Balkanin roadtrip lähestyy – Mietteitä tulevasta matkasta
Ah, olen odottanut tätä hetkeä, kun voin laskea työpäivät enää päivissä enkä viikoissa. Takana on 17 raskasta, helteistä ja sateista, mutta toisaalta myös opettavaista työviikkoa. Jäljellä on 10 työpäivää eli käytännössä kaksi viikkoa.
Työjuttuja
Työporukka vaihtui kesän aikana pariin otteeseen, ja tätä viimeisintä kokoonpanoa tulee kyllä ikävä. Kun olemme rämpineet polvillamme sateen keskellä nyppien multaisilla litimärillä hanskoilla liukkaita nuutuneita kukkia, olemme yhdessä kironneet koko hautausmaan kukat syvimpään helvettiin (jos näin nyt voi seurakunnan palveluksessa sanoa..), mutta toisaalta en muista, milloin olen viimeksi nauranut yhtä makeasti päättömille jutuille ja työkavereiden päähänpistoille.
Kesän aikana opin ajamaan puutarhatraktoria, autoin hautausproseduureissa, opin lisää puutarhurin töistä ja kasvatin omaa pinnaa. Monesti teki mieli ottaa lopputili, mutta en ole luovuttaja. Olinhan nimenomaan halunnut fyysistä ulkotyötä etäopiskelun jälkeen. Nyt voinkin hyvillä mielin katsoa toukokuun alkuun ja todeta, että tulipahan tämäkin revohka tehtyä. Nyt voin myös hyvillä mielin alkaa odottaa tulevaa reissua, joka kaikessa epävarmuudessaankin tuntuu paremmalta, kuin koskaan aiemmin.
Hyvästi Kypros
Kuten olen blogissa muutaman kerran kirjoittanut, suunnittelimme alunperin veljeni kanssa matkaa Kyprokselle. Kypros ei jostain syystä kuitenkaan missään vaiheessa aiheuttanut meissä kummassakaan suurempaa mielenkiintoa. Johonkin vain oli päästävä. Reissu sitten peruuntuikin viime syksynä, kun päätimme laittaa suunnitelman jäihin ja vaihtaa matkakohteen ex tempore Madeiraan. Se oli hyvä päätös, sillä Madeiran reissu on yksi parhaimmista, jonka olen koskaan kokenut.
Siirsimme Larnakan lentoja vuodella eteenpäin ja lyhensimme samalla kahden viikon matkaa viikon pituiseksi, koska Pohjois-Kypros ei ollut auki. Saaren eteläosan oli tarkoitus kutsua meitä uudelleen tänä syksynä. Muutimme keväällä lentoa toistamiseen, ja varauduimme sittenkin olemaan Kyproksella noin 10 päivää. Wizzair kuitenkin puuttui peliin ja siirsi paluupäivää neljällä päivällä, joten reissusta olisi sittenkin tullut kaksiviikkoinen.
No, nyt sitten loppukesästä lentoyhtiö perui koko Kyproksen lennot. Emme olleet edes pahoillamme, vaan päätimme palata ihan originaaliin suunnitelmaan, jota emme aiemmin jostain syystä olleet lähteneet toteuttamaan muuten kuin ajatuksen tasolla. Yrittäisimme Balkanin roadtrippiä.
Uskallanko jo sanoa tervehdyksen Balkanille?
Wizzair antoi osan lentolipuista creditteinä ja loppua odotan saatavaksi Visalta. Kyproksen lentoihin meni kaikkinensa 170 euroa, mutta Wizzair korvasi vain 72 euroa. Reklamoin Bank Norwegianille, ja sieltä luvattiinkin 100 euron korvaus. Reversal-maksu on nyt jostain syystä jumittanut odotustilassa kohta kaksi viikkoa asiakaspalvelijan yrittäessä selvittää tilannetta. En tiedä, saanko rahaa koskaan, ja oikeastaan ihan sama. Sain kuitenkin ostettua crediteillä lennot Skopjeen.
Meillä on tarkoitus vuokrata auto heti Skopjen lentokentältä ja viettää kaupungissa muutama päivä. Haluamme käydä Matka-kanjonissa, mutta muuta suunnitelmaa ei ole. Pohjois-Makedoniasta ajamme Kosovoon, missä suuntaamme pääkaupungin sijaan Prizrenin sympaattiseen kaupunkiin. Löysin tästä suosituksen jostain blogista. Kosovosta matka jatkunee Albaniaan, jossa pysähdymme vain yhdeksi yöksi. Käymme varmaankin katsastamassa Velipojen alueen, ja ajamme sitten pääkohteeseemme Montenegroon.
Olemme vuokranneet Airbnb:n Kotorista. Montenegrossa kiinnostaa eniten Durmitorin kansallispuisto ja Tara-kanjoni, mutta tie sinne on sellaista serpentiiniä, että koetamme löytää valmiin päiväretken, mikäli sellaisia on tarjolla tänä maailmanaikana. Montenegrosta on tarkoitus kurvailla päiväretkelle myös Kroatian ja Bosnian puolelle. Nämä kaksi maata jäävät Serbian kanssa myöhemmälle bucket listille, mutta haluamme saada niistä nyt ensialkuun pienet maistiaiset, nurkilla kun olemme.
Montenegrosta palaamme takaisin Albanian kautta Pohjois-Makedoniaan, ja vietämme viimeiset päivät Ohridissa. Ohrid tuli lisättyä vasta jälkikäteen valmiiseen matkasuunnitelmaan, kun luin Ohridjärven olevan Euroopan vanhin järvi. Tokihan se nyt on nähtävä! Ohridiakin oli suositeltu 501 luonnonihmettä, jotka on nähtävä edes kerran eläessään -kirjassa.
Paluulento lähtee illalla, joten luotamme siihen, että ehdimme takaisin Skopjeen, vaikka lähtisimme Ohridista vasta samana päivänä. Kaikki on tietenkin vielä jossittelua. Vaikka odotankin reissua jo innolla, en toisaalta uskalla iloita siitä vielä täysillä. Näinä aikoina kaikki on mahdollista, ja murheelliset tarinat kertovat niistä lukemattomista pettymyksistä, kun matkat on peruttu viime metreillä.
Mietteitä koronasta
Wizzairia on haukuttu somessa ahkerasti, eikä sille anneta kovin suurta luottoa. Kuulin kuitenkin, että Skopjen lennot ovat jatkuneet ilmeisesti lähes taukoamatta, koska Suomen kosovolaiset käyttävät reittiä säännöllisesti. Tämä on myös se sama surullisen kuuluisa Skopjen lento, joka toi lukuisia koronatartuntoja Suomeen vuodenvaihteessa 2020-21.
Vaikka olenkin saanut reissuun mennessä kaksi rokotetta, kyllä minua silti hieman hirvittää lähteä matkaan delta-variantin riehuessa maailmalla. Rokotteista huolimatta vedän naamalle FFP3-tason maskin ja teen muutenkin kaikkeni vältelläkseni mahdollisia tartuttajia.
En totta puhuakseni usko, että korona tulee enää koskaan häviämään maapallolta, joten en aio jäädä odottelemaan tilanteen rauhoittumista maailman tappiin asti. Minulle kotona istuminen merkitsee elämän valumista hukkaan. Tarkoittakoonkin reissuun lähtö samalla riskien ottamista ja pelolle altistumista. Meillä on vain yksi ainoa elämä ja haluan elää sen niin, että saan kokea asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi.
Toivon myös, että hyvä tuuri jatkuu, sillä olen onnistunut reissaamaan aiemmin Tanskassa, Portugalissa, Saksassa ja Virossa koronasta huolimatta ja silloin en ollut saanut edes rokotetta.
Balkanilla on tällä hetkellä tartunnat taas nousussa, mutta esimerkiksi Kosovon käyrä näyttää jo saavuttaneen aallon huippunsa ja lähtevän hienoiseen laskuun. Osassa maista on myös käytössä koronapassi, eikä julkisiin paikkoihin ole menemistä ilman maskia ja todistuksia. Meitä rajoitukset eivät juurikaan haittaa, koska suuntaamme lähinnä Airbnb-majoituksiin ja luontoon, ja liikumme omalla autolla. Emme aio istua baareissa tai käydä julkisissa kokoontumisissa.
Balkanin epävarmuudet
Balkan on siinä mielessä uudentyyppinen kohde meille molemmille, että esimerkiksi auton vuokraaminen oli jotenkin paljon hankalampaa, kuin vaikkapa Madeiralla. Osa yhtiöistä ei anna viedä autoa Albaniaan – Kosovosta nyt puhumattakaan. Kosovon status on edelleen epäselvä, eikä itsenäiseksi julistautuneen maan kautta voi ajaa Serbiaan, joka taas pitää Kosovon aluetta omanaan. Serbiviranomaiset katsovat, että Kosovon kautta maahantuleminen on laiton rajanylitys, joten jätämme senkin takia Serbian välistä.
Päädyimme ottamaan auton Hertziltä ja soitin vielä erikseen Skopjen kentälle, että saako auton varmasti viedä maasta. Kosovoon mentäessä joudumme ilmeisesti ostamaan erillisen vakuutuksen, mutta se on pieni menoerä kokonaisbudjetissa.
Netissä on lukuisia tarinoita myös epämääräisistä passin leimaamisista. Osa on saanut leiman, osa ei, osalle on lätkäisty vain joko entry- tai exit-leima, mitä on sitten joutunut selvittelemään muilla rajoilla. En kuitenkaan ole tästä huolissani, sillä aina voi näyttää todistuksen paluulennosta.
Ja ikävä sanoa, mutta EU-kansalaisina ja etenkin Suomen passilla matkustaessamme olemme usein etuoikeutetussa asemassa, missä ikinä reissaammekaan. Muistan ikuisesti, kuinka Meksikossa hostellin respa heilutteli passiani ilmassa ja huudahti ”Ooh Finland, this passport is gold!” En tuntenut kiitollisuutta, vaan syyllisyyttä ja häpeää.
Rajaselkkausten lisäksi täytyy muistaa, ettei entisen Jugoslavian sodasta ole meidän sukupolven mittakaavassa kovin pitkä aika, joten esimerkiksi Pohjois-Makedonian raja-alueilla on edelleen raivaamattomia maamiinoja. Näiden vuoksi ihan joka kukkulalle ja polulle ei kannata suunnata suin päin, ja myös Bosniassa on suositus luonnossa liikkumiseen vain oppaan johdolla. Sodan jälkimainingeista kertoo sekin, että Bosniassa on tänäkin päivänä rauhanturvaajia tarkkailemassa tilannetta ja maassa on kohonnut terrorismin uhka.
Yleiset turvallisuushuomiot, kuten heikko terveydenhuolto, maanjäristykset, autoryöstöt ja vaarallinen liikennekulttuuri ovat samanlaisia kuin vaikkapa Keski-Amerikassa. Maalaisjärjellä ja kattavalla matkavakuutuksella pitäisi pärjätä jo pitkälle.
Pari sanasta menneestä kesästä
Nyt vain sitten peukkuja pystyyn, että reissu todella onnistuu, maalistalle tulee uusia maita ja erityisesti pääsemme kerryttämään uusia kokemuksia. Blogi on viettänyt kesän aikana hiljaiseloa, koska olen ollut töiden takia niin uupunut.
Sen lisäksi yritin suoriutua kesän AMK-kursseista, koetan parhaillaan saada Korea-seuran 50-vuotishistoriikkia painovalmiiksi, ja aloitin kaiken lisäksi salilla käynnin taas pitkästä aikaa. Jossain vaiheessa kesää olin todella väsynyt, koska kilpirauhasen vajaatoiminta oli yllättäen muuttunut liikatoiminnaksi, ja jouduin mm. rytmihäiriöiden takia ensiapuun.
Vähän aikaa sitten jouduin hyvästelemään myös viimeisen elossa olleen isovanhempani, kun saatoimme rakkaan mummon viimeiselle matkalleen. Mummo näki paljon maailmaa ja matkusteli nuoruudessaan mm. Euroopan maissa, Marokossa ja entisissä Neuvostotasavalloissa. Sieltä varmaan olen perinyt matkailugeenini 🙂
Kesään on mahtunut siis paljon, joten blogi on jäänyt luonnollisesti taka-alalle. Ja mistäpä olisin edes kirjoittanut. Bloggaamista on kuitenkin ollut ikävä, joten senkin puolesta toivon, että Balkanin reissu onnistuu!
Restonomi-opintojen kakkosvuosi on juuri käynnistymässä, eli joudun raivaamaan matkalla ollessa tilaa myös koulujutuille. Täytyy toivoa, että motivaatio on suurempi kuin viime syksynä Madeiralla ollessa..
Mutta tällainen life update tällä kertaa. Laittakaahan ihmeessä kommentteihin omia kokemuksia ja suosituksianne Balkanilta! Olisi myös kiva kuulla, miten teidän kesä meni. On ollut ikävä kaikkia lukijoita ja teidän kommentteja <3