Asioita, jotka ovat yllättäneet ulkomailla
Matkalle lähdetään usein ennakko-odotuksia pursuten, kohteesta on maalattu ruusuisia mielikuvia ja näkökentässä siintää vain täydellinen loma. On kuitenkin hyvin mahdollista, että kohde ei olekaan sellainen kuin kuvissa on esitetty, hyvä sää ei ole sattunut kohdalle, perinteinen ruoka ei olekaan järin herkullista ja niin edelleen. Näistä ei kuitenkaan kannata hätkähtää, vaan on parempi jättää pienet epäkohdat omaan arvoonsa. Toisaalta jostain kohteesta on voinut olla ennakkoluuloja, mitkä ovatkin kumoutuneet matkan aikana. Näitä yllätyksiä ja erikoisuuksia on ihan kiva muistella jälkeenpäin. Tässäpä siis lista asioista, joista itse olen yllättynyt eri maissa seikkaillessa.
1) Mongoliassa tuulee jatkuvasti. Mongoliassa tuulee lähes taukoamatta ja se on huomioitu myös perinteisen asumusten, jurttien sijoittelussa. Jurtat pystytetään aina niin, että oviaukko on etelään, sillä viima käy pohjoisesta. Tuulenhuju on kylmää, navakkaa ja lennättää hiekkaa suuhun, ilma on myös hyvin kuivaa. Talvivaatteet tulivat tarpeeseen, vaikka varsinainen talvi oli huhtikuussa jo ohi.
Mongoliassa on jäätävä tuuli. Siellä sai olla lähes koko ajan huppu päässä.
2) Venäjän ja Baltian maiden surkea asiakaspalvelu. En halua yleistää, mutta omat kokemukseni Venäjältä, Virosta ja Latviasta ovat olleet suht nuivia. Nuorehkot naisasiakaspalvelijat ovat olleet todella tympeitä, et saa vastausta tervehdykseen etkä kiitokseen, ja pahimmassa tapauksessa sinua mulkoillaan kuin rikollista. Kuulin eräältä Venäjän tuntijalta, että entisissä neuvostomaissa ei haluta olla kenenkään palvelijoita, joten tästä tympeä suhtautuminen asiakkaisiin.
Tallinnan Olde Hansassa sen sijaan saa hyvää palvelua.
3) Mexico Cityssä haisee pahalle. Joka kerta kun astun ulos Benito Juarezin lentokentältä, yllätyn siitä että nenään leijailee viemärin haju. En tiedä mistä se tulee, mutta sellainen tervehdys on enemmän sääntö kuin poikkeus. Samaa viemärin löyhkää on tullut vastaan myös muualla kuin lentokentällä. Onneksi sentään koko kaupunki ei (ainakaan muistaakseni) haise 😀
Joskus tuntuu kuin koko kaupunki olisi yksi suuri viemäri. Kaikella kunnioituksella rakastamaani Mexico Cityä kohtaan <3
4) Espanjan loputtomat siestat. Tämä ei viikon lomareissulla ehdi haittaamaan, mutta pidempään maassa asuessa ilmiö voi ärsyttää kerran jos toisenkin. Siestalla ei ainakaan Costa del Solilla ollut mitään määriteltyjä aikoja, joten oli aina yhtä arpapeliä onko kauppa iltapäivällä auki vai ei, ja milloin se mahdollisesti aukeaa seuraavan kerran. Muutenkin stereotyyppinen mañana mañana -tyylinen elämänmeno rasittaa pidemmän päälle.
Cerrado – Suljettu.
5) Rajatarkastukset Keski-Amerikassa. Yllätyin suuresti, että Meksiko-Belize, Belize-Guatemala tai Guatemala-Meksiko välisillä maarajoilla ei edes vilkaistu reppua tai matkalaukkuja. Kenellä tahansa olisi voinut olla vaikka millainen lasti huumeita ja aseita mukana. Toista sen sijaan oli Panamassa, missä otetaan sormenjäljet ja valokuvat maahan saavuttaessa ja sieltä poistuttaessa. Tavarat läpivalaistaan tullissa. Costa Ricassa oli myös tiukka rajavalvonta, ja siellä reput ja laukut avattiin ja tutkittiin silmämääräisesti. Guatemalan lepsuista ulkorajoista huolimatta maan sisäisellä lennolla sen sijaan pengottiin kaikki tavarat kahteen otteeseen ennen kuin pääsin koneeseen.
Maata pitkin matkustettaessa rajatarkastukset ovat lähinnä muodollisia ja rajanylitys tapahtuu jalkaisin.
6) Kahvin kultamailla juot surkeaa kahvia. Törmäsin tähän taukoamatta edellämainitulla Keski-Amerikan reissulla. Olin odottanut, että saan laatukahvia joka aamu, mutta mitä vielä. Suurin osa laadukkaista kahveista menee ulkomaan vientiin ja paikalliset juovat itse kuraa. Meksikossa sain monesti vain pikakahvia tai parhaimmassa tapauksessa tyypillisestä cappuccinokoneesta tulevia erikoiskahveja. Join hyvää kahvia ainoastaan Chiapasissa, mistä tulee Café Caracolin zapatistikahvi sekä Oaxacassa, missä pääsin nauttimaan café de olla -savipannukahvia. Costa Ricassa sentään oli hyvät kahvit myös kauppojen hyllyllä.
Onko täällä hyvää kahvia?
7) Kerjäläisiä Genevessä. Tämä oli ensimmäisiä soolomatkojani ja olin vielä hyvin ummikko matkailun saralla. Olin ajatellut, että Geneve on vain rikkaiden pukuherrojen pintaliitokaupunki, joten yllätys oli suuri, kun näin kadulla jonkin verran kerjäläisiä. Osasta tuli riesa, jos erehdyit antamaan rahaa, sillä sen jälkeen ilmeni lisävaatimuksina mm. tarjota ruoka jossain ravintolassa. Rajansa kaikella hyväntekeväisyydelläkin.
Geneven kaduille mahtuu monenlaista kulkijaa. Keskustan ulkopuolella kadut puolestaan on lähes autiot.
8) ”Je ne parle pas l’anglais.” Ranskalaisista sanotaan, etteivät he suostu puhumaan englantia, ja tämän olen todennut itsekin. Yritin Auvergne-Rhône-Alpes’n turistialueella saada palvelua englanniksi tai kysyä jotain, mutta sain vastauksen aina ranskaksi. Selkeästi vastapuoli ymmärsi englantia, mutta ei suostunut puhumaan sitä. Myös järjestöhommissa olen tavannut samanlaisia ranskalaisia – tosin pari poikkeustakin on sattunut kohdalle.
Ranskassa vastaan tulee helposti kielimuuri.
9) Turkin kuumuus. En todellakaan osannut odottaa, miten kuuma Turkissa voi olla keskikesällä! Kuumuus ja ilmankosteus oli lähes yhtä tukalaa, ellei tukalampaakin kuin Jukatanin niemimaalla kuivan kauden aikaan. Hiki valui norona muutaman minuutin kävelyn jälkeen ja aurinko oli vain niin polttavaa, että oli pakko vaihtaa aina sille puolelle katua, missä oli varjoisaa.
Turkissa kaipasi monesti varjoon.
10) Viidakossa ei ollutkaan hyönteisinvaasiota. Olin odottanut, että esimerkiksi Tikalin kansallispuistossa olisi sakeana hyttysiä, polttiaisia, hämähäkkejä sun muita inhotuksia, mutta en tuon päiväreissun aikana nähnyt ensimmäistäkään pistävää tai inisevää hyönteistä. Lake Atitlanin lähellä kävin myös viidakkomaisessa luonnonpuistossa ja siellä sain ainoastaan kaksi polttiaisen puremaa. Olin varustautunut matkaan keltakuumerokotteella, kahdella eri hyttysmyrkyllä, ja hyvä etten ottanut vielä moskiittoverkkoakin mukaan 😀 Malarialääkkeet jätin sentään syömättä, vaikka tabletit repussa kulkivatkin mukana kaikki ne viikot.
Viidakossa oli yllättävän vähän hyönteisiä, joten selfien ottaminenkin onnistui ilman hyttysten hätistelyä.
+11) Bonuksena: Netin käyttö Turkissa Olin ollut tietoinen eri maiden harjoittamasta nettisensuurista, mutta yllätyin silti Turkissa kun en päässyt edes Wikipediaan. Netin käyttö on myös ihan jumalattoman kallista. Muutaman sivun selaamiseen kului noin 20€ viikon aikana.
Mitä yllätyksiä sinulle on tullut eteen reissatessa? Onko joku paikka ollut karvas pettymys tai oletko yllättynyt iloisesti jostain alkuun epäluuloja herättäneestä kohteesta? Vai oletko kenties törmännyt yllättäviin kulttuurieroihin, mihin et osannut valmistautua?