Asioita, jotka ovat yllättäneet ulkomailla, osa 2
Listasin aiemmin syksyllä asioita, joihin olen törmännyt ulkomailla ja jotka yllättivät tavalla tai toisella. Kummastuksen aiheita riittää ja niitä kertyi lisää taannoisella Euroopan reissulla, joten tehdäänpäs nyt sitten jatkopostaus aiheesta. Kaikki näistä ei tietenkään ole mitenkään kovin eriskummallisia suuressa mittakaavassa, ja ihmetystä herättää ehkä enemmänkin näiden asioiden puuttuminen Suomesta.
1. Monessa paikassa voi juoda hanavettä. One World Hostel mainosti keittiön seinällä, että Krakovan hanavesi on valittu vuonna 2016 Euroopan vai peräti maailman parhaimmaksi juomavedeksi (en tiedä millä perusteella). Myös Wienissä voi juoda vettä huoletta hanasta ja kaupungilla on erityisiä pisteitä, mistä voi täyttää juomapullonsa. Tämä on loogista, sillä vesi tulee vuorilta, missä luonto on puhdas. Ulkomailla vesi tosin maistuu usein kalkille tai kloorille, ja se paistaa läpi, kun on tottunut Itä-Suomen neutraaliin juomaveteen.
2. Bussit on moderneja ja niissä on nettiyhteys. Tämä yllätti eniten ehkä Keski-Amerikassa, mutta myös Itä-Euroopassa ja Baltiassa bussit ovat hyväkuntoisia ja siistejä, monessa on näytöt selkänojassa ja viihdettä saatavilla. Moni pitkän matkan busseista on paremmin varusteltu kuin Suomessa, tosin asiakaspalvelu on edelleen huonompaa, minkä totesin myös aiemmassa postauksessa. Junien ykkösluokka on niin ikään parempaa tasoa kuin VR:llä. Kaupungeissa näkee kuitenkin edelleen vanhaa tekniikkaa esimerkiksi trolleybussien muodossa.
3. Kahvi on joka paikassa kallista ja pahaa. Olit sitten edullisissa itäblokin maissa tai Etelä-Euroopassa, kahvinjuonti lohkaisee aika ison osan ruokamenoista. Esimerkiksi aseman, huoltoaseman, kioskin jne. automaatista ostettu take away maksoi usein parin euron molemmin puolin oikeastaan missä tahansa. Kahvi on monesti myös todella pahaa, joten en tiedä miksi sitä pitää edes ostaa niin paljon.
Ulkomailla ei myöskään tunneta maitokahvia, vaan yleensä tulikuuman laihan litkun päälle on kaadettu vain maitovaahtoa, mikä maistuu pahalle. Lieneekin parasta ottaa pelkkä espresso ja jättää huonosti tehdyt latet ja cappuccinot väliin. Euroopan reissulla yksi parhaimmista kahveista oli yllättäen Latviassa Ecolinesin bussissa, missä juomia oli ilmaiseksi tarjolla.
4. Miten iso Suomi on verrattuna muihin Euroopan maihin. Suomi mielletään usein pieneksi valtioksi Euroopan laitamilla, mutta kun matkustaa bussilla tai junalla Itä- ja Keski-Euroopassa, huomaa, että Suomi on oikeasti todella iso pinta-alaltaan. 196 valtiota kattavalla listalla Suomi on sijalla 64. koonsa perusteella. Euroopan maista Suomea suurempia ovat vain Ranska, Ukraina, Espanja, Ruotsi, Saksa, sekä tietenkin Venäjä ja Turkki. Tämä laittaa Euroopan pinta-alankin aivan uuteen mittakaavaan. Luulin vielä muutama vuosi sitten, että Mercatorin projektio vääristää Suomea kartalla paljon todellista isommaksi. Alla oikea suhde muuhun Eurooppaan verrattuna.
5. Kaupunkien isot puistoalueet. Toivoisin näkeväni tätä myös Suomessa, mutta vaikka voimme ylpeillä runsaalla metsäpinta-alalla, ei luonto useinkaan ulotu valitettavasti kaupunkeihin asti. Sieluani sykähdytti kävellä Euroopan suurkaupungeissa valtavien puistoalueiden läpi, missä puut olivat massiivisen suuria ja puusto runsaslajista.
6. Ruokaupoissa ei ole vichyä tai kivennäisvettä. Olen vichyn ja kivennäisveden suurkuluttaja ja se tuottaa ongelmia ulkomailla. Ravintolassa tämä ei ole ongelma, mutta kaupoissa sitäkin enemmän. Kerran jos toisenkin olen matkoillani pettynyt siihen, ettei ostamassani pullossa olekaan sitruksenmakuista kivennäisvettä. Milloin olen ostanut esanssista makuvettä, milloin laimeaa limpparia, milloin vesi on yksinkertaisesti ollut vain todella pahaa.
Sen ainoan kerran, kun olen ostanut vichyä, ostin senkin vahingossa. Luulin hommanneeni 1½ litran pullon tavallista vettä, mutta se olikin hiilihapotettua. Ehkä pitäisi lopettaa etsiminen, niin oikea pullo sattuisi kouraan kuin onnenkaupalla?
A post shared by Cilla Maria (@cillamaria8) on Sep 15, 2019 at 5:20am PDT
A post shared by Cilla Maria (@cillamaria8) on Mar 23, 2019 at 2:28pm PDT
7. Useissa paikoissa myydään kannabis-tuotteita. Olen Suomessa tottunut siihen, että kannabis on poikkeuksetta laiton päihde, ja vaikka tiedänkin, että hampputeollisuus on ottanut isoja edistysaskelia maailmalla, tuntuu silti oudolta nähdä kannabista mainostettavan muualla kuin Amsterdamissa. Meinasin ensin tehdä ei-päihdyttävästä CBD:stä erillisen postauksen, mutta koska lainsäädäntö on niin sekava ja alati muuttuva, en jaksanut perehtyä aiheeseen riittävän kattavasti.
Törmäsin Euroopassa CBD-tuotteita myyviin kauppoihin esimerkiksi Puolassa ja Sloveniassa, sekä Tsekeissä, missä myös päihdyttävä THC-pitoinen kannabis on käytännössä sallittua. Minulla ei ole omakohtaista kokemusta CBD-tuotteista tai ”lääkekannabiksesta” ylipäänsä, mutta kova trendi se tuntuu maailmalla olevan. Suomi laahaa tässäkin perässä tiukalla lainsäädännöllään, vaikka siinä voisi olla hyvä markkinarako.
8. Katutaide kukoistaa. Ulkomailla ilahduttaa aina erilaiset kauniit muraalit ja muut seinämaalaukset. Suomessa vain harvoja laajoja pinta-aloja on hyödynnetty näyttävien muraalien alustaksi. Esimerkiksi Kuopiossa olen tainnut törmätä vain yhteen kerrostalon seinään tehtyyn maalaukseen, Helsingistä näitä toki löytyy enemmän. Ulkomailla ei edes ole näin harmaata ja ankeaa arkkitehtuuria kuin Suomessa, mutta katukuvaa on silti piristetty seinämaalauksilla, ja ne tuovat oikeasti iloa päivään.
Omassa kotikaupungissani oli jo varauduttu italialaisen taiteilijan tekemään muraaliin, mikä olisi tullut vanhoihin rapistuneisiin viljasiiloihin, mutta viime hetkellä museovirasto päätti, ettei pintaan saa maalata mitään. Täysin naurettavaa ja typerää. Eletään sitten Neuvostoliittoa muistuttavassa kuluneessa betonihelvetissä.
9. Kierrätyksen puute ja väärin kierrättäminen. Edelleen tämä jaksaa yllättää, vaikka elämme kohta jo vuotta 2020. Kierrätyspisteitä toki näkyy katukuvassa ihan Meksikoakin myöten, mutta yksi edistyneimmistä kierrätysmetodeista, nimittäin pullonpalautus loistaa poissaolollaan monessa maassa. Pohjoismaiden lisäksi ainakin Baltiassa, Unkarissa ja Saksassa on jonkinlainen palautussysteemi, mutta esimerkiksi Tsekeissä ainoastaan kaljapulloista saa pantin. Vaikka kone hyväksyy muutkin pullot, on todennäköistä, ettei ihmiset jaksa palauttaa pulloja vaan viskaa ne roskiin.
Juna-asemilla ja kauppakeskuksissa näkee onneksi edes yritystä kierrätyksen suhteen, mutta valitettavasti ihmiset heittävät edelleen jätteitä sekaisin niihin kuulumattomiin astioihin.
10. Ei ole kolkkaa, missä et törmäisi toiseen suomalaiseen Vaikka suomalaisia onkin verraten vähän, ei juurikaan enää ole maailmankolkkaa, missä et kuulisi yllättäen suomea puhuttavan. Itse olen hyvin hiljainen ja etenkin yksin ollessa keskityn tarkkailijan rooliin, joten en juuri koskaan tuo ilmi, että kuulen ja ymmärrän kaiken.
Olen muun muassa jutustellut suomalaisen pariskunnan kanssa Playa del Carmenin bussiasemalla, katsellut skeittivideota nauhoittavia äijiä Wienissä, seurannut jonkun suomalaisen ohjelman kuvauksia Berliinissä, ollut samalla Auschwitzin ryhmäretkellä, mihin kuului myös viisi suomalaista miestä (en ilmaissut koko päivän aikana, että olin itsekin suomalainen), nähnyt kotikaupungistani olevia tyyppejä Prahan linnassa (käännyin ympäri etteivät he näkisi minua), kuullut suomea puhuttavan Budapestin vapaudenpatsaalla ja tottakai sitten nämä perinteiset Espanjat, Kreikat ja Turkit mukaan lukien.
Mutta mikä ehkä yllätti aidosti, satuin samaan pieneen ryhmään suomalaisen naisen kanssa, kun olin Tikalin pyramideilla Guatemalan viidakossa. Se oli oikeasti hauska sattuma, kun olimme ensin vielä puhuneet toisillemme englantia ja sitten nainen kysyi minulta, mistä olen. Vastasin ”from Finland”, johon nainen huudahti, että ”Ei oo todellista, oot säkin Suomesta!?” 😀 Ei siis kannata koskaan puhua kovaan ääneen ulkomailla suomeksi, sillä ympärillä voi olla joku, joka ymmärtää, vaikkei siltä näyttäisikään.
Mitkä asiat sinun mielestä on toisin ulkomailla? Kaipaatko Suomeen jotain sellaista, mihin olet vain matkoilla törmännyt?