Balkanin road trip 5: Aliarvostettu Trebinje (Bosnia-Hertsegovina)

Montenegron Kotorista on hyvin lyhyt matka naapurimaihin, joten käänsimme eräänä aamuna aikaisin auton keulan kohti Bosnia-Hertsegovinaa, tai oikeastaan tarkemmin sanottuna Bosnian toista puolikasta, Serbitasavaltaa (eli Srpskaa – lausukoon tuon kuka osaa).

Ylitimme rajan Ilino Brdon rajanylitysasemalta maan itäosassa ja vastassa olikin ystävällinen vastaanotto. Rajavartija jutteli niitä näitä ja toivotti mukavaa matkaa. Iloinen poikkeus Balkanin jurojen virkailijoiden joukossa.

Serbitasavallan Trebinje yllätti iloisesti

Olin lukenut Trebinjen kaupungista lähinnä ikäviä kommentteja, joten oletuksena olikin, ettei siellä ole mitään. Muutamasta blogitekstistä sain kuvan, että kaupungin kohdalla kannattaa painaa vain kaasua.

Mutta koska olen tällainen jääräpää ja haluan nähdä kaiken omin silmin, houkuttelin veljeni kurvaamaan Trebinjeen. Kun saavuimme kaupungin laitamille, blogien kuvaukset toden totta pitivätkin paikkansa. Kävimme kahvilla jossain tienvarsikahvilassa, missä oli todella nuiva palvelu. Kahvilassa leijui hirveä röökin haju, joten joimme kahvit ulkona ja jatkoimme pikaisesti matkaa.

Saavuttuamme lähemmäs keskustaa, näin tieltä soman kivisillan, jota halusin käydä kuvailemassa. Etsiessämme pysähdyspaikkaa, näimme, että kaupungin keskusta vaikutti yllättävän kivalta. Päätimme ajaa sinne ja etsiä parkkiruudun.

Joku tuntematon mies tuli vinkkaamaan, että autoon kannattaa käydä ostamassa parkkilappu, koska poliisit ovat tarkkoja pysäköinnistä. Kävelin tien toiselle puolelle, mutta en saanut parkkiautomaatista mitään selkoa, koska sen elektroninen näyttö oli rikki ja näytti kyrillisten kirjainten lisäksi jotain siansaksan symboleita. Myöskään eurot eivät käyneet, koska Bosniassa on eri raha.

Yritin pysäyttää muutaman ohikulkijan, mutta hekään eivät osanneet käyttää automaattia. Lopulta joku ystävällinen pariskunta pysähtyi siihen, mies kaivoi taskustaan muutaman kolikon ja printtasi meille parin tunnin pysäköintiluvan 🙂

Kävimme hakemassa evästä Kralja Petra I Oslobodioca -kadulla sijaitsevasta Tropic Marketista, ja sieltä löytyikin uskomattoman hyvä valikoima valmiiksi paistettuja tuotteita. Ostimme herkullisia uunivihanneksia ja kanavartaita. Kaupassa oli myös luomutuotteita, ja jos viettäisin kaupungissa pidemmän ajan, kävisin tuolla ruokaostoksilla.

Koukkasimme jonkun koulun pihan läpi ja suuntasimme sitten piknikille kohti isoa keskuspuistoa. Puistossa oli muutamia historiallisia patsaita, suihkulähde, isoja puita ja paljon penkkejä, joilla ihmiset viettivät aikaa. Puiden lomassa kaikui myös leikkivien lasten huoleton nauru. Tunnelma oli kesäinen ja miellyttävä. Sää oli myös huomattavan lämmin, vaikka syksy alkoikin jo kolkutella ovella.

Evästauon jälkeen poikkesimme kahville ja jälkiruuille Hotel Platanin terassille, joka on yksi suosituimmista kohtaamispaikoista. Halusin käydä vanhassakaupungissa, mutta parkkiaika alkoi olla lopussa. Mietimme mistä saisimme lisää kolikoita, jotta voisimme jatkaa parkkiaikaa.

Sain sitten idean, että käyn ostamassa apteekista särkylääkkeitä (koska niitä nyt tarvitsee aina), jotta saisin maksettua euroilla ja saisin takaisin sopivan pienen määrän Bosnian kolikoita. Idea onnistuikin ja kävimme viemässä autoon uuden parkkilapun.

Kiertelimme hetken vanhassakaupungissa, puistossa ja idyllisessä keskustassa ja pääaukiolla (Centar grada), jossa kasvaa yli satavuotiaita puita. Keskusaukio ja viereinen puisto ovat ehdottomasti kaupungin sydän. Aukiolla on joka päivä klo 7 alkaen paikalliset markkinat, jossa on saatavilla mm. lähikylien vihanneksia, hunajaa ja juustoja.

Sen jälkeen kävelimme vielä keskustan ulkopuolelle katsomaan tarkemmin kivisiltaa toisesta suunnasta.

Näimme matkan varrella erään kerrostalon, jonka parvekkeella oli Serbitasavallan lippuja, tekokukkia ja muuta kansallismielistä tavaraa. Kuten Kosovossa nähdyt Albanian liput, myös nämä olivat sellaisia merkkejä, mitkä muistuttivat alueen epävakaisuudesta ja eri etnisyyksien välisistä kiistoista.

Pari sanaa Bosnian tilanteesta

Nyt viime päivinä Bosniasta on alkanut kuulumaan ikäviä uutisia koskien juurikin Bosnia-Hertsegovinan federaation ja Serbitasavallan välejä. Maa on ollut jaettuna kahtia vuodesta 1995, jolloin se muotoutui nykyiselleen Daytonin rauhansopimuksella. Serbit haluaisivat kuitenkin perustaa oman valtion ja jakaa Bosnian lopullisesti kahtia.

On uumoiltu jopa uuden sodan syttymistä, ja ilmapiiri Balkanilla on kiristymään päin. Sitä ei kuitenkaan huomannut millään tavalla kauniina loppukesän päivänä Trebinjen kaupungissa. Olen kuitenkin näin jälkeenpäin hyvilläni, että kävimme Balkanilla nyt, ennen kuin tilanne mahdollisesti huononee jälleen 30 vuoden tauon jälkeen.

En ole pätevä ottamaan kantaa siihen, pitäisikö Bosnian hajota vai pysyä kasassa. Siellä asuvien ihmisten puolesta tietenkin toivon, että alueelle saataisiin aikaan pysyvä rauha, mutta syvät arvet kansan keskuudessa eivät hevillä parane tai unohdu. Entinen työkaverini on kotoisin Banja Lukasta ja hänessä näkyy edelleen 90-luvun sodan jättämät traumat.

Nykyisen tilanteen taustalla vaikuttaa myös mikäs muukaan kuin suurvaltojen sapelien kalistelu, eikä Venäjä esimerkiksi halua Bosnian liittyvän EU:hun, vaan tukee mielellään Serbitasavaltaa sen itsenäistymishaluissa. Tämä itsekäs peruskuvio, mikä toistuu ympäri maailman eri kriisipesäkkeissä.

Ei riitä, että räjähdysherkillä alueilla on tarpeeksi epävakautta omasta takaa, vaan EU:n, Venäjän, Yhdysvaltojen, Kiinan ja Turkin on vielä tungettava itsensä mukaan sekasotkuun ja aiheutettava lisää kärsimystä. Kaikki tavoittelevat ainoastaan omaa etuaan, eikä kenelläkään ole oikeasti minkäänlaista intressiä ratkaista ongelmia. Viimeisimmät esimerkit on Afganistanista, Syyriasta, Venezuelasta ja Pohjois-Koreasta.

Mutta jätetään politikointi sikseen, koska se saa ainakin minut vain pelkästään turhautuneeksi.

Sanottakoon kuitenkin lopuksi, että Serbitasavallan puolella oli todella kauniit vuoristomaisemat, ja mikäli maan tilanne pysyy suht normaalina, Bosnia-Hertsegovinan kannattaisi ehdottomasti panostaa turismiin ja luontomatkailuun myös tunnetuimpien kaupunkien ulkopuolella. Ehkä sillä saataisiin isona ammottavia työttömyyslukujakin hieman pienemmäksi.

Minusta Trebinje oli koko reissumme kivoimpia paikkoja ja se on ehdottomasti aliarvostettu kohde! Myös Trebišnjica-joenvarsimaisemat maan itäosassa ovat tosi kauniit. Haluaisin joskus palata maahan ja käydä mm. Sarajevossa ja Mostarissa, koska nyt näimme vain pintaraapaistun Bosnia-Hertsegovinan eteläosasta.

Onko Bosnia sinulle tuttu? Oletko kenties käynyt Trebinjessä, mitä pidit?

—

Muut postaukset: – Balkanin road trip 1: Skopje ja Matka-kanjoni (Pohjois-Makedonia) – Balkanin road trip 2: Pristina ja Prizren (Kosovo) – Balkanin road trip 3: Durmitorin kansallispuisto (Montenegro) – Balkanin road trip 4: Adrianmeren rannikko (Montenegro) – Balkanin road trip 6: Dubrovnik oli suuri pettymys (Kroatia) – Balkanin road trip 7: Tympeä Durrës, kiehtova Tirana (Albania) – Balkanin road trip 8: Ohrid (Pohjois-Makedonia)

Ps. Seuraa reissujani ja elämää matkojen välillä Instassa 🙂

#balkan #bosniahertsegovina #trebinje #srpska #serbitasavalta