Chichén itzá, cenote Suytun ja Valladolid – Kaksijakoiset mietteet

Blogiani pidempään seuranneet tietävät minun olevan kiinnostunut muinaisista intiaaniraunioista. Olen käynyt useissa arkeologisissa kohteissa, osassa useammankin kerran. Haavelistalla ovat edelleen mm. Palenque ja Machu Picchu.

Sitten on taas niitä kohteita, jotka ovat bucket listillä melko hännillä. Chichén itzá oli yksi niistä. Myönnettäköön, että osittain tähän vaikutti harhaluuloni siitä, ettei raunioilla olisi muuta kuin El Castillo eli Kukulkanin pyramidi. Toisekseen ajattelin alueen olevan aivan liian ruuhkainen.

Toisaalta Chichén itzá on UNESCOn maailmanperintökohde ja yksi maailman seitsemästä ihmeestä – täytyihän siellä siis ihan yleissivistyksen vuoksi käydä.

Kukulkanin pyramidi. Rakennus on espanjaksi El Castillo eli linna.


Mesoamerikan intiaaneille käärme oli tärkeä jumalhahmo. Yucatec mayan kielellä nimi oli Kukulkan, asteekeille nahuatliksi Quetzalcoatl.


Huomioita omatoimiretkeä/autoa varten

Chichén itzáan tehdään paljon päiväretkiä, mutta päätimme vuokrata auton Playa del Carmenista. Uudehko Chevrolet maksoi Hotel Fiesta Innin vieressä olevalta Avikselta täysvakuutuksen kanssa reilu 70 euroa.

Koska auto oli täysvakuutettu, emme joutuneet maksamaan muuta vakuusmaksua kuin 30 dollarin katevarauksen bensaa varten, joka palautettiin vuokra-ajan päättymisen jälkeen. Hinta Aviksen pisteellä oli edullisempi kuin mitä netistä löytyi, joten kannattaa tsekata tarjonta paikan päällä.

Tie Playalta kohteeseen oli pelkkää viivasuoraa maantietä viidakon keskellä. Oli ilo huomata, että Quintana Roon puolella tien yli oli viritetty monin paikoin riippusiltoja, joita pitkin esimerkiksi apinat ja muut puissa elävät pieneläimet voivat kulkea turvallisesti puolelta toiselle 🙂

Kannattaa huomioida, että tuolla pätkällä on ihan järjettömät tietullit. Maksoimme tulleista yhteensä about 30 euroa. Esimerkiksi Pueblan osavaltiossa tulli maksaa noin 50 pesoa (2 euroa), kun osa Jukatanin tulleista oli yli 300 pesoa (13 euroa). Koko Jukatan tuntuikin yhdeltä suurelta rahanreiältä. Kaikissa palveluissa oli joku ylimääräinen vero tai maksu, mitä ei muualla Meksikossa näe.

Myös Chichén itzálle on arkeologisista kohteista kaikkein kallein pääsymaksu, 539 pesoa, kun taas muihin kohteisiin pääsee yleensä alle satasella (alle 5 euroa).

Eikä siinä, ymmärtäisin paremmin, jos tuota rahaa sitten käytettäisiin vaikkapa alueen siistimiseen tai lisäparkkipaikkojen rakentamiseen. Tien vierustat on täynnä roskaa, mikä oli surullinen näky.

Chichén itzán edustalla on pieni virallinen parkkipaikka, joka täyttyy hetkessä. Yleensä autot parkkeeraavatkin valtatien varteen. Kilometrin päässä on paikallisten ylläpitämä ”parkkipaikka” eli käytännössä hiekkakenttä, jonne mahtuu muutama sata autoa. Hinta on edullisempi kuin virallisella paikalla, joitain kymmeniä pesoja.

Pysähdyimme matkan varrella Yucatanin osavaltion puolella jollekin retkikojulle, mistä ostimme ennakkopääsylipun ja privaattioppaan. Opas ei lopulta ollut mitenkään erityisen osaava, ja hänen antamansa tiedot jäivät aika tyhjiksi. Jos saisin päättää näin jälkeenpäin uudelleen, en olisi ostanut oppaan palvelua, vaan ainoastaan lipun portilta.

Chichen itzá

Ensimmäinen oletukseni pelkästä El Castillosta ei pitänyt lainkaan paikkaansa, vaan alueelta löytyi useita eri rakennelmia. Erityisesti ilahdutti vanha osa, jossa oli koristeellisempaa arkkitehtuuria. Suosittelen ehdottomasti käymään sielläkin.

Toinen ennakkoluuloni taas oli todellisuudessa vielä karmeampi. Ehkä ihmisiä ei aamupäivästä ollut ihan niin paljoa mitä oletin, mutta alueen turistisuus löi vasten kasvoja silmänkantamattomiin levittyvien krääsäkojujen ja aggressiivisten myyjien kautta.

Jokaisella tunnetumalla rauniolla on kyllä porttien luona matkamuistomyymälöitä, ja satunnaisia myyjiä vaeltelee myös itse alueella. Chichen itzássa tämä oli kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Myyntikojuja oli kaikkien polkujen varrella ulottuen aina temppelialueelle asti.

Vanhalla puolella sijaitseva sateen ja hedelmällisyyden jumala Chaacille rakennettu temppeli. Espanjalaiset nimesivät rakennuksen La iglesiaksi eli siitä puhutaan nykyään kirkkona.


Turisteja oli solkenaan siinä vaiheessa, kun lähdimme alueelta pois. Kannattaakin suunnata paikalle hyvissä ajoin.


Arkeologinen alue oli ihan jees

No oli miten oli, jos krääsäkojuja ei lasketa, itse raunioalue oli ihan positiivinen kokemus, ja etenkin El Castillo, taistelijoiden temppeli, valtava pallokenttä ja vanhan puolen koristeellinen kirkko olivat vaikuttavia näkyjä.

Monesti Chichén itzáa kuvataan mayakaupunkina, vaikka sen uusimmat rakennukset ovat tolteekkien rakentamia. Tämä oli tieto, jonka kuulin itsekin vasta oppaalta. Mayat toki perustivat kaupungin, tutkimusten valosssa noin 1500 vuotta sitten, ja se kukoisti vuoden 600 tienoilla, kunnes alue hylättiin 800-luvulla.

Tämän jälkeen tolteekit ottivat alueen haltuunsa noin sata vuotta myöhemmin ja rakensivat mm. El Castillon. Paikalla oli kyllä jo aiemmin ollut pienempi mayapyramidi.

Taistelijoiden temppeliä kutsutan tuhannen pilarin temppeliksi, mutta oikeasti sotureita kuvaavia kivipylväitä on vain 200.


Pilarit jatkuvat kauas temppelin ulkopuolelle.


Chichén itzán pallokenttä on yksi suurimmista.


El Castillo on paitsi pyramidi, mutta samalla myös suuri ja tarkka maya-kalenteri, mikä kiehtoo minua suuresti. Eri vuodenaikoina valo osuu pyramidiin eri lailla, ja esimerkiksi portaita on yhtä paljon kuin vuodessa päiviä. Lisäksi sivuilla on 52 kivipaneelia, jotka kuvaavat pitkän laskun kalenterin kiertoa, missä yksi kierto koostui 52 vuodesta.

Paikka on suosittu retkikohde erityisesti kevät- ja syyspäiväntasauksien aikaan, jolloin aurinko valaisee pohjoisen porraskäytävän sivut siten, että valo muodostaa näkymän kiemurtelevasta käärmeestä (tällä tavoin). Käärmeen päät on veistetty portaikon alaosaan.

Pyramidi on rekonstruoitu melko huolitellusti, mutta takaosa on jätetty alkuperäiseksi. Eron näkee otsikkokuvassa. Pyramidille ei ole saanut kiivetä vuoden 2006 jälkeen.

Vasemmalla näkyy käärmeen päät ja portaiden sivuseinä, johon auringonvalo muodostaa käärmeen vartalon kevät- ja syyspäiväntasauksien aikaan.


Korkeasta matemaattisesta ja tähtitieteellisestä älykkyydestään huolimatta sekä mayat että tolteekit olivat nykymittapuun mukaan raakalaisia. Chichén itzássakin uhrattiin ihmisiä, etenkin pallopelien yhteydessä.

Laajassa skaalassa ihmisuhrien käyttö rantautui joidenkin tutkimusten mukaan Chichén itzáan vasta tolteekkien myötä. Tästä todisteena on esimerkiksi tzompantli-pääkalloseinä.

Tzompantlit olivat yleisiä pelottelukeinoja sekä ihmisuhrien ja taisteluvoittojen esittelyseiniä.


Cenote Suytun

Monissa Instagram-kuvissa näkyvä cenote Suytun sijaitsee Valladolidin kaupungin itäpuolella, joten se on yksi yleisimmistä vierailukohteista Jukatanin päiväretkellä.

Yleensä bussilastit suuntaavat cenote Ik’Kilille, jossa olisimme itsekin halunneet käydä. Matkatoimiston mies kuitenkin sanoi, että cenote on todella ruuhkainen ja pahoin saastunut, joten muutimme suunnitelmaa. Hän esitteli monia muita vaihtoehtoja, joista päädyimme valitsemaan Suytunin.

Onhan Suytun kaunis, sitä ei voi kieltää. Kauneutensa vuoksi siitä on kuitenkin muodostunut turistien keimailualusta, joten paikka tuntui melko teennäiseltä.

Suytun eroaa monesta muusta cenotesta eli sink holesta siten, että sen katto ei ole vielä romahtanut. Paikka tuntuukin oikeastaan luolalta. Katossa on vain pieni aukko, josta auringonvalo siivilöityy luolaan. Cenoten pohjalle on rakennettu kivinen laituri, johon ihmiset jonottavat päästäkseen ottamaan kuvia.

Saavuimme paikalle myöhään iltapäivällä (cenote sulkeutuu klo 16:30-17), joten porukkaa oli maltillisesti. Vain muutama ihminen oli cenotessa uimassa, ja hekin saivat koko ajan varoa, etteivät vaan menneet pilaamaan cenoten keskellä poseeraavan turistin kuvaushetkeä. Tämän vuoksi en voikaan suositella Suytunia muuksi kuin kuvauspaikaksi. Jos kaipaa rentoa uiskentelua, kannattaa suunnata väljemmille vesille.

Ole varuillasi uimareissulla

Toisaalta en suosittele ainakaan tunnettuja cenoteja uimapaikaksi niiden likaisuuden vuoksi. Moni Meksikossa sairastunut syyttää vatsataudista ruokaa, mutta todellisuudessa syy on voinut olla uimareissu cenotessa. Tämä on aihe, josta ei päiväreissuilla haluta puhua.

Vesi näyttää kristallinkirkkaalta, mutta yli 80 % Jukatanin niemimaan cenoteista on saastunut ulosteperäisillä ja muilla bakteereilla. Osa on saatu puhdistettua kemiallisesti, mutta ongelman juurisyitä se ei poista.

Etenkin turistisimmat cenotet vaativat jokaiselta kävijältä suihkussa käyntiä ihan jo aurinkorasvan huuhtelemiseksi, mutta saasteita tulee myös maanalaisia virtauksia pitkin. Käsittelen ongelmaa tarkemmin Tulum-postauksessa, joka on vuorossa seuraavana.

Pääsymaksullisissa cenoteissa joutuu käyttämään pelastusliivejä, mikä tuntuu typerältä uimataitoisesta ihmisestä. Pääsymaksu Suytunille olisi ollut 120 pesoa (reilu 5 €), mutta aiemmin ostamamme paketti sisälsi myös cenote-vierailun.

Valladolid

Valladolid ja Merida ovat Jukatanin kaupunkeja, joissa olen halunnut käydä jo pidempään. Merida on edelleen käymättä, mutta Valladolidissa kävimme vuokra-autolla. Kaupunki oli valitettavasti hienoinen pettymys. Jälleen kerran kävi niin, että kun on lukenut hehkutusta jostain kohteesta, ei se vastaakaan omia odotuksia.

Minusta Valladolid oli tylsä ja melko mitäänsanomaton. Luultavasti se johtuu siitä, että olin käynyt aiemmin jo mm. Oaxaca de Juárezissa, Cholulassa ja muissa vastaavanlaisissa kaupungeissa, joten Valladolid ei tarjonnut enää mitään uutta. Rakennuksista ei myöskään oltu pidetty yhtä hyvää huolta, joten se latisti yleistä näkymää.

Valladolidin rakennukset olivat retuperällä.


Oli joukossa muutama ihan kivakin talo.


Valladolidissa elämä tuntui keskittyvän Zócalon ympärille, mistä löytyi erilaisia ravintoloita ja marquesita-kioskeja. Ihmiset istuskelivat puistossa ja ottivat kuvia kirkkoa vasten.

En tiedä miksi, mutta joissain kaupunegissa, kuten esimerkiksi Pueblassa on tietynlainen sielu, kun taas toisista samankaan tyylisistä kaupungeista ei sellaista löydy. Olen koettanut miettiä, mikä siihen vaikuttaa, mutta en osaa sanoa. Yksi syy luultavasti on ainakin se, kuinka paljon paikallisia ihmisiä näkyy katukuvassa.

Kävimme syömässä Zócalon laidalla ja kiertelimme jonkin aikaa sekä keskustassa että syrjemmässä. Heti keskustan ulkopuolella näkymä oli hyvin autio. Suurempaa harmitusta en vierailusta jaksanut tuntea, koska olimmehan vain ohikulkumatkalla.

Elämä keskittyy keskuspuiston ympärille.


1585 valmistunut Valladolidin katedraali on yksi vähistä nähtävyyksistä.


— Oletko käynyt edellä mainituissa kohteissa? Jätä kommentteihin omat matkamuistosi 🙂

#meksiko #Jukatan #Chichenitzá #Valladolid #arkeologisetkohteet #cenoteSuytun

0 views0 comments