoittavat maaperää estäen lehtojen muodostumisen. Alue on siis lajikirjoltaan hyvin monimuotoinen ja jo sen puolesta yksi hyvä syy vierailuun.

Kun saavuimme kolmen tunnin ja reilun 7 kilometrin patikoinnin jälkeen takaisin lähtöpisteeseen, näimme veneen laiturissa. Olimme siinä luulossa, että vene Oraviin lähtisi klo 13:30, mutta se lähtikin jo yhdeltä, emmekä ehtineet kyytiin. Seuraava vene lähtisi vasta klo 15, joten jäimme laiturille chillaamaan.

Lämpötila kolkutteli jo +30 asteen paremmalla puolella. Veli kävi uimassa, mutta itse aprikoin kahden vaiheilla. Venelaiturilla ei ollut portaita, joten mietin, jaksanko nostaa itseni vedestä ylös, jos menen uimaan.

Kauempana, noin 100 metrin päässä oli varsinainen uimalaituri, ja päätin kävellä sinne. Jätin tavarat venelaiturille, ja kävelin pihapiirin läpi pelkissä alusvaatteissa, koska ei ollut käynyt mielessäkään ottaa bikinejä mukaan. Ihmiset tuijottivat menomatkalla sen verran, että päätin kesken pulikoimisen uida takaisin venelaiturille.

Yllätyin itsekin, että jaksoin uida niin pitkän matkan ilman suurempia vaikeuksia. En kuitenkaan päässyt ylös korkealle venelaiturille, joten veli joutui kiskomaan minut naurun saattelemana kuiville vesille. Oli siinäkin varmaan taas näky, mutta tulipahan samalla heitettyä talviturkki.

Makoilimme vielä jonkin aikaa laiturilla kuivattelemassa vaatteita, jonka jälkeen suuntasimme pihan perällä olevaan kahvioon ostamaan kahvia ja vettä.

Pian vene saapuikin, ja suuntasimme takaisin kohti Oravia. Vene tuli niin täyteen, etteivät kaikki mahtuneet kyytiin, joten paikalle kutsuttiin lisävene.

Oravista kurvasimme vielä Savonlinnaan moikkaamaan siskoa ja siskon miestä. Kesäinen päiväretki oli kaikin puolin mukava kokemus ja laittoi taas arvostamaan omaa asuinpaikkaa. On upeaa, että tunnin-parin ajomatkan päästä löytyy kansallispuisto ja silmiä hiveleviä suomalaisia puhtaita luontomaisemia!

Linnansaaren kansallispuisto

  1. Sijaitsee Haukivedellä ja koostuu sadoista saarista, pääsaari on Linnansaari

  2. 20 retkisatamaa veneilijöille ja melojille – Huom! Tarkista etukäteen, saako kyseisenä ajankohtana rantautua

  3. Talviretkeilyyn retkiluistelureitti

  4. Pääsaarelta löytyy vanha torppa, joka esittelee perinteistä kaskenpolttoa

  5. Torpan ympärillä kulkee 700 metriä pitkä perinnepolku

  6. Pääsaarelta löytyy pitkän patikkapolun lisäksi 2 km pitkä Linnonpolku

  7. Joutenveden kautta yhteys Koloveden kansallispuistoon

  8. Alueella elää runsaasti lintuja, kuten kalasääski, sekä uhanalainen saimaannorppa

Oletko käynyt Linnansaaressa?

Lue lisää kansallispuiston nettisivuilta.

#lähialuematkailu #Linnansaarenkansallispuisto #Saimaa

0 views0 comments