Día de Muertos – Miksi Meksikossa palvotaan kuolemaa

Balkan-postaukset on vielä kesken, mutta olen tällä hetkellä Meksikossa juhlimassa Día de Muertosia eli Kuolleidenpäivää, ja halusin julkaista tapahtumasta ja sen lieveilmiöistä reaaliajassa. Balkanin tekstit jatkuvat juhlahumun jälkeen.

Día de Muertosia juhlitaan 1.-2. marraskuuta ja se on yksi suurimmista juhlista Meksikossa, etenkin osavaltioissa Mexico Citystä etelään. Juhlan ideana on muistella vainajia ja juhlistaa elämää. Día de Muertos on ilon juhla – aika, jolloin vainajien uskotaan palaavan hetkeksi takaisin elävien luo.

Meksikossa uskotaan, että ihminen kuolee vasta, kun hänet unohdetaan.

Juhlan taustoista

Juhlan alkuperä ulottuu kauas menneisyyteen asteekkien aikakaudelle. Myöhemmin espanjalaisten valloittajien saavuttua Amerikkaan, he kavahtivat alkuperäiskansojen barbaarisiksi kutsumiaan perinteitä ja siirsivät vainajien muistopäivän marraskuulle, jolloin se osuu samaan ajankohtaan katolisen kirkon pyhäinpäivän kanssa. Näin vanhat ja uudet traditiot hiljalleen sekoittuivat.

Papel picado -koristeita ja samettikukkia Mexico Cityn katolisessa pääkirkossa.


Kuoleman kultti on syvällä Meksikossa ja meksikolaisissa. Asteekit uhrasivat ihmisiä, ja heidän kuvailtiin olevan raakalaismaisia. Asteekkien maailmankatsomuksessa kuolema nuorena, esimerkiksi taistelussa tai ihmisuhrina, antoi lahjaksi pääsylipun paratiisiin, Tlalocaniin.

Asteekkien tekemiä pääkalloveistoksia Templo Mayor -museossa.


Asteekit pelottelivat vihollisia kalloseinillä, joissa oli sekä oikeita seivästettyjä kalloja että kivestä muotoiltuja. Kivikallojen seinä löytyy Templo Mayor -museosta.


Nykyisessä katolisessa uskomusmaailmassa paratiisiin pääsyn taas takaa se, kuinka hyvin olet elänyt elämän, ei se, kuinka ”hyvin” kuolet. Kummassakin tapauksessa kulttuuri ja historia kertovat, ettei kuolemaa ole pidetty samalla tavalla tabuna ja surullisena asiana kuin meillä Suomessa.

Juhlan symbolit

Miten Kuolleiden päivää sitten juhlitaan nykyään? Meksikolaiset panostavat juhlakoristeluihin, ruokiin, alttareihin ja lahjoihin suuriakin summia. Alkuperäiskansojen asuttamissa kylissä ihmiset saattavat laittaa jopa kahden kuukauden palkan juhlan valmisteluihin.

Koteihin rakennetaan erityisiä alttareita, ofrendoja. Ofrenda muodostuu yleensä kolmesta tasosta, joissa ylimpänä on vainajan kuva ja kenties perheelle tärkeiden pyhimysten kuvia.

Meksikolaisia taiteilijoita, kuten Frida Kahloa muisteleva alttari eli ofrenda ravintola Lucernassa.


Keskellä on vainajan lempiruokaa, suolaa, tortilloja, pähkinöitä ja hedelmiä. Aikuisten alttarilla on usein tequila- ja mezcal-shotteja ja tupakkaa, ja angelitojen eli lasten alttarilla taas leluja ja makeisia.

Alimmalla tasolla on palavia kynttilöitä ja joskus myös peseytymisvälineet, joilla vainajan sielu saa puhdistautua.

Alttareille tarkoitettuja sokerimassakoristeita.


Omaiset käyvät siivoamassa vainajien hautapaikat, ja ne koristellaan keltaisilla ja oransseilla samettikukilla. Kukkia on myös alttareilla. Cempasúchil-kukkaset ovatkin yksi tyypillisimmistä Día de Muertosin symboleista.

Tarina kukan takaa juontaa juurensa asteekkilegendoihin, mutta nykyään kukan ominaistuoksun uskotaan johdattelevan vainajan sielun takaisin perheen luo. Yksistään Pueblan osavaltio tuottaa noin 10 tuhatta tonnia samettikukkia Día de Muertosia varten.

Haudoilla vietetään aikaa ja syödään vainajan lempiruokia. On tavanomaista, että perhe istuu haudalla läpi yön. Kävin katsomassa hautojen siivousta ja koristelua parilla eri hautausmaalla juhlan aattona.

Muita Kuolleiden päivän symboleita ovat mm. sokerikallot, luurangot ja silkkipaperista tehdyt papel picadot, joita roikkuu joka paikassa. Paperikoristeillakin on juurensa asteekkien rituaaleissa, sillä aikanaan samankaltaisia koristeita tehtiin amatl-paperista.

Boutique hostel Casa Pepen paperikoristeluja.


Siemenistä ja suklaasta tehty sokerikallo.


Sokerikallot, eli esimerkiksi suklaasta valmistetut pääkallot sekä sokerimassasta tehdyt ruumisarkut on tarkoitettu pääasiassa alttareille, mutta niitä ostetaan ja syödään myös muuten vain Kuolleiden päivän kunniaksi.

Artesaanikondiittoreilta saattaa kulua 4-6 kuukautta yksityiskohtaisten leivonnaisten valmistamiseen. Sokerikallojen lisäksi olennaisena osana juhla-aikaa on sokeroitu ”leipä”, pan de muerto.

Pan de muerto on pehmeä sokerilla koristeltu pulla, jonka päällä on koristeena ristissä olevat luut.


Mitä koristeellisimpia sokerimassapääkalloja Pasteleria Idealin vitriinissä.


Juhlapäivänä meksikolaiset maskeeraavat itsensä usein luurangoksi. Tunnetuin naispuoleinen luurankohahmo on La Calavera Catrina, joka itse asiassa syntyi vasta 1900-luvun alussa meksikolaisen taiteilijan, José Guadalupe Posadan kynästä.

Hahmo kuvasi satiirisesti meksikolaisten ihannoimaa euroopalaista ylhäisöä. Luurankohahmoja on kuitenkin ollut jo kauan ennen Catrinaa, mutta silti se yhdistetään nykyään olennaisena osana Kuolleiden päivään.

Jotkut panostavat asuihin ja meikkeihin todella paljon, ja lopputulos on upea!


Maskeerauksia ja päähineitä alkaa näkyä katukuvassa jo muutama päivä ennen juhlaa. Etenkin Mexico Cityssä osa koristeista on silkkaa kitschiä, mutta ne tuntuvat tekevän hyvin kauppansa niin paikallisten kuin turistienkin keskuudessa.

Kaupungissa on tarjolla useita maskeerauspisteitä.


Mexico City on kaupallistanut Día de Muertosin, joten täällä tunnelma on kuin karnevaaleilla.


Juhlinta ei jää pelkästään yksilöiden varaan, vaan myös kaupat, hotellit ja jopa kirkot koristelevat tilansa vähintään papel picadoilla ja ofrendoilla. Markkinakojut myyjät kasvokoristeita, kukkapäähineitä ja pääkallomaskeja.

Ravintoloiden listoilta löytyy pan de muertoa, ja näyttipä Mexico Cityn kuuluisin churro-kahvila El Moro myyvän Día de Muertosin kunniaksi myös mustia churroja.

El Moron aktiivihiilellä värjätty musta churro.


Vuosi 2021

Viime vuonna Meksikossa ei sattuneesta syystä juhlittu. Tänä vuonna osa kaupungeista on kuitenkin avannut juhlavalmistelut ja Mexico Cityyn on odotettavissa iso paraati sekä muita teemaan liittyviä tapahtumia.

Minun oli alunperin tarkoitus lähteä Michoacánin osavaltioon, pieneen Patzcuaron kylään, jossa juhlaa vietetään hyvin intiimisti ja hengellisesti. Juhla on kuitenkin tauolla tänäkin vuonna, joten päätin jäädä pääkaupunkiin.

Kauniisti koristeltu hauta Panteón Americanon hautausmaalla.


Tänä vuonna yksi juhlan teemoista on koronaan kuolleiden ihmisten muisto. Meksikossa (vähintään) lähes neljä miljoonaa ihmistä on sairastanut taudin (todistetusti) ja heistä vajaa 300 000 on kuollut. Muisteltavaa siis riittää.

Tällä hetkellä tilanne on laskusuunnassa ja rokotteita on saatu jaettua kohtalaisesti. Koko maassa noin 44 % aikuisväestöstä on saanut täyden rokotussarjan. Mexico Cityssä tilanne on muuta maata parempi. Täällä vähintään yhden rokotteen on saanut käytännössä kaikki aikuiset. Täysin rokotettuja on reilu 80 % aikuisväestöstä. Se on yksi syy, miksi pääkaupungissa uskalletaan jo juhlia.

Taustalla näkyy Zócalon juhlavalmisteluja.


Rokotteista huolimatta Mexico Cityssä lähes kaikki kulkevat maski naamalla niin sisällä kuin ulkona. Hotelleihin, kauppoihin ja ravintoloihin ei ole asiaa ilman käsien desinfioimista ja lämpötilan mittausta. Tämä luo itselleni ainakin turvallisuuden tunnetta ja uskoa siihen, että tilanteen kanssa opitaan elämään muuallakin.

Suurin osa porukasta käyttää ulkonakin maskia.


Mexico Cityssä eletäänkin jo täysillä uutta normaalia. Ja kaiken sen surun jälkeen, jota meksikolaiset kokivat viime vuonna, juhlitaan Día de Muertosia tänä vuonna entistä suuremmalla ilolla.

Tulen tekemään myöhemmin jatkopostauksen, jossa kerron juhlapäivän humusta. Julkaisen tämän postauksen jälkeen myös artikkelin kuoleman kultista. Siinä syvennytään kuoleman palvonnan pimeämpään puoleen, Santa Muerteen.

Lue lisää: Etsimässä Santa Muertea Méxicon vaarallisimmassa kaupunginosassaTunnelmia Día de Muertosin juhlinnasta Mexico Cityssä

Santa Muerten palvonnassa on pimeä puoli, joka eroaa tyystin iloisesta Día de Muertosista.


Ps. Seuraa reissujani ja elämää matkojen välillä Instassa 🙂

#díademuertos #meksiko #mexicocity #meksikolaisetjuhlat #kuolleidenpäivä

0 views0 comments