Asioita, joita teen aina – Travel edition

Olen välillä rutiinien orja. Tietyt asiat tulee tehtyä samalla tavalla ilman, että niihin kiinnittää välttämättä edes mitään huomiota. Näin myös matkoilla tulee vastaan samanlaisia toimintatapoja riippumatta siitä, missä päin matkustan.

Pakkaan repun samalla tavalla. Tämä on käytännön kannalta hyvä asia, jotta tiedän, missä mikäkin tavara on. Pidän myös järjestyksestä ja siisteydestä. Organisoinnissa auttaa hyvä reppu, joka itselläni on Eagle Creekin 40 litran Global Companion. Reppu avautuu kuin matkalaukku, ja siinä on ulkopuolellakin runsaasti taskuja eri kategorian tavaroille.

Matkustan pelkillä käsimatkatavaroilla. Pakkasin ennen aina ihan liikaa tavaraa mukaan, jos matkustin matkalaukun kanssa. Sittemmin ostin tuon edellä mainitun repun, jolloin tavaraa mahtuu mukaan rajallisempi määrä. Siirtymät on myös helpompia, kun ei tarvitse jonottaa bag dropissa tai laukkuhihnalla. Ei ole myöskään sitä vaaraa, että laukku katoaisi lennon aikana.

Pakkaan viikon vaatevaraston mukaan, ja jos olen matkalla pidempään, pesen pyykkiä. Alla olevassa kuvassa olin lähdössä 10 viikon reissulle.

Pidän tavarat repussa tai lokerossa, enkä levittele niitä ympäri huonetta. Liittyy seuraavaan kohtaan ja myös siihen, että huone pysyy siistimpänä. Siisteydestä mainittakoon, että petaan myös aina sängyn joka päivä, ellei huoneeseen kuulu siivouspalvelua. Teen näin myös dormissa.

Majoitukseen saapuessa teen ensitöikseni ludetarkastuksen. En voi korostaa tämän tarpeellisuutta. Aiemmin olin liian huoleton, ja päädyinkin panamalaisessa hyvätasoisessa hostellissa nukkumaan luteiden kanssa samaan sänkyyn. Raskaan siivoamisen jälkeen en onneksi kantanut niitä mukanani repussa. Luteita voi löytyä nykyään mistä tahansa, eikä se katso majapaikan tasoa.

Kannan vesipulloa ja pientä syötävää mukana. Koskaan ei tiedä, milloin tulee nälkä tai venyykö vaikka joku bussimatka odotettua pidemmäksi. Hyviä snäckejä on pähkinät, proteiinipatukat, vauvan pussi-smoothiet ja annospuurot.

Kannan myös pyykkipulveria ja -narua repussa. Viimeksi niille tulikin taas käyttöä karanteenimajoituksen aikaan Vantaalla, kun Köpiksen reissun jäljiltä ei ollut puhtaita vaatteita käytettävissä. Majapaikassa oli pesukone, mutta kuivausrummut oli varattuna, joten viritin pyykkinarun huoneeseen.

Vielä tähän mennessä pieni Minigrip-pussillinen valkeaa jauhetta ei ole kiinnittänyt viranomaisten huomiota kentällä 😀

Kävelen joka paikkaan. Joskus myös kurvailen skuutilla ja metrolla, mutta en koskaan ajele taksilla kohteessa. No okei, olen joutunut joskus turvautumaan taksiin tai Uberiin, mutta pääsääntöisesti pyrin liikkumaan siten, että saan itse määritellä reitin ja tahdin. Päivän aikana tulee helposti käveltyä yli 10 kilometriä ihan vaan kuljeskelumielessä.

Lataan puhelimeen erilaisia karttoja. Jos olen maassa, missä on huono tai kallis nettiyhteys, lataan etukäteen Google Mapsiin alueen kartan offline-tilassa käytettäväksi. Lataan myös kohteen metrokartan kuvana puhelimeen.

EU-alueen ulkopuolella ostan prepaid-liittymän, jotta saan netin puhelimeen. Olen ihan järkyttävä datan suurkuluttaja, koska jaan puhelimesta netin läppärille, enkä mielellään luota yleiseen wifiin. Meksikossa käytän Telcelin liittymää ja muualla Keski-Amerikassa käytin Claron prepaidia.

Minulla on tällä hetkellä Telian Rajaton-liittymä, joka sisältää rajattoman datankäytön Pohjoismaissa ja Baltiassa, sekä 17 Gigaa/kk EU- ja ETA-alueella. Muistan kuinka myyjä kehuskeli, että tuo on ruhtinaallinen määrä. Käytän kuitenkin päivittäin keskimäärin 3 Gigaa dataa, josta suurin osa kertyy juuri läppärin kautta. Pelkälle puhelimelle tuo 17 Gigaa varmasti riittäisikin. Matkoilla tosin ei tule katsottua niin paljoa videoita, joten dataa ei kulu yhtä ahnaasti.

Iso osa ruokabudjetista menee kahviin. Yleensä kahvi on ulkomailla kaiken lisäksi pahaa tai keskinkertaista. En erityisemmin edes pidä baristakoneilla tehdyistä latteista, cappuccinoista jne. vaan joisin mieluiten normaalia suodatinkahvia, mitä ei ulkomailla juurikaan tapaa.

Yövyn melkein aina dormissa. Ja lähes joka kerta minua rasittaa, kun -yllätys yllätys- sinne tulee muitakin ihmisiä 😀 Ihmiset ei juurikaan haittaa, jos he tulevat yksin, mutta jos huoneeseen tulee kaverukset, en jaksaisi millään kuunnella jatkuvaa kovaäänistä puhetta (koskee etenkin saksalaisia ja hollantilaisia).

Mitä enemmän matkustan, sitä pienempiin dormeihin siirryn. Sitä kalliimmaksi ne myös tulevat. Mutta se on rahan väärti, jos ympärillä on vähemmän potentiaalisia häiriötekijöitä. Joskus kyllä otan myös privamajoituksen, ja tämä trendi tulee varmasti lisääntymään tulevilla matkoilla. Alan olla liian vanha dormielämään.. 😀

Opettelen edes muutaman sanan kohdemaan kielellä. Tästä ei ole poikkeusta, oli kielenä sitten mongoli tai unkari (joka muuten on suomen sukulaiskieli). Haluan osata edes tervehdyksen ja kiitoksen paikallisella kielellä. Yleensä sillä saa myös parempaa palvelua – paitsi Baltiassa, missä palvelukulttuuri on tuntematon käsite.

Tutustun uskonnollisiin paikkoihin. En ole edes yhtään uskonnollinen, mutta haluan silti vierailla aina kirkoissa, moskeijoissa, luostareissa yms. koska ne kertovat mielestäni paljon paikallisesta kulttuurista. Uskonnolliset paikat on yleensä myös kauniita ja niissä on rauhallinen tunnelma.

Kuljeskelen puistoissa ja merenrannalla. Vaikka kyseessä olisi kaupunkiloma, koetan etsiä asvalttiviidakonkin keskeltä luontoa, sillä se piristää aina päivää 🙂 Kaipaan kaupungissa myös raitista ilmaa ja väljyyttä.

Petyn matkoilla vichyyn. Tästä on tullut jo vakio. Olen vichyn ja kivennäisveden suurkuluttaja, mutta en yleensä koskaan onnistu löytämään sitä matkoilta. Olen ostanut vahingossa mehua, limpparia, normaalia vettä ja makuvettä, mutta vichy on aina kiven alla. Ainoastaan Slovakiassa, kun oli tarkoitus ostaa normaalia pullovettä, päädyin ostamaan vahingossa vichyä. Ehkä pitäisi lopettaa etsiminen.. 😀

Olen liian ajoissa joka paikassa. Pelkään aina myöhästyväni lennolta, junasta tai opastetulta kierrokselta, joten lähden aina ihan liian aikaisin liikenteeseen. Jos lento lähtee yhdeltä, olen kentällä todennäköisesti jo yhdeksän jälkeen. Tämä etenkin silloin, jos olen menossa uuteen paikkaan, mitä en tunne entuudestaan.

Jonotan kiltisti ja odotan vihreiden valojen vaihtumista myös ulkomailla. Monesti ulkomailla liikennesäännöistä ei välitetä, mutta itse kuulun niihin, jotka noudattavat liikennevalojen ohjeistusta. Näin äkkiseltään muisteltuna Suomen lisäksi taitaa Tanska olla ainoa maa, missä olen havainnut ihmisissä samanlaista tottelevaisuutta.

Ostan pääsylipun ja maksan siitä oikean hinnan. Joskus parikymppisenä ajelin pummilla junassa ja metrossa, koska minulla ei ollut ikinä rahaa. Sitten kerran sain tarkastusmaksun metrossa, enkä ole sen jälkeen ajellut pummilla. Ulkomailla olen törmännyt siihen, kuinka reissaajat yrittävät kiertää pääsymaksuja ja päästä sieltä missä aita on matalin.

Panamassakin eräs sveitsiläinen nainen väärensi Photoshopilla poikaystävänsä opiskelijakortin itselleen sopivaksi, ja käytti sitä päästäkseen ilmaiseksi Panaman vanhaankaupunkiin. Guatemalassa eräs porukka osti pelkän kuljetuksen Tikaliin, mutta notkuivat silti oppaan mukana, vaikka eivät olleet maksaneet kierroksesta mitään. Vaikka se ei minulle kuulukaan, niin hiertää tuollainen, koska jos on varaa matkustaa maapallon toiselle puolelle, luulisi olevan varaa myös tukea paikallisia palveluja.

Olen päivät menossa ja illat sängyssä. Matkoillani herään aikaisin ja lähden tutkimaan paikkoja. Olen yleensä koko päivän poissa ja tulen alkuillasta huoneeseen lepäämään. En käy oikeastaan koskaan baareissa tai muualla yöelämässä, enkä osallistu majapaikan yhteisiin illanviettoihin. Saatan joskus kyllä käydä oleskelutilassa seuraamassa taustalta meininkiä, mutta olen yleensä päivän aktiviteettien jälkeen niin uupunut, etten jaksa enää illalla sosialisoida kenenkään kanssa.

Minulla on läppäri mukana. Lähden sitten päivän tai kahden kuukauden reissulle, on läppäri aina repussa matkaseurana. Teen yleensä töitä tai vähintään käsittelen kuvia sekä kirjoittelen blogia reissun päältä. Nyt myös restonomin verkko-opinnot vaativat koneen äärellä olemista. Läppärin ansiosta tunnen muutenkin oloni aina kotoisaksi, koska vietän niin paljon aikaa kotonakin läppärin näyttöä tuijottaen ja koneen kautta ystäviin yhteyttä pitäen 🙂

— Mitä rutiineja sinulla on matkoihin liittyen? Vai oletko toinen ääripää, esim. spontaani reissaaja, joka ei paljoa mieti pakkauslistoja? Entä pidätkö huoneen siistinä matkan aikana vai räjähtääkö laukun sisältö ympäriinsä, kun saavut perille? Jätä alle kommenttia 🙂

#matkoillakoettua #minämatkailijana #rutiinit

0 views0 comments