Eurotrip: Monipuolinen ja kiinnostava Praha
Kuten otsikko kertoo, suuntasin Wienistä Tsekin pääkaupunkiin Prahaan, jossa vietin kaksi yötä. Väsyttävän Wienin jälkeen oli piristävää päästä Prahaan kokemaan sen kulttuuritarjontaa sekä historian havinaa. Menin päärautatieasemalta metrolla muutaman pysäkin matkan hostellin liepeille, sillä kävelyä olisi ollut puolen tunnin verran.
Isoista automaateista tulee lippuja, joiden voimassaoloaika alkaa leimaamisen jälkeen, ja tuosta pienemmästä voi ostaa pikalipun, mikä on voimassa lipunostohetkestä lähtien esimerkiksi 30, 60 tai 90 minuuttia lipputyypistä riippuen.
Prahan metrossa on kolme linjaa ja niihin on selkeät opasteet. Välillä tunneleissa ja rullaportaissa kävelyä tulee aika paljon vaihtojen yhteydessä.
Kulahtanut hostelli
New Hostel Prahaa en liiemmin voi kehua, mutta sanotaan nyt näin, että kyllähän siellä yönsä vietti. Hostelli oli ensimmäinen, josta sain väärän kuvan Bookingin sivuilta. Kaikesta rumuudestaan, kokolattiamatoistaan ja kosteusvaurion hajustaan huolimatta sänky oli sentään puhdas, enkä jostain syystä saanut paikasta ”huonon karman fiilistä”, kuten kävi samantyylisessä paikassa Kaunasissa. Respa veloitti minulta yli 700 Tsekin korunaa eli 30 €, vaikka Bookingin mukaan hinta oli 21 €. Kun huomasin asian Revolutin sovelluksesta, kävin valittamassa asiasta ja sain 10 € takaisin. Kannattaisi aina tarkistaa valuutan arvo ennen kuin maksaa.
Majoituin neljän hengen pikkuruisessa kopissa. Ensimmäisenä yönä huoneessa oli suunnilleen ikäiseni valkovenäläisen hostellityöntekijän lisäksi kaksi vanhempaa venäläistä naista. Toiseksi yöksi sinne saapui pari muuta vierasta. Valkovenäläisestä naisesta huokui kylmä koppavuus hänen tepastellessaan minihameessa ja korkkareissa myös työvuoron aikana, mutta jostain syystä hän oli kuitenkin todella ystävällinen minulle, kun taas myöhemmin huoneeseen tullutta saksalaista naista hän ei edes tervehtinyt. Sain naiselta esimerkiksi c-vitamiinijauhetta, koska hän oli huolissaan flunssastani.
Linnakierros oli pettymys
En jaksanut ensimmäisenä iltana tehdä enää mitään, vaan söin pikaisen iltapalan (ostin jugurtin sijasta vahingossa smetanaa..), ja rojahdin sänkyyn katsomaan Tube-videoita ja Sykkeen uusimmat jaksot Ruudusta. Aamulla heräsin hyvissä ajoin ja varasin Generation Toursin linnakierroksen. Olisi pitänyt uskoa jo Unkarin kommunisti-tourin jälkeen, ettei tuolta firmalta voi odottaa mitään kovin kummoista. Tämäkin kierros oli niin suuri pettymys, että lähdin kesken kaiken pois.
Matkustimme linnalle vanhalla raitiovaunulla.
Pysähdyimme matkalla katsomaan Tsekkoslovakian revennyttä lippua kuvaavaa patsasta. Liittyi linnaan miten?
Opas jaaritteli pitkän tovin myös epäkiinnostavasta sillasta ja sen historiasta.
Linnakompleksi taustalla.
Kierros olisi kestänyt kolme tuntia, mutta kun oli kulunut 1½ tuntia ja olimme vasta jonottamassa Prahan linnaan, alkoi minua kypsyttää niin paljon, että jätin muut kuuntelemaan tyhjänpäiväistä selostusta Vladimir-nimen etymologiasta, ja suuntasin omin päin turisteja täynnä olevaan linnakompleksiin. Kävin pyörähtämässä linnan puutarhassa, mutta sekin jäi aika vaisuksi kokemukseksi.
Turvatarkastukseen oli jumalaton jono. Meinasin tässä vaiheessa jo kääntyä kannoillani.
Ihmettelin ensin, miksi joka paikassa oli sotilaita, mutta myöhemmin selvisi, että linnassa toimii nykyään myös presidentin virkatilat.
Puutarha oli tylsä ja vaatimaton.
Kerubi-tyyliset patsaat on kuitenkin aina yhtä suloisia 🙂
Totta puhuen linna-alue oli todella tylsä ja mitäänsanomaton. Paikka oli niin täynnä turisteja, ettei alueella mahtunut kunnolla kävelemään. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja minä hikoilin neuleessa ja tuulitakissa. Kiertelin aikani rakennusten sisäpihalla, mutta en jaksanut poiketa rakennusten sisälle. Alueen näyttävin kohde on Pyhän Vituksen katedraali, josta usein luullaan sen olevan itse Prahan linna, mutta se vain sattuu kuulumaan samaan rakennusrykelmään.
Linna-alueella sijaitsevaa Pyhän Vituksen katedraalia luullaan usein Prahan linnaksi.
Tylsistyin rakennuksiin ja joka paikassa tungeksiviin turisteihin, joten lähdin linnoituksen ulkopuolelle katselemaan maisemia Prahan yllä sekä kaupunkia halkovaa Vltava-jokea. Paikalta olikin ihan hienot maisemat, mutta ei niistä jaksanut kovin pitkään nauttia, kun ympärillä ihmiset tönivät toisiaan yrittäen ängätä parhaille paikoille ottamaan selfieitä. Näin matkalla vielä vartiojoukot, jotka olivat varmaan menossa vuoronvaihtoon. En kuitenkaan jaksanut lähteä seuraamaan seremoniaa.
Muchaa ja Dalía
Suuntasin aika pian pois alueelta ja otin metron vanhaankaupunkiin, sillä halusin mennä Muchan museoon ja nähdä Prahan astronomisen kellon. Pyörin jonkun aikaa kaupungilla, mutta se oli lähes yhtä ruuhkainen, kuin Wienin vanhakaupunki, joten päätin lähteä suuntaamaan kohti museota.
Matkalla kuitenkin huomasin, että Prahan keskusgalleria esittelee SEKÄ Alfons Muchan ETTÄ Salvador Dalín teoksia, joten päädyinkin sitten menemään sinne samalla hinnalla. Lippu kahteen näyttelyyn maksoi noin 12 euroa. Kolmannessa kerroksessa olisi olut vielä Andy Warholin näyttely, mutta en oikeastaan ole kiinnostunut hänen taiteestaan ja jätin sen väliin. Dalísta ja Muchasta sen sijaan pidän todella paljon. Pakko kuitenkin sanoa, että vaikka Dalía pidetään surrealismin päämestarina, on mielestäni puolalaisen Jacek Yerkan taide jokseenkin kiinnostavampaa.
Näyttelyiden jälkeen kävin vielä museokaupassa ja ostin printin Muchan ”Tanssi”-teoksesta. Se ei ehkä ole suosikkikuvani häneltä, mutta paras, mikä oli tarjolla. Kapean A3:n kokoinen printti maksoi seitsemisen euroa.
Kaunis astronominen kello
Museosta suuntasin Staroměstské náměstín eli vanhankaupungin aukion toiselle puolelle, mistä kuuluisa astronominen kello löytyy. 600-vuotta vanha kello, Pražský orloj toimii edelleen, ja sitä oli todistamassa ”muutama” muukin turisti. Tasatunnein kellon lyödessä esiin tulee ”apostolien kävely”, mutta en jaksanut jäädä odottamaan sitä. Kello itsessään oli hyvin kaunis ja se kiinnosti minua tällaisena avaruus-fanina. Kello näyttää ajan ja päivän lisäksi mm. kuun ja auringon liikkeet ja meneillään olevan eläinradan symbolin.
Kellotaulujen sivuilla on 8 patsasta, joista neljä liikkuu tasatunnein ja neljä on kiinteitä. Liikkuvat patsaat kuvaavat aikakauden (1400-luvun) uhkakuvia: turhamaisuutta, ahneutta, kuolemaa ja vääräuskoisuutta. Mielestäni kello oli museovierailun ohella Prahan parhaimpia anteja. Seuraavalla kerralla pitää ajoittaa vierailu siten, että näen hahmojen liikuntasessionkin.
Ruokakojuilla
Můstekin metroaseman lähellä on lukuisten shoppailumahdollisuuksien lisäksi myös erilaisia ruokakojuja, joista voi maistella erityylisiä herkkuja. Aamulla ennen linnakierrosta olin jo käynyt testaamassa valtavan kokoista leivosta, trdlota. Onton munkkisylinterin sisään pursotetaan erilaisia täytteitä, ja otin itse nutellaa, kermavaahtoa ja mansikoita. Herkku oli erinomainen, vaikkakaan se ei kuulemma ole perin tsekkiläinen tuote, vaan peräisin muualta Keski-Euroopasta. Näin samanlaisia herkkuja myös Unkarissa ja Sloveniassa.
Kun olin saapunut kaupunkikierrokselta, menin jollekin alueen grillille ja otin patongin väliin asetetun kanavartaan. Kahdeksan euroa maksanut varras ei ollut hintansa arvoinen, mutta tulipahan maha ainakin täyteen.
Siirryin ravintolan pöydästä kylläkin muualle syömään, koska minua ällötti kun katsoin, miten joku päihtynyt nuorukainen kaiveli roskiksesta ruokaa. Prahassa oli todella paljon kerjäläisiä, suurin osa ison repun kanssa, joten en tiedä olivatko he begpackereitä vai pakolaisia Lähi-idästä. Annoin viimeiset Tsekin korunat jollekin kadulla koiran kanssa olleelle miehelle, koska en tehnyt hiluilla enää mitään.
Aiemmin kun tyhjensin taskuja roskista, löysin kuittien seasta 500 Unkarin forinttia, minkä meinasin heittää roskiin. No eipä tuon arvo paljoa ole, joten ihan sama, vaikka se jäi käyttämättä.
Kävin kaupunkikierroksen aikana myös muun muassa hussilaisessa kirkossa, jonne meinasin ostaa ensin 17 euron arvoisen klassisen musiikin konserttilipun, mutta en sitten kuitenkaan jaksanut ideaa illalla olevasta konsertista, koska aamulla olisi suht aikainen herätys. Ehkä ensi kerralla sitten.. Vanhassakaupungissa oli paljon erilaista katseltavaa, ja vaikka väkeä olikin yhtä paljon kuin Wienissä, ei katukuva ole samalla tavalla ahdas ja tukkoinen.
Hussilainen kirkko oli kaunis.
Lasten lelukauppa sai minut hyvälle tuulelle. Yksi lapsuuteni suosikkihahmoista, Myyrä on peräisin Tsekkoslovakian ajoilta 🙂
Viimeisimpien vierailukohteiden joukossa oli Franz Kafkan patsas. Kafka oli modernismin tärkeimpiä kirjailijoita ja hänen jälkeensä on nimetty myös mm. kasvotonta byrokratiaa kuvaava kafkamaisuus-termi.
Myös Prahassa on paljon ei-päihdyttäviä (CBD) kannabiskauppoja. Kävin pyörähtämässä parissa katsomassa niiden hintoja, mutta en ostanut mitään. Hinnat oli pilvissä, vaikka pilveen ei tuotteista pääsekään. Esimerkiksi keksit oli yli 10 € ja kun katsoin sähkörookin ja CBD-öljykapselin yhdistelmäpakettia, sen hinta oli 115 euroa, what the fuck.. Saa aika paljon tehdä mieli rentouttavia öljyhatseja, että maksaisi noin paljon.
Sitä paitsi viime aikoina on ollut paljon uutisia siitä, miten Jenkeissä satoja ihmisiä on kuollut sähköröökillä poltettuihin kannabistuotteisiin. Itse suhtaudun hyvin varauksella muutenkin koko sähkötupakkaan, vaikka en minkäänlaisia tupakkatuotteita poltakaan.
Reissun loppu lähenee
Palasin illansuussa takaisin hostellille, kävin suihkussa ja menin sänkyyn makoilemaan. Aamulla söin kaupasta ostamaani aamupalaa ja lähdin hyvissä ajoin juna-asemalle. Minulla oli melkein kolme tuntia aikaa pyöriä siellä, mutta en jaksanut enää lähteä kaupungillekaan toimettomana. Huomasin jälleen pdf-lipusta, ettei se kävisi junassa, joten jouduin menemään Deutsche Bahnin toimistoon tulostuttamaan paperilipun. Täysin naurettavaa pelleilyä, sillä ihan samalla tavalla konduktööri olisi voinut skannata lipun puhelimen näytöltäkin.
A post shared by Cilla Maria (@cillamaria8) on Sep 23, 2019 at 3:06am PDT
Istun nyt junassa kuuden hengen hytissä ja olen jo Saksan puolella. Ohitimme äsken Dresdenin, mikä vaikutti ainakin junan ikkunasta katsottuna kauniilta paikalta. Voisi joskus palata uudelleen Prahaan ja käydä samalla myös Dresdenissä. Kello on nyt päälle kolme ja junamatkaa on jäljellä vielä pari tuntia. Minulla ei ole mitään ohjelmaa Berliiniin, sillä en ole varannut edes hostellia. Vien varmaan repun aseman säilytykseen, menen kiertelemään vähäksi aikaa kaupungille ja suuntaan sitten Tegelin lentokentälle.
Vietän yön kentällä, koska lentoni lähtee jo aamuseitsemältä, joten joutuisin joka tapauksessa menemään sinne aamuyöllä. Kävin ostamassa puhallettavan tyynyn Tigerista, mutta tuskin saan nukuttua ensi yönä. Vaikka reissu onkin ollut mukava, on kiva päästä huomenna kotiin ja omaan sänkyyn!
—
Eurotrip 2019: Tallinna, Viro | Riika, Latvia | Kaunas, Liettua | Varsova, Puola | Auschwitz, Puola | Krakova, Puola | Kosice, Slovakia | Budapest, Unkari | Maribor, Slovenia | Wien, Itävalta | Praha, Tsekki | Berliini, Saksa