10 matkailufaktaa minusta

Lähdetäänpä sitten täältäkin mukaan Unelmatrippi-blogista alkaneeseen haasteeseen 🙂 Olen aiemminkin tehnyt välillä erilaisia listoja matkailuun liittyen, mm. asioita mitä teen aina matkoillani tai mitä en ole koskaan tehnyt. Listat on kivoja, ja tykkään lukea niitä myös muiden blogeista. Minua kiinnostaa myös muut matkailijat ihmisenä.

1. Matkustan mieluiten yksin

Olen 80 % introvertti, ja viihdyn yksin niin kotona kuin matkoillakin. Puolisoni ei ole kiinnostunut matkustelusta, joten tuo kombo johtaakin usein siihen, että lähden yksin soolomatkailemaan. Tarvitsen myös omaa aikaa ja akkujen lataamista yksin jossain kaukana. Se ei tarkoita sitä, ettenkö pitäisi muista ihmisistä, mutta uuvun siitä, jos pitää olla jatkuvasti jonkun seurassa. Toki joskus on kiva, että on matkaseuraa, mutta pääsääntöisesti olen soolomatkailija.

2. Ensimmäinen soolomatkani oli samalla muutto ulkomaille

Tein ensimmäisen soolomatkan vuonna 2011, kun lähdin Espanjaan Aurinkorannikolle suorittamaan datanomilinjan työharjoittelua. Olin käynyt tuota ennen vain perheen kanssa Kreikassa, Ruotsissa ja Virossa, joten matkailu oli muutenkin uutta. Pelotti kyllä aivan hirveästi lähteä yksin matkaan, mutta näin jälkikäteen ajateltuna se oli elämäni parhaimpia päätöksiä.

3. Haluan valloittaa ainakin 50 maata

Olen käynyt tähän mennessä hieman alle 30 maassa, joten saavutettavaa olisi vielä roppakaupalla. Teen mieluiten pidempiä reissuja, joiden aikana pääsen reissaamaan useammassa maassa samalla kertaa. Se on myös ekologisempaa, koska ensimmäiseen määränpäähän saavuttua voi yleensä matkustaa maata pitkin seuraavaan maahan. Epätavanomaisin maa, jossa olen käynyt, on Mongolia.

4. En yleensä käy uudelleen samassa kohteessa

Tässä poikkeuksen tekee vain Meksiko, jonne voisin palata aina uudelleen ja uudelleen. Olen toki käynyt useamman kerran Kreikassa, Hollannissa, Ruotsissa ja Virossa, pari kertaa myös Saksassa, mutta ne ovat olleet lähinnä käytännön syistä johtuvia tai sitten matkaseura on vaikuttanut kohdevalintaan.

Eikä sillä, ettenkö viihtyisi useammassakin käymässäni kohteessa, mutta koska haluan bongata uusia maita, tulee harvemmin lähdettyä enää takaisin tuttuihin paikkoihin. Yleensä minulla on myös niin selkeät tavoitteet, mitä haluan kohteessa tehdä ja nähdä jo heti ensimmäisellä kerralla, että mitään varsinaista syytä sinne palaamiseen ei enää jatkossa ole.

Tietenkin maiden sisällä on eri tyyppisiä alueita, ja voisin kuvitella palaavani esimerkiksi Turkkiin ihan vain siksi, että näkisin Kappadokian. Mutta koska maailmassa on niin paljon kiehtovia maita ja kohteita, tulee yleensä valittua joku aivan uusi maa. Olen käynyt Ranskassakin ainoastaan Annecyssä, mutta en usko, että haluaisin palata maahan vain nähdäkseni esimerkiksi Pariisin.

5. Haluan käydä kaikissa Meksikon osavaltioissa

Tämä onkin edellisen vastakohta. Meksiko iski minuun heti ensimmäisellä kerralla, enkä vielä viiden kerran jälkeenkään ole saanut kyllikseni. En tiedä tarkalleen, mikä siinä on, mutta sinne saapuessa tuntuu kuin tulisin kotiin.

Meksikossa on 32 osavaltiota, joista viidessä olen käynyt. Tämä bucket list (arkeologisten kohteiden tutkimisen lisäksi) on yksi syy, miksi haluan palata kyseiseen maahan yhä uudelleen. Toisaalta jo pelkästään Mexico Cityyn palaaminen on aina yhtä mukavaa. Kun seuraavan kerran pääsen takaisin, suuntaan pääkaupungista joko Yucataniin ja sieltä Campechen ja Tabascon kautta Veracruziin, tai sitten pyörin pk-seudun lähiosavaltioissa.

6. En siedä hellettä

Minulla on kilpirauhasen autoimmuunisairaus, jonka seurauksena lämmönsietokykyni on heikentynyt. Poden kuumassa todella tukalaa ja tuskaista oloa, joten en voisi kuvitellakaan esimerkiksi makaavani auringossa. Vielä hankalamman olosta tekee, jos ilmankosteus on kuumuuden lisäksi korkea. Pahimmalta on tuntunut Playa del Carmenissa ja Panama Cityssä, jossa oli +34 lämmintä ja ilmankosteus lähes 80 %.

Toisaalta minua paleltaa usein, mutta viihdyn silti paremmin kylmässä. Luin äskettäin uutisen, että kilpirauhaspotilaiden olisi hyvä puolittaa Thyroxin-annostus kuumassa ja aurinkoisessa ympäristössä. Täytyy kokeilla seuraavan kerran, kun matkaan tropiikkiin.

7. Suuntaan luonnon ja historian perään

Nuo teemat määrittelevät monesti matkakohteeni. Tarvitsen luontoseikkailuja, mutta toisaalta myös arkeologisten kohteiden tutkiminen kiehtoo. Yksi parhaimmista etapeista onkin ollut mm. Tikal Guatemalassa – tuo muinainen Maya-sivilisaation kehto, joka lepäilee keskellä laajaa viidakkoa.

Olen reissannut jonkin verran Euroopan suurkaupungeissa, mutta ne eivät ole oikein koskaan sävähdyttäneet mitenkään erityisesti. Pyrin kaupungeissakin hakeutumaan yleensä puistoihin tai merenrantaan. Kiertelen jonkun verran myös museoissa, mutta mikään varsinainen kaupunkiloma ei kuulosta kovin innostavalta.

8. Olen rokotemyönteinen

Tämä onkin hyvin ajankohtainen teema. Olen se ihminen, joka ottaa kaikki mahdolliset rokotukset harvinaisia trooppisia tauteja vastaan 😀 Tai no, en nyt ihan kaikkia. Mutta olen ottanut varmuuden vuoksi esimerkiksi keltakuume- ja lavantautirokotteet, vaikka ne eivät olleetkaan pakollisia. Olen ostanut myös malarian estolääkkeet, joskaan en niitä koskaan syönyt (ovat voimassa onneksi vielä 2½ vuotta).

Olen rokottautunut myös A- ja B-hepatiittia vastaan, hankkinut polio-tehosteen ja pidän jäykkäkouristus-kurkkumätärokotteet voimassa. Olen ottanut monena vuonna influenssarokotteen, enkä ole sairastunut sen jälkeen kertaakaan influenssaan. Aion myös todellakin ottaa koronarokotteen heti, kun se tulee saataville. Alussa epäröin sitä hieman, mutta nyt voisin ottaa vaikka Sputnik V:n.. Minusta rokotuksista huolehtiminen on osa vastuullista matkailua.

9. Autan kerjäläisiä

Tiedän, että tämä on kaksipiippuinen juttu, eikä rahan antaminen välttämättä ole hyvä idea, sillä se voi entisestään ruokkia rakenteellista köyhyyttä. Mutta toisaalta minulla ei ole sydäntä kulkea yksin kadulla istuvien ihmisten ohi. Joskus jään juttelemaan kerjäläisten kanssa, ja olen huomannut, että se ilahduttaa heitä paljon enemmän kuin pelkkä kolikon tai setelin heittäminen. Nuo ihmiset ovat usein näkymättömiä muille ohikulkijoille, ja ajatus heidän yksinäisyydestään ja elämästä likaisella kadulla surettaa minua suunnattomasti.

Mietin myös usein kohtaamiani ihmisiä, kuten esimerkiksi Oaxacan kadulla istunutta Maríaa ja hänen 4 kk ikäistä vauvaansa. Kerjäläisten lisäksi pyrin reissuillani auttamaan jotain paikallista kohdetta, kuten koulua, jolloin apu tavoittaa laajemman joukon ja siitä on pidempiaikainen hyöty.

10. Minulla on hyvä suuntavaisto

En eksy kovin helposti, tai jos eksyn, osaan etsiä vaihtoehtoisen tien perille. Minun on helppo suunnistaa esimerkiksi sokkeloisessa metrotunneleiden viidakossa, ja bongaan lentokentiltä helposti kaikki opasteet. Muistan myös, missä olen kävellyt, joten tunnistan paluureitin ilman ongelmia. Tarkkailen ympäristöä automaattisesti ja muistan yksityiskohtia, jotka auttavat suunnistamisessa. Tosin Geneve oli jostain syystä sellainen kaupunki, että siellä eksyin viikon aikana useammankin kerran.

Koen, että omaan nykyään muutenkin hyvät ongelmanratkaisutaidot, enkä yleensä hätäänny, jos joudun yllättävän tilanteen keskelle. Pystyn toimimaan loogisesti myös tiukan paikan tullen, ja siitä on ollut hyötyä ulkomailla yksin seikkaillessa. Joustavuus ja sopeutumiskyky ovat auttaneet myös tämän meneillään olevan tilanteen keskellä, enkä ole kokenut ahdistusta – turhautumista kylläkin. Täytyy vain luottaa siihen, että asiat järjestyvät aina jotenkin 🙂

— Joko sinä olet tarttunut tähän haasteeseen? Linkkaa alle oma ”matkailijaprofiilisi” tai kerro muuten vain joku juttu, millainen sinä olet matkailijana 🙂

 

Otahan blogin somet seurantaan 🙂 IG @cillamaria8 | FB @sunsetlastnight

#10faktaa #minämatkailijana

0 views0 comments