Hiilijalanjälkeni – Olenko pahimman luokan taivaanrannan saastuttaja?

Anna julkaisi hiljattain Tämä matka -blogissa vuosikatsauksen tekemistään lennoista ja esitti kiinnostuksensa nähdä muiden matkabloggaajien vastaavia tilastoja. Facebookissa heränneen keskustelun myötä päätin itsekin kirjautua MyFlightradar24-sivustolle ja syöttää sinne omat lentotietoni. Katsotaan aluksi lentohistoriaani, jonka jälkeen avataan muita kulutustottumuksiani sekä selvitetään kokonaishiilijalanjälkeni. Lisäksi mietitään millainen on Suomen vaikutus maapallon saastuneeseen tolaan.

LENTOHISTORIANI

1991-2014: 6 lentoa

Olen maailmanmatkaajana vasta lapsen kengissä, vaikka tilastot näyttävät minun lennelleen 28 vuotta. Oikeasti tuon ensimmäisen, vuonna 1991 Kreikkaan suuntautuneen edestakaisen lentomatkan (päästöt 0,6 tonnia) jälkeen astuin lentokoneeseen seuraavan kerran vasta 20 vuotta myöhemmin, vuonna 2011 kun lähdin Espanjaan suorittamaan koulun työharjoittelun. Noista lennoista kertyi CO2-päästöjä 0,8 tonnia. Aurinkorannikolla asuessani kiertelin aluetta bussilla ja junalla.

Tämän jälkeen kului kolme vuotta ennen kuin olin uudemman kerran koneessa. Matkustin Sveitsiin, mistä ajelin bussilla Ranskaan ja takaisin. Paluulento tapahtui Genevestä ja saastutin ilmakehää yhteensä 0,5 tonnilla.

2016: 4 lentoa

Pari vuotta myöhemmin, vuonna 2016 tuli ensimmäinen huono päätös lentojen suhteen. Lähdimme ex tempore viikoksi Amsterdamiin, eikä lennoissa ollut hirveästi valinnanvaraa. Lensimme Helsingistä Riikaan, missä oli koneen vaihto. Ja sama pois tullessa. Nykyään en todellakaan lentäisi noin lyhyttä matkaa välilaskulla. Onneksi nuo lennot tapahtuivat sentään AirBalticin potkurikoneilla, mitkä tuottavat vähemmän päästöjä kuin suihkukoneet. Päästöjä tuli silti 0,5 tonnia.

Kuva: Maaseudun tulevaisuus


2017: 6 lentoa

Tästä alkoikin sitten matkailutahtini kiihtyminen raketin nopeudella. Vuonna 2017 lensin ensin maaliskuussa Meksikoon ja takaisin Amsterdamissa tapahtuneilla välilaskuilla. Päästömittari alkoi raksuttaa toden teolla mannertenvälisten lentojen takia. Lokakuussa lähdin äitin kanssa Kreikkaan, minne lensimme suoran lomalennon TUIn koneella. Vuoden 2017 lentojen kokonaispäästöt olivat 3,2 tonnia.

2018: 10 lentoa

Viime vuonna lentoja tuli 10 kappaletta. Maaliskuussa tein taas edestakaisen lennon Meksikoon. Välilaskut oli mennessä Frankfurtissa ja tullessa Münchenissä. Pari viikkoa tuon jälkeen lähdin Mongoliaan, minne oli lennot Moskovan kautta mennen tullen. Loppuvuodesta 2018 lensimme taas Amsterdamiin ja takaisin suorilla lennoilla. Lennot aiheuttivat 4,5 tonnin kokonaispäästöt.

2019: 12 lentoa

Tänä vuonna lentoja on ollut eniten, 12 kappaletta. Lensin helmikuussa Amsterdamin kautta Mexico Cityyn. Käytössä oli uusin konetyyppi, millä olen lentänyt mannertenvälisiä lentoja: Boeing 787-9 Dreamliner, joka tuottaa 20% vähemmän hiilidioksidipäästöjä. Vaikka reissasin Keski-Amerikkaan päästyäni paljon bussilla, veneellä ja shuttlella, lentelin myös luvattoman paljon. Ensin Mexico Citystä Cancúniin, sitten Guatemalan Floresista Guatemala Cityyn (tämä oli pieni Aviancan potkurikone), sen jälkeen jälkeen Oaxacasta takaisin Mexico Cityyn. Sieltä matka jatkui lähes tyhjällä koneella Panamá Cityyn, ja lopuksi suuntasin pilvien yläpuolella Costa Rican pääkaupungista Méxicoon. Mexico Citystä lensin ties kuinka monennen kerran Damiin, missä vietin yhden yön, ja jatkoin seuraavana päivänä matkaa takaisin kotiin.

AeroMexicon uudehko Boeing Dreamliner oli aivan täynnä. Koneessa on 274 paikkaa.


AeroMexicon lento Panamáan puolestaan oli todella tyhjillään. Boeing 737:ssä on 124 paikkaa.


Ajattelin siinä vaiheessa tämän vuoden lentokertojeni tulleen täyteen, mutta lähdinkin jälleen ex tempore veljen kanssa kesäkuussa Turkkiin. Täysi Freebirdin lomalento oli suorana Kuopiosta Antalyaan ja takaisin. Harvoin maakuntien kentiltä pääsee järkevästi suorilla lennoilla mihinkään, joten tämä oli kiva poikkeus. Jos esimerkiksi haluaisin lentään Kuopiosta Ivaloon, joutuisin tekemään välilaskun Helsingissä, mikä on täysin naurettavaa – ja myös kalliimpaa kuin ulkomaan lennot.

Nyt syksyllä tilastot karttuivat vielä yhdensuuntaisella Saksan lennolla, kun lensin Berliinistä maata pitkin -reissun jälkeen kotiin. Se oli myös ensimmäinen kerta, kun lensin halpalentoyhtiöllä. Niiden lento oli SkyScannerin mukaan kaikkein ekologisin. Vaikka lentoja oli lukumääräisesti enemmän kuin viime vuonna, oli päästöt hieman pienemmät: 4,3 tonnia. Olin 16 maassa, mutta reissasin 2/3 matkoista bussilla ja junalla, mikä vähensi päästöjä.

Maisemat Kuopion yllä.


Kun katsoo MyFlightradar24:stä, olen  aiheuttanut lennoillani elämäni aikana 14,3 tonnia CO2-päästöjä. Onko se sitten paljon vai vähän? Kaikkihan on suhteellista. Joku saattaa lentää helposti vuodessa tuon kertymän edestä, joku saavuttaa saman lukeman elämänsä aikana, joku ei ole lentänyt koskaan. Mikä sitten on liikaa? Onko sellaista määritelmää edes olemassa? On aika katsoa elämäntyyliä ja arjen valintoja.

 

MITÄ HIILIJALANJÄLKIMITTARI KERTOO?

Jos katsoo Sitran hiilijalanjälkimittaria, muodostuu oma jälkeni, seitsemän tonnia suurimmaksi osaksi juuri lentämisestä. Mikä taas on mielenkiintoista, on kokonaishiilijalanjälkeni pienempi kuin suomalaisten keskivertojalanjälki. Miten se on mahdollista?

Liikenne 4,3 tonnia

Vaikka liikenne lohkaisee suuren osan 7 tonnin kokonaissummasta, siitä ei kerry lisäpisteitä arkielämässä. Asun pienellä paikkakunnalla, joten kävelen ja pyöräilen joka paikkaan. Minulla ei ole edes ajokorttia. Jos käyn jossain Suomen sisällä, kuljen junalla.

Asuminen 1,3 tonnia

Olen vaihtanut kotimme sähkön ekosähköön, josta ei tule CO2-päästöjä. Sähkösopimuksen kilpailutuksen myötä sähkölasku myös pieneni huomattavasti. Emme lämmitä kotia turhaan, täällä on pikemminkin viileä. Valoja tai sähkölaitteita ei pidetä turhaan päällä. Suihkussa lorotan vettä helposti alle puoli tuntia viikossa, en muutenkaan juoksuta vettä turhaan missään päin maailmaa.

Talon rakennusvuoteen ja talotekniikkaan emme ole voineet vaikuttaa, eikä tämä ole mikään energiatehokkain rakennus. Käytössä on tavallinen kaukolämpö (syntyy yleensä kivihiilen polton yhteydessä voimalaitosten hukkalämpönä), mikä on toiseksi huonoin lämmitysvaihtoehto sähkölämmityksen jälkeen. Taloyhtiössä on onneksi kierrätyspisteet kaikelle jätteelle aina biosta ja muovista metalliin ja lasiin. Jäte menee naapurikaupunkiin Riikinvoiman ekovoimalaitokseen poltettavaksi, mistä syntyy sähköä ja parempaa kaukolämpöä alueen ihmisille. Suomessa jätteenpoltto on hieman eri asia kuin kehittyvissä maissa, ja siihen(kin) on panostettava tulevaisuudessa, kun kivihiilen polttaminen ajetaan alas 10 vuoden päästä.

Ruoka 1 tonni

Ostan mahdollisuuksien mukaan lähiruokaa ja se on suht helppoa täällä ”maaseudulla”. Maitotuotteet olen vaihtanut kauramaitoon ja osittain soijajugurttiin. Olen viime vuosien aikana vähentänyt punaisen lihan syöntiä, enkä syö esimerkiksi sianlihaa enää juuri ollenkaan. En koskaan osta ulkomailta tuotua lihaa.

En muista milloin viimeksi olisin heittänyt lautasella ollutta ruokaa roskiin, mutta hävikkiä tulee välillä pilalle menneistä tuotteista. Pääosin bioastia täyttyy kuitenkin syömäkelvottomista osista kuten hedelmien kuorista ja kahvinporoista. Kahvin ja teen ostan pääosin Reilun kaupan merkillä varustettuna ja olen vähentänyt niidenkin juontia noin seitsemästä kupista about kahteen-kolmeen. Uskomatonta mutta totta!

Nykyään superfoodejakaan ei tarvitse rahdata tänne maapallon toiselta puolelta, vaan esimerkiksi hamppurouhetta ja -proteiinia tuotetaan myös koti-Suomessa. Luontoystävällisellä kasviproteiinilla voi korvata osan lihatuotteista. Kasvissyöjäksi en kuitenkaan ala. Olen sitä joskus kokeillut, eikä se sovi minulle. Muutoin olen kyllä lisännyt kasviksia runsaasti ruokavalioon.

Muu kulutus 0,6 tonnia

Pyrin ostamaan vain tarpeeseen, mutta hairahdan joskus heräteostoksiin sisustustuotteissa. Suosin kuitenkin nykyään enemmän luonnonmateriaaleista tehtyjä esineitä, koska esimerkiksi puiset huonekalut sitovat hiiltä itseensä. Välttelen muovikrääsän ostamista.

Elektroniikkaa käytän niin pitkään, kun laitteet toimivat, eikä tulisi mieleenkään ostaa esimerkiksi uutta puhelinta, kameraa tai läppäriä aina kun markkinoille tulee uusi malli.

Minua ei kiinnosta, vaikka puhelimen näyttö olisi rikki, jos luuri toimii muuten. Tämä vuoden 2014 romu on edelleen käytössä kakkospuhelimena matkoilla. Bonuksena muuten taustalla oleva pöytäliina on valmistettu kierrätetystä puuvillasta! 😀


Vaatemäärää olen pyrkinyt karsimaan viime vuosina. Minulla on oikeastikin liikaa vaatteita, ja vien niitä välillä UFFin kierrätyslaatikkoon. Kaapissa on vieläkin monta vuotta sitten ostettuja farkkuja sekä college- ja t-paitoja, koska ne eivät ole menneet miksikään. Vaateostoksilla kannattaakin suosia luomupuuvillaa ja muita luonnonkuituja, sekä vältellä epämiellyttävän tuntuisia tekokuituja ja paljon elastaania sisältäviä vaatteita. Puuvillan kasvatuskin kyllä kuluttaa todella paljon vettä, joten kaikkein ekologisin vaihtoehto se ei ole. Nykyään vaatteita valmistetaan myös ekologisemmasta bambukuidusta.

Erehdyin joskus vuosi sitten tilaamaan Wishiltä jotain halpatuotteita reppureissua varten, enkä tajunnut, että tuotteet tulevat yksittäislähetyksinä. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun käytin kyseistä kauppasivustoa. Joskus muutenkin nettitilausten kanssa olen joutunut pettymään, kun luulin tilanneeni suomalaisesta nettikaupasta, mutta tuotteet lähetettiinkin ulkomailta. Jos mahdollista, ostan tuotteen mieluummin kivijalkakaupasta omasta tai naapurikaupungista. Ulkomailla suosin paikallisia käsitöitä ja pienmyymälöitä.

Testaa oma hiilijalanjälkesi!

Sitran mittari näyttää lukemaa 7 000, mutta rehellisyyden nimissä lisään siihen tänä vuonna tehdyn Euroopan maakiertueen, missä kuljin 2 522 kilometriä bussilla, jolloin CO2-päästöjä kertyi 168 kg. Rautateiden pituuksia ei näy missään, mutta jos junalla kuljettu reitti katsotaan autojen kulkeman matkan perusteella, tulee junamatkoista 941 kilometriä, mikä tekee noin 2 kg CO2-päästöjä. Yksi yhdensuuntainen laivamatka Tallinnaan tuotti vajaa 74 kg päästöt. Näin ollen tämän vuoden kokonaissaldoni olisi 7,24 tonnia. Se jää edelleen reippaasti alle suomalaisen keskiarvon.

Suomen todellinen vaikutus

Meksikossa CO2-päästöjen keskiarvo yhtä ihmistä kohti on 3,66 tonnia, Brasiliassa vain 2,17. Se on minimaalinen määrä verrattuna suurimpiin saastuttajiin; Qatariin, Saudi-Arabiaan, Australiaan, Kazakstaniin, Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Viroon, joissa yksilön keskiarvo on yli 15 tonnia. Per capita -lukema ei kuitenkaan kerro kaikkea. Yksittäisenä maana pahin saastuttaja on Kiina, kakkosena Yhdysvallat, ja yli miljardin tonnin luokkaan yltävät myös Intia, Venäjä ja Japani. Aasiasta tulee myös jatkuvasti uusia lentomatkustajia elintason noustessa.

Näiden faktojen valossa suomalaisten vaikutus on mitättömän pieni. Meidän tuottamat CO2-päästöt on vain 0,13% koko maailman lukemista, kun taas esimerkiksi Kiinan osuus on melkein 30%. Jos meillä muutama tuhat ihmistä vähentää lentomatkustelua, ei sillä ole käytännössä mitään merkitystä. Meidän valttikorttimme täällä on sankat metsät, jotka sitovat hiiltä. Ennemmin valtion pitäisi keskittyä hiilinielujen suojeluun, kuin tarkkailemaan yksittäisten ihmisten elintapoja.

Tietenkään maapallon resurssien kannalta ei ole fiksua kuluttaa vain kuluttamisen ilosta, enkä kannusta ketään elämään holtitonta kertakäyttökulutus-elämää tai lentämään oletusarvoisesti kaikkia matkoja. Minulle on myös ihan ok, jos valtio tekee jotain tiukennuksia tai sääntelee tiettyjen tuotteiden kuluttamista.

Kuva: Ourworldindata.org


Koko raportti on luettavissa täältä.

 

KOKONAISKUVA HALTUUN

Palataan takaisin ilmailualaan. Lentoliikenne tuottaa 2% maailman hiilidioksidipäästöistä. Kaksi prosenttia on pieni määrä kokonaiskuvassa, eikä tuo ole edes pelkän hupimatkailun tulos, vaan pitää sisällään myös lentorahdin. Toki nuo päästöt ovat mahdollisimman huonoja maapallolle ja niitä on vaikea poistaa ilmakehästä.

Moni moralisoi lomalentelyä tajuamatta, että ihan samalla tavalla ne omat kulutustuotteet rahdataan tänne maapallon toiselta puolelta lento- ja vielä enemmän saastuttavammalla laivaliikenteellä. Puhumattakaan monen moralisoijan yksityisautoilusta tai lihansyönnistä – eivät nekään mitään ekotekoja ole.

Net-zero emissions energy systems -raportti.


Lentoliikenteen vertailuarvoksi voidaan ottaa jo aiemmin mainittu pikamuoti ja vaateteollisuus ylipäänsä. Sen tuottamat päästöt on reilu 8% eli moninkertainen lentoliikenteeseen nähden. Monesti tästä asiasta vaietaan, kun syytetään herjaavalla sormella vain lentomatkailijoita.

Mutta se, että joku muukin vahingoittaa ympäristöä, ei tietenkään oikeuta minun tekojani. Asioita kuitenkin kannattaa miettiä laajemmin ennen kuin alkaa syyllistämään muita. Kukaan meistä ei ole hiilineutraali. Tottakai joukossa on sitten myös sellaisia, jotka tekevät kaiken mahdollisen vähentääkseen hiilijalanjälkeään, mutta tämä on vielä tänäpäivänä aika marginaalijoukko.

Measuring Fashion -raportti viime vuodelta.


Mitä tulee pelkkään ilmailualaan, lentoliikenne onneksi kehittyy koko ajan. Mitä enemmän ihmiset kiinnittävät huomiota päästöjen hyvitykseen, sekä painostavat lentoyhtiöitä ja lentokonevalmistajia kestävämpään ilmailuun, sitä nopeammin näemme tuloksia. Nykyiset lentokoneet ovat kevyempiä kuin aiemmat ja saastuttavat näin ollen vähemmän. Ihmiset voivat itsekin vaikuttaa koneen painoon pakkaamalla vähemmän tavaraa mukaan ja lentämällä pelkillä käsimatkatavaroilla. Osa koneista käyttää myös biopolttoainetta, ja sen käyttö tuleekin varmasti lisääntymään tulevaisuudessa.

Kuten Anna-Katri Adalmiina’s Adventures -blogissaan kirjoittaa, tapahtuu ilmailualalla jatkuvasti kehitystä parempaan suuntaan. Itsellenikin tuli yllätyksenä, kuinka paljon pienetkin teot jo lentokentällä voivat vaikuttaa lentokoneiden kuluttamaan polttoainemäärään. Kannattaa käydä lukemassa!

Kotimaan osalta Suomi voisi täällä meillä tehdä osansa tarjoamalla vaihtoehtoja ja laskemalla junalippujen hintoja, koska junamatkustus on täällä todella kallista. Moni valitsee edelleen yksityisautoilun tai kotimaanlennon junan sijaan, ja se on huono juttu.

Ihminen on vähän sellainen, että sen on vaikea luopua jo saavutetuista eduista, hyödyistä ja tottumuksista. Paljon helpompaa on tehdä vaihtokauppa. Jos tilalle tulee jotain parempaa, on muutos todennäköisempää. Silloin ei tarvitse luopua mistään. Esimerkkejä voi löytää myös matkailun ulkopuolelta ihan arjen pienistä asioista. Lentoliikenteen kanssa viime vuosina syntipukkina on ollut muovi. Väitettiin vastaan, ettei muovia voi korvata mikään. Kun muovia sitten haukuttiin ja syyllistettiin tarpeeksi, alkoi teollisuus kehittää pikimmiten uusia biohajoavia pakkauksia ja muita korvikkeita. Nykyään biohajoavaa ”muovia” valmistetaan esimerkiksi maissitärkkelyksestä ja sokerijuurikkaasta.

Entäs sitten ne lentojen kompensaatiomaksut?

Moni tuntuu suhtautuvan hyvin skeptisesti lentoyhtiöiden omiin hyvitysohjelmiin, enkä minäkään voi väittää, että tietäisin maksujen menevän 100%:sti kehitysprojekteihin. Maksan silti yleensä kompensaation joko lentolipun yhteydessä tai sitten antamalla rahaa johonkin tiettyyn projektiin. Useampi järjestelmä nojaa The Gold Standardiin, joka koostuu lukuisista eri kansalaisjärjestöistä, jotka tekevät ruohonjuuritasolla työtä kehitysmaissa ja muualla apua tarvitsevissa kohteissa.

Kuvassa esimerkkejä KLM:n CO2ZERO-ohjelmalla saavutetuista hyödyistä. Kuten tiedoista näkyy, eivät matkustajien maksamat kompensaatiomaksut mene pelkästään hallintokuluihin tai osakkeenomistajien taskuun. Keski-Amerikassa lentoyhtiöiden päästöhyvityksillä taas on panostettu muun muassa uusiutuvan energian käyttöön ja metaanin sitomiseen MEXICO2-ohjelman kautta.

Minua ihmetyttää välillä miten kyynisesti ihmiset suhtautuvat yleensäkin luonnonsuojelu- (ja ihmisoikeus)järjestöihin. Tottakai osa varoista menee hallinto- ja henkilöstökuluihin, ja on myös ollut räikeitä väärinkäyttötapauksia, mutta on typerää väittää, ettei mikään järjestö olisi saanut mitään aikaiseksi. Yksittäisiä lukuja katsoessa lahjoitetut ja kompensoidut summat näyttävät olemattomilta, mutta pelkästään KLM:n ohjelmaan kontribuoi viime vuonna 88 000 matkustajaa, mikä on 28 000 enemmän kuin edellisenä vuonna. Suunta on siis oikea.

All in all

Edellisessä kriisimaiden boikotointi -postauksessa kirjoitin, etten aio boikotoida mitään maata, enkä aio myöskään lopettaa matkustelua kokonaan. Aion kyllä jatkossakin paneutua maata pitkin matkailuun, mikäli se kohteiden puolesta vaan on mahdollista. Edellä listattujen syiden vuoksi en koe matkustelusta enää niin suurta ilmastoahdistusta, kuin mitä vielä joku aika sitten koin – en tiedä tekeekö se minusta itsekkään ilmastoroiston. Teen kuitenkin oman osani yleisestä hyvästä, ja se saa riittää toistaiseksi. Ei kukaan meistä voi pelastaa koko maailmaa, eikä kenenkään tarvitse lopettaa elämistä. Riittää, että tekee edes jotain. Parempi sekin on kun ei mitään.

Kommenteissa saa esittää mielipiteitä sekä puolesta että vastaan. Tämä aihe herättää varmasti jokaisessa jonkinlaisia tunteita.

Muita aiheeseen liittyviä blogitekstejäni: Matkailun pimeä puoli Tietoa ja käytännön vinkkejä maata pitkin matkailuun

#hiilijalanjälki #pohdintaa

0 views0 comments