”En ole koskaan..” – Travel edition
Blogeissa kiertää parhaillaan Never have I ever -listauksia asioista, joita kyseinen bloggaaja ei ole koskaan tehnyt. Ajattelin muokata tätä meille rantapallolaisille sopivammaksi, ja laittaa liikkeelle matkailuversion tästä listauksesta. Haasta oma suosikkibloggaajasi tai tartu itse haasteeseen muita haastamatta – niin tai näin, olisi kiva lukea, mitä juuri sinä et ole koskaan tehnyt matkoilla, matkaa suunnitellessa jne. Jos tartut haasteeseen, jätä minulle kommenttia tai tägää Instassa tai Facessa, niin pääsen lukemaan vastauksesi 🙂
Heitän itse haasteen kahdelle tällä hetkellä Aasian suunnalla reissaavalle seikkailijattarelle, joiden blogeja seuraan aktiivisesti, eli Iidalle ja Hennalle.
Mutta nyt oma kokemattomuuslistani tässä, olkaa hyvät.
1) En ole koskaan käynyt Lapissa. Ollut kyllä bucket listillä jo ikuisuuden ja halu kokea Lappi on kova. Olen käynyt Panamassa asti, mutta en kotimaan kauneimmissa maisemissa – pohjoisin paikka on Kalajoki. En tiedä miksi Lappiin lähteminen tuntuu silti niin vaikealta. Kuvittelen varmaan, ettei siellä ole mitään julkista liikennettä enää Rovaniemen jälkeen ja joutuisin ajelemaan taksilla kymmeniä kilometrejä..? (Ps. Lapin matkavinkkejä otetaan vastaan.)
(Edit: Muutin/matkustin Lappiin työn perässä marraskuussa 2019.)
Inari-Saariselän pistettä lähemmäs Lappia en ole koskaan päässyt.
2) En ole koskaan ottanut aurinkoa rannalla. Tätä aihetta sivusinkin jo yhdessä Turkki-postauksessa, missä valittelin hellettä ja kuumuutta. Tykkään kyllä kuljeskella ulkona ja pystyn kävelemään pitkiäkin matkoja helteessä, mutta paikallani en voi maata paria minuuttia kauempaa. En rannalla enkä altaalla.
Tykkään kävellä rannalla ja istua merta katsoen, mutta aurinkoa ottamassa minua ei siellä näe.
3) En ole koskaan poistunut kentältä saamatta matkatavaroitani. Pitää koputtaa puuta. Matkatavaroiden häviäminen tai myöhästyminen lennolta on suurin pelkoni, kun laitan laukun ruumaan. Yritän matkustaa aina pelkillä käsimatkatavaroilla, jotta vältyn niiltä piinaavilta hetkiltä, kun olet jonottanut matkatavarahihnalla jo puoli tuntia, eikä laukkua vaan näy.
Benito Juarezin kentällä Meksikossa ja reppu onnellisesti selässä. Matkaaja itse äärimmäisen väsynyt (syy listan numerossa viisi).
4) En ole koskaan rakastunut mihinkään muuhun maahan yhtä palavasti kuin Meksikoon. Meksiko vei sydämeni heti ensimmäisellä kerralla, vaikka olinkin puolikuollut väsymyksestä ja jetlagista sinne saavuttuani, eikä sekava olo juurikaan laantunut seuraavien päivien aikana. Paloin myös pahasti, kun jonotin Teotihuacanissa pyramidille. Kotiin tullessa iho kuoriutui niskasta ja käsivarsista. Se ei kuitenkaan rakkautta laimentanut, vaan rakkaus on lisääntynyt jokaisella käyntikerralla.
Meksiko saa minut tekemään hullutuksia, kuten osallistumaan selvinpäin tansseihin keskellä Oaxaca Cityn Zocaloa.
5) En ole koskaan nukkunut kunnolla lentokoneessa tai bussissa. Ihailen ihmisiä, jotka pystyvät nukkumaan missä vain. Itse en valitettavasti pysty nukkumaan, vaikka olisi 12 tunnin lento edessä. Torkun, herään, torkun, herään. Joka paikkaa kivistää. On mahdoton löytää hyvää asentoa. Katselen kaihoisasti ykkösluokan penkkejä, jotka levittyvät sängyksi, ja haaveilen vielä itsekin joskus matkustavani yhtä mukavasti.
Pimeästä valaistuksesta huolimatta en pysty koskaan nukkumaan lennolla tuntia pidempään.
6) En ole koskaan varannut majoitusta Airbnb:n kautta. Vain pari kertaa edes olen käynyt koko Airbnb:n sivuilla, ja silloinkin kävin katsomassa Helsingin ja Kuopion majoitushintoja. En varannut majoitusta. Etsin majoituksen yleensä Booking.comista.
(Edit: Varasin Airbnb-majoituksen kesällä 2020.)
Lähin vastine Airbnb:lle on ollut yö belizeläisen perheen luona.
7) En ole koskaan matkustellut luottokortti taskussa. Minulla ei ole luottokorttia, as simple as that. Jos lähden pidemmälle reissulle, liioittelen matkabudjetin sen verran isoksi, että selviän pienemmistä hätätapauksista. Näin kävi Belizessä, missä jouduin sairaalaan ja maksoin viiden tunnin ensiapupäivystyksestä noin 500€. Ääritapauksessa pitäisi varmaan ottaa joku pikavippi tai muu laina.
(Edit: Hommasin luottokortin loppuvuodesta 2019.)
En ole koskaan turvautunut pikavippiin, mutta ottaessani sitä toiselle henkilölle, huomasin kuinka helposti lainaa tyrkytetään.
8) En ole koskaan lähtenyt reissuun ilman että opettelen perusfraasit kohteen kielellä. Rakastan uusia kieliä ja nautin siitä, jos voin oppia edes muutaman sanan vieraalla kielellä. Puhun sujuvasti ainoastaan englantia, espanjalla selviän jotakuinkin, ruotsi on suurimmaksi osaksi unohtunut jo aikaa sitten. Tervehdykset ja kiitokset sentään taittuvat ainakin kreikaksi, mongoliksi, venäjäksi, portugaliksi, ranskaksi, eestiksi, turkiksi, hollanniksi, japaniksi, arabiaksi ja pohjoissaameksi.
Netti on loputon aarreaitta mitä tulee kielten opiskeluun.
9) En ole koskaan myöhästynyt lennolta. Tässäkin kohtaa pitäisi koputtaa puuta. Onneksi on kattava matkavakuutus, jos näin ikävästi pääsisi joskus käymään. Joulukuussa matka meinasi tyssätä Helsinki-Vantaalle, kun Damiin lähtiessämme mieheni huomasi, ettei hänen passi ole voimassa. Eikun lentokenttäpoliisin pakeille ja pikaisesti pikapassia hommaamaan. Lysti kustansi passikuvan kanssa noin 100€.
Pinkin pikapassin haku onnistui niin nopeasti, että pääsimme lennolle ajoissa.
10) En ole koskaan pakannut liian vähän tavaraa mukaan. Tämän mysteerin jos joku ratkaisisi, olisi varmasti moni reissaaja tyytyväinen! Vaikka pakkaisit hyvissä ajoin ja sinulla olisi aikaa vatvoa tavaroita edes takaisin, tulee silti todennäköisesti mukaan otettua liikaa kaikkea. Lähimmäs optimitilannetta pääsin Turkissa, minne lähdin pelkällä weekend-kassilla. Tosin sulloin veljeni matkalaukkuun osan tavaroista ja palatessa jouduin siirtämään tuliaiset erilliseen kangaskassiin.
10 viikon reppureissulle lähdössä. Reppu oli pullollaan, sillä osa tavaroista oli ihan turhaan mukana.