Balkanin road trip 8: Ohrid (Pohjois-Makedonia)
Balkanin postaussaaga alkaa vihdoin tulla päätökseen. Viimeisessä jaksossa olemme takaisin lähtömaassa eli Pohjois-Makedoniassa, kun saavumme Euroopan vanhimmalle järvelle, Ohridiin.
Kuten road tripeillä ja muilla kiertomatkoillani on tapana, myös tämä Balkanin reitti muuttui moneen otteeseen ennen reissua, ja lisäsimme Ohridin listalle muistaakseni viimeisenä. Inspiraationa vierailuun toimi 501 luonnonihmettä -kirja sekä erään insta-tuttuni postaukset Ohridista.
Airbnb-kämppä sijaitsi aivan järven liepeillä rantabulevardilla. Rannan ympäristö oli paljon viihtyisämpi kuin itse keskusta, joka oli kuin mikä tahansa keskikokoinen kaupunki. Vanhakaupunki oli kävelymatkan päässä ja kävimmekin siellä muutamaan otteeseen. Ohridissa oli rauhallisempi tunnelma kuin Skopjessa, ja vanhankaupungin varsinainen ostoskatu oli paljon pienempi.
Kadun varrelta löytyi kuitenkin kivoja ravintoloita ja kahviloita, joihin poikkesimme herkuttelemaan mm. tiramisuilla, tuoreilla smoothieilla ja turkkilaisella ruualla.
Turkin vaikutus näkyi ruuan lisäksi muutenkin taas Pohjois-Makedoniassa. Esimerkiksi maan vanhimpiin kuuluva, 1400-1500-luvulla rakennettu Ali Pashan moskeija on turkkilaisten rahoittama.
Moskeijan ”talonmies” oli tuima, eikä hän vaikuttanut siltä, että vierailijoita olisi otettu vastaan, joten emme edes yrittäneet päästä sisään. Ovet menivät säppiin heti kun rukoushetki oli päättynyt. Moskeijan vieressä näytti olevan casino, joten en tiedä, kuinka harrasta elämää ohridilaiset todellisuudessa viettävät.
Balkanin tyyliin myös Ohridissa maleksi paljon katukissoja, jotka eivät varsinaisesti ole kodittomia, sillä paikalliset ruokkivat niitä. Osa kissoista pistäytyi myös ostoskadun kauppoihin esittelemään asiakaspalvelutaitojaan 🙂 Suunnittelin taas hetken, miten saisin salakuljetettua kissoja kotiin..
Ostoskadulta poikkesimme pienelle sivukujalle, joka puikkelehti ikivanhojen tiilitalojen katveessa ylös kukkulalle, jonka päältä löytyy paljon historiallisia rakennelmia. Pääkohde on Samuilin linnoitus, joka on rakennettu bulgarialaisvaltakunnan aikana 800-luvulla. Linnoituksen paikalla on kuitenkin ollut vanhempi linnoitus jo 2300 vuotta sitten. Meidän ja paikalle patikoineen retkeilyryhmän epäonneksi linnoitus oli suljettu toistaiseksi.
Mäen päällä sijaitsevat myös mm. Antiikin Kreikan aikainen, 200 eaa. rakennettu amfiteatteri, joka on Pohjois-Makedonian ainoa hellenistinen ulkoilmateatteri, kaupungin vanha puisto pyhine paikkoineen sekä bysantin arkkitehtuuria edustava Pyhän Sofian kirkko, joka on historiansa aikana toiminut myös ottomaanien moskeijana. Kukkulalta oli ihan kivat näkymät kaupungin ja järven ylle.
Ohridjärvi tosiaan on Euroopan vanhin järvi ja se halkoo Pohjois-Makedonian ja Albanian välistä rajaa. On vaikea kuvitella, että järvi on ollut olemassa jo viisi miljoonaa vuotta. Se on koko maapallon mittakaavassa harvinaista, sillä useimmat järvet ovat kuivuneet ja syntyneet taas uudelleen olemassaolonsa aikana.
Ohridjärvi on ollut UNESCOn maailmanperintöluettelossa vuodesta 1979. Suurin osa järven lajistosta on endeemistä, joten sen ekosysteemi on kiinnostava kohde luonnonystäville.
Järven ympärillä on Ohridin lisäksi vain kaksi kaupunkia, Struga ja Albanian puolella sijaitseva Pogradec, minkä lisäksi rannoilta löytyy joitain pienempiä kalastajakyliä. Mutta ekosysteemi on myös erittäin herkkä ja tänä päivänä uhattu alueen lisääntyvän populaation ja hiljalleen kasvavan turismin myötä.
Turismi kukoisti 1980-luvulla jugoslavialaisten keskuudessa, mutta sota karkotti matkailijat, jotka ovat vasta nyt alkaneet hiljalleen palata takaisin. Ohridista löytyykin menneiden turistiaikojen muisto ison rapistuneen ja hylätyn hotellin muodossa. Hotellin pihapiiriin oli säilötty kaikenlaista romua, kuten kuvassa näkyviä ikivanhoja Yugo-autoja.
Vaikka Ohrid ei vielä kärsikään mistään massaturismista tai suurkaupunkien lieveilmiöistä, näkyy ihmisen kädenjälki kuitenkin todella surullisella tavalla erityisesti Strugan kaupungissa. Kaupungista järveen laskeva pieni joki on aivan järkyttävässä kunnossa, ja muutenkin luonto ja tien varret Ohridin ympärillä on roskattu pilalle, kuten muuallakin eteläisellä Balkanilla.
Reissuillani kiinnitän erityistä huomiota turismin vastuulliseen puoleen, etenkin siihen, millaisia vaikutuksia turismilla on luontoon. Halusinkin varta vasten käydä katsomassa Strugan tilannetta eräänä päivänä, koska olin nähnyt siitä vain vilauksen ohimennen, kun ajoimme aiemmin Ohridiin.
Näky oli todella surullinen sekä luonnon, mutta myös niiden ihmisten puolesta, jotka tuon kaatopaikan keskellä asuvat.
Olen lähdössä kolmen viikon päästä takaisin Meksikoon, ja tarkoituksena on perehtyä matkan aikana etenkin Jukatanin alueen turismiin ja sen vaikutuksiin. Olen kaavaillut myös kevään opintoihin valinnaisen kurssin, Tourism in Coastal and Marine Destinations, mutta en tiedä vielä, sainko paikan.
No, joka tapauksessa 1 827 km pitkä Balkanin road trip oli silmiä avaava ja sai pohtimaan entistä tarkemmin vastuullista matkailua ja miten sitä voisi kehittää.
Onneksi kaikesta roskan näkemisestä huolimatta matkalta jäi muistoihin myös äärettömän upeat luontomaisemat. Olin todella yllättynyt, millainen helmi Balkan onkaan. Se on ehdottomasti aliarvostettu kohde, mutta toisaalta herää kysymys, olisiko parempi, että se sellaiseksi jäisikin?
—
Muut postaukset: – Balkanin road trip 1: Skopje ja Matka-kanjoni (Pohjois-Makedonia) – Balkanin road trip 2: Pristina ja Prizren (Kosovo) – Balkanin road trip 3: Durmitorin kansallispuisto (Montenegro) – Balkanin road trip 4: Adrianmeren rannikko (Montenegro) – Balkanin road trip 5: Aliarvostettu Trebinje (Bosnia-Hertsegovina) – Balkanin road trip 6: Dubrovnik oli suuri pettymys (Kroatia) – Balkanin road trip 7: Tympeä Durrës, kiehtova Tirana (Albania)
Ps. Seuraa reissujani ja elämää matkojen välillä Instassa 🙂