Eurotrip: Vierailu Varsovassa kuuluu yleissivistykseen
Matka Liettuasta Puolaan meni jotakuinkin ihan hyvin, ellei oteta huomioon ylimääräisiä passintarkastuksia, jotka viivyttivät matkaa. Taisimme kuitenkin saapua aika ajallaan perille. Varsovassa paistoi aurinko täydeltä taivaalta ja sää oli hyvin kesäinen, vaikka osa puista alkaakin hiljalleen saada ylleen jo syksyn värejä.
En osannut odottaa oikein mitään koko Puolan pääkaupungilta. Ensimmäinen tunne oli valtava yllätys. Varsova on todella suuri kaupunki ja täällä on myös moderneja pilvenpiirtäjiä. Oletin kai jollain tapaa, että tämäkin kaupunki noudattelisi tyypillistä keskieurooppalaista tyylisuuntaa arkkitehtuuriltaan. En yleensä pidä pilvenpiirtäjistä, vaan koen ne ahdistavana lasiviidakkona, joka blokkaa kaiken luonnollisen maiseman ja tuntuu siltä, kuin lasiset kyhäelmät sortuisivat hetkenä minä hyvänsä. Erityisesti tämä ahdisti Panama Cityssä, jossa ei muuta ollutkaan kuin pilvenpiirtäjiä. Mutta Varsovassa lasitorneja oli vain harvakseltaan, joten niiden väliin jäi väljyyttä ja tilaa hengittää. Ihmetyksestä soikeana jäin bussista keskustan rautatieasemalla ja lähdin ensitöikseni etsimään ulospääsyä asemalta.
Varsovan päärautatieasema sijaitsee kaupungin keskustassa.
Varsovan keskusta-alue
Tuolla keskustassa menee kaistoja moneen suuntaan, välissä kulkee raitiovaunuja ja busseja, siellä täällä tien jatkeena on punaisia pyöräkaistoja, joiden lisäksi kävelykaduilla viilettää myös runsaasti pyöriä ja erityisesti skuutteja. Saikin olla varovainen kulkiessaan, ettei jää minkään kulkupelin alle. Seikkailin hetken eksyksissä rautatieaseman tunneleissa, mutta löysin sitten lopulta uloskäynnin. Nämä soolomatkat ovat kyllä opettaneet huomattavasti kärsivällisyyttä, sillä en enää menetä hermojani, jos eksyn. Muistan ensimmäisen varsinaisen soolomatkan Genevessä, missä kiroilin ääneen raivon vallassa kun en löytänyt raitovaunupysäkkiä.
Asemalla kävin hakemassa BK:sta ruokaa, sillä olin liian nälkäinen lähteäkseni etsimään hostellia. Sen jälkeen otin Limen skuutin ja laitoin Mapsin navigoimaan tieni Chillout Hostelille. Limet kulkevatkin aivan eri nopeuksilla, mitä Baltian skuutit. Katsoin jossain vaiheessa maksiminopeuden ja potkulauta kulki 29,7 km/h. Minussa on hienoista hurjapään vikaa, vaikka en pidäkään siitä, jos olen autossa ja joku kaahaa. Luotan vauhtiin vain silloin, kun olen itse ohjaksissa.. Skuutti kiidättikin minut alta aikayksikön hostellille, joka yllätti suloisuudellaan ja viihtyisyydellään. Kirjauduin sisään, heitin kamat lokeroon ja lähdin takaisin kaupungille.
Olin napannut respasta paperikartan ja suuntasin sen perusteella nähtävyyksille. Ajoin ensimmäisenä takaisin asemalle, jonka vieressä sijaitsee yksi Varsovan maamerkeistä, kulttuuripalatsi. Koin hienoisen déjà-vun, sillä monumentaalinen tornikompleksi oli lähes samanlainen, kuin Riikan näköalatornina toimiva tiedeakatemia. Muistan lukeneeni jostain, että kyseinen rakennus on Stalinin rakennuttama, joten alkuperäinen mielikuvani neuvostokolossaalista pitikin paikkansa. En tällä kertaa lähtenyt yläilmoihin zoomailemaan maisemia, vaan jatkoin matkaa puiston halki kohti uutta ja vanhaakaupunkia.
Tokihan kulttuuripalatsin vieressä olevat patsaat myös paljastivat kommunismin aikaisen tyylisuuntauksen.
Kulttuuripalatsi on Puolan korkein rakennus.
Keskusta-alueella ei sinällään ole mitään nähtävää muutamaa erikoista pilvenpiirtäjää ja isoa puistoa lukuunottamatta. Keskusta on hyvin moderni rakennuskannaltaan ja siellä sijaitsee ostoskeskuksia ja muita shoppailijan aarreaittoja. Alueella on myös hotelleja ja ravintoloita.
Uusvanhat kaupunginosat
Keskustan jälkeen tulee vanhan näköinen ”uusi kaupunki” ja sen jälkeen itse ”vanhakaupunki”, Stare Miasto tai Starówka, kuten puolalaiset sanovat. Uuden kaupungin nimi juontaa juurensa Varsovan surulliseen historiaan. Alueella sijaitsi aikanaan puinen kaupunginosa, mutta 1600-luvun sodassa rakennukset poltettiin maan tasalle. Myöhemmin tilalle rakennettiin uudempaa rakennuskantaa, mikä niin ikään koki tuhon toisen maailmansodan aikana. Saman kohtalon koki Starówka.
Itseäni kiinnosti ehkä kaikkein eniten Nikolaus Kopernikuksen patsas, sillä rakastan tähtitiedettä. Kopernikus tunnetaan parhaiten aurinkokeskeisen maailmankuvan kansantajuistamisesta. 1500-luvulla uskottiin, että Aurinko kiertää Maata, mutta Kopernikus tähtitietelijänä ja matemaatikkona osoitti laskelmillaan, että asia on päin vastoin. Jo antiikin aikaan tämä ilmiö oli tuotu julki, mutta silloinen käsitys maailmasta ei suvainnut asettaa Maata muualle kuin kaikkeuden keskipisteeseen.
Nikolaus Kopernikus oli puolalainen tähtitieteilijä.
Natsien julmuudet
Varsovan kansannousun aikaan 1944 natsit pommittivat 80% koko kaupungista jättäen jälkeensä vain raunioita, tuhkaa ja tiilikasoja. Koko Varsova on käytännössä rakennettu uudelleen, joten vanhakaupunkikaan ei ole oikeasti vanha, kuten muissa Euroopan kaupungeissa. Sodan jälkeen Puolaan tuli kommunistihallitus, joka jälleenrakennutti kaupungin 1700-luvun tyylin mukaiseksi. Rakennukset rekonstruoitiin vanhojen maalausten perusteella. Stare Miasto on Unescon maailmanperintökohde.
Kaikki tämä on rakennettu uudelleen muutama vuosikymmen sitten vanhojen 1700-luvun maalausten perusteella.
Natsien tekemiä kauhuja ei ole haluttu unohtaa, vaan aiheesta muistuttaa erilaiset museot, patsaat ja infokyltit. Edes lapset eivät välttyneet kansallissosialistien julmuuksilta, vaan natsit teloittivat silmittömästi puolalaisia iästä riippumatta. Tuntuu hurjalta ajatella, ettei tuosta kaikesta edes ole kovin montaa kymmentä vuotta ja että hirmutekojen takana oli sivistyneenä länsimaana pidetty Saksa. Olen katsonut lukemattomia natsi-dokumentteja, mutta on aivan eri asia vierailla näissä maisemissa henkilökohtaisesti. Kyyneleet nousevat silmiin pelkästä ajatuksesta, miten hirveä ihminen voi olla toiselle. Itken varmaan valtoimenaan sitten Auschwitzin vierailun aikana.. :'(
Ruokaa ja kulttuuria
Sekä uudessa että vanhassakaupungissa sijaitsee lukuisia sympaattisia ravintoloita ja kahviloita, joten sinne kannattaa poiketa vaikka vain nauttimaan kupponen kahvia tai syömään perinteisiä puolalaisia täytettyjä taikinanyyttejä eli pierogeja. Kävinkin eräässä ravintolassa testaamassa herkkusieni-sipulitäytteisiä nyyttejä. Annos oli valtava, enkä jaksanut syödä yhdeksästä nyytistä kuin seitsemän. Juomaksi otin hibiskus-mehua, jota join paljon myös Keski-Amerikan reissulla. Yllättävää kyllä, minua palvellut tarjoilija jopa nauroi, mikä oli poikkeus viime päivien nuivaan asiakaspalveluun. Annos maksoi 35 zlotya eli päälle 8€. Mikään erityisen halpa maa Puola ei ole, toki edullisempi kuin Suomi.
Jälleenrakennetuilta alueilta löytyy myös kuninkaallinen palatsi, koristeellisia hallintorakennuksia, upeita patsaita, Marie Curie museo sekä paljon muuta nähtävää ja kuvattavaa. Alueen hallitsevin osa lienee vanha linnoitus, jonka muurien suojissa pystyy käyskentelmään ja tutustumaan Varsovan historiasta kertoviin infotauluihin. Vanhankaupungin ulkopuolella on iso puutarha-alue suihkulähteineen, mutta en jaksanut lähteä enää sinne asti. Näin alueen bussin ikkunasta ja se olisi kyllä ollut aika hieno paikka vierailla. Mutta seuraavalla kerralla sitten..
Kuninkaallinen palatsi.
Vuonna 2010 lento-onnettomuudessa kuolleille Puolan valtionpäämiehille osoitettu muistomerkki.
Kun palasin takaisin kaupunkiin päin, pysähdyin hetkeksi aseman viereen kuuntelemaan kun joku mies veti räppibiisejä kadulla. Kävin antamassa muutaman euron tyypille ja juttelimme hetken. Esiintyvä mies ja hänen seurassaan maassa istunut nainen kertoivat olevansa Puolasta, mutta en kysynyt tarkemmin katuperformanssin syytä. Kättelimme tervehdykset ja jatkoin matkaa. Tulihan sitä eilen nähtyä todella paljon lyhyessä ajassa, sillä Limen sovellus näytti minun ajaneen noin 10 kilometriä. Täällä skuuttien vuokra on paljon kalliimpaa, joten maksoin lystistä parikymppiä.
Levon jälkeen matka jatkuu
Kurvasin noin kilometrin päässä sijaitsevalle hostellille ja menin samoin tein sänkyyn makoilemaan, vaikka kello oli vasta vaille seitsemän. En tehnyt loppuiltana enää muuta kuin käsittelin ottamiani kuvia ja datailin jonkun aikaa. Olin 8 hengen makuusalissa ja nukuin aika huonosti, koska muut majoittujat metelöivät yöllä. Aamulla heräsin 7:30 ja menin syömään aamupalaa. Kirjoittelin osan tästä tekstistä aamupalaa syödessä ja ihailin samalla hostellin sievää sisustusta.
Yhdeksän jälkeen kirjauduin ulos ja lähdin kohti keskustan rautatieasemaa. Etsin lippuautomaatin ja ostin junalipun Dworzec Zachonian asemalle. Lippu oli pelkästään puolaksi, joten en ensin tiennyt miltä laiturilta juna edes lähtee. Kysyin joltain naiselta neuvoa ja hän sanoi junan lähtevän kakkoselta. Menin laiturille, mutta sitten katsoin aikatauluja ja huomasin junanumeron perusteella, että se lähteekin kolmoselta. Ehdin vaihtaa laituria ja hyppäsin IC:n kyytiin. Neljän minuutin matka maksoi 7 zlotyä eli 1,60€. En ole vaihtanut rahaa, vaan olen maksanut kaiken kortilla.
Dworzec Zachonian asema on aika ruma ja likainen, aivan eri maata kuin keskustan päärautatieasema. Alikulkutunneleissa tuli tunne, että olisi jollain Mustamäen torilla, sillä tunneleissa oli vaikka mitä myyntikojuja, joissa osassa ei ollut edes pöytiä, vaan esimerkiksi lehdet oli esillä pahvilaatikoiden päällä. Kojuissa myytiin kaikkea maan ja taivaan väliltä, kuten vaatteita, reppuja, ruokaa, ja olihan tunnelin perällä myös pornokauppa, kuinkas muutenkaan..
Mitä Varsovasta jäi käteen?
Päivä Varsovassa oli oikein antoisa, ja kuten jossain matkablogissa mainittiinkin, kuuluu Varsovassa vierailu yleissivistykseen. En kuitenkaan jaa monen bloggaajan mielipidettä siitä, että Varsova olisi tylsä kaupunki. Sama ihmetyksen aihe oli aiemmin Riikan kanssa, mitä monet myös pitivät tylsänä ja ilmeettömänä. Riika on kuitenkin maailman jugend-pääkaupunki ja se pitää sisällään paljon muutakin, joten tylsäksi sitä ei voi sanoa.
Varsovaa on haukuttu lavastekaupungiksi johtuen arkkitehtuurin jälleenrakentamisprojektista. Ehkä jonkinlaista lavastemaisuutta Stare Miesto loikin, mutta mielestäni se ei ollut ollenkaan häiritsevä piirre, kun tietää kaupungin historian. Parempi tuokin uudisrakentaminen vanhaan tyyliin on, kuin se, että alueesta olisi rakennettu betonibrutalismin esikuva, kuten monesta asutuslähiöstä.
Kohti Krakovaa
Nyt istun bussiaseman päädyssä ja odotan Flixbussia, joka lähtee tunnin päästä. Odotusaulassa haisee rööki ja täällä lentelee puluja, penkit on likaiset ja paikka on muutenkin hieman epämiellyttävä. Taidan käydä kioskista hakemassa ruokaa ja siirtyä kohta ulos nauttimaan päivänpaisteesta. Aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta ja lämpötila on 21 asteessa. Toivottavasti hyvä sää jatkuu huomennakin, sillä suntaan tästä Krakovaan ja huomiseksi on varattu päiväretki Auschwitz-Birkenauhin.
Tekokukat symboloivat sosialismin tuulahdusta. Voit takuuvarmasti törmätä tekokukkiin ja kukkakoristeisiin pitsiliinoihin niin Venäjällä, Puolassa kuin Pohjois-Koreassakin.
Lisäys: Bussi saapuikin ajallaan ja nyt istun jo kyydissä. Tämä on melkein täynnä, mutta onneksi kukaan ei istu vieressäni. Bussissa on raikas ilmastointi, mikä tekee hyvää auringossa istumisen jälkeen. Yhtä mukava tämä Flixbus ei ole, mitä aiemmat kulkupelit, penkit on pienemmät eikä selkänojissa ole näyttöjä. Vessa ja netti löytyy, mutta ilmaista kahvia ei ole tarjolla. Myös matkatavarat piti laittaa itse ruumaan. Tämä kuvastaakin Flixbussia halpayhtiönä, mutta muuten tämä on kyllä ihan moderni ja hyväkuntoinen kulkuväline.
Kun Baltiassa ajellessa ikkunasta näkyi lähinnä pelkkää maaseutua, on Puolan puolella metsien lisäksi loputtomasti rakennus- ja tietyömaita. Kaikkialla on hiekkakasoja, nostureita, hidasteita ja muuta roinaa. Matka ei ole vielä edes puolessa välissä, sillä kello on 13:45 ja saavumme perille puoli viideltä (kello on tunnin jäljessä Suomen aikaan verrattuna). Mutta palaan asiaan taas tuonnempana, ja silloin onkin luvassa varmaan tarinaa keskitysleiriltä.
—
Eurotrip 2019: Tallinna, Viro | Riika, Latvia | Kaunas, Liettua | Varsova, Puola | Auschwitz, Puola | Krakova, Puola | Kosice, Slovakia | Budapest, Unkari | Maribor, Slovenia | Wien, Itävalta | Praha, Tsekki | Berliini, Saksa