Minulla ei ollut mitään erityisiä toiveita taannoisen Kööpenhaminan reissun osalta, mutta halusin kuitenkin käydä sekä Tivolissa että Christianiassa. Joskus nuorempana, eläessäni hieman villimpiä vuosia, olin haikaillut vapaakaupungissa vierailun perään ihan eri syistä kuin nykyään. Nyt halusin lähteä katsomaan, millainen meininki paikan päällä oikeasti on. Löytyisikö sieltä edelleen 70-luvun hippiparatiisi vai kärvistelisikö alue järjestäytyneen rikollisuuden kourissa. Kävin

Kadun hieman sitä, että menin tuomitsemaan koko Nørrebron alueen ensimmäisessä Köpis-postauksessani. Selvisi, että läävähostelli sijaitsi Ydre Nørrebrossa, joka on huonomaineinen alue, toisin kuin Indre. Vagabonda-bloggaajan ansiosta päätin antaa kaupunginosalle uuden mahdollisuuden, ja lähdin etsimään oikeaa Nørrebrota, joka paljastui juurikin siksi kulttuurien yhteensulautumaksi, joksi sitä netissä kehutaan. Päädyin lopulta seikkailemaan sekä Indren että Ydren puolella, ja

Pakko sanoa näin alkuun, että enpä olisi uskonut viime sunnuntaina, että mielipiteet Köpiksestä muuttuisivat näin radikaalisti viikon edetessä. Mitä enemmän olen kuljeskellut täällä, sitä enemmän olen tykästynyt kaupunkiin. Tässä postauksessa: Tivoli ja puutarhat | Assistens Kirkegård | Haveselskabetsin puutarha | Christianshavn | Juutinrauman silta Tivoli ja Tivoli Gardens Tivoli oli yksi pääkohteistani, mihin halusin tutustua matkan aikana, ja sinne lähdinkin eräänä iltana.

Neljäs päivä Kööpenhaminassa on juuri alkamassa. Fiilikset ovat muuttuneet merkittävästi paremmiksi sunnuntain ensitunnelmien jälkeen. Kaupunki on alkanut vaikuttaa ihan kivalta, ja pikkuhiljaa alkaa myös hahmottaa missä mitäkin on. HUOM! Lopussa kerron koronaan liittyvistä asioista, joten jos et halua lukea aiheesta, skippaa tekstin loppuosa. Jos et ole lukenut aiempia osia, pääset niiden pariin tästä: Sunnuntaina Kööpenhaminaan: Kaksijakoiset mietteet tulevasta reissusta Hu

Jooh, lähdin eilen junalla Helsinkiin, eikä VR:llä ollut tietoakaan turvaväleistä tai muustakaan hygieniasta. Olin lähes täyden vaunun ainoa ihminen, jolla oli maski naamalla. Myöhemmin näin vielä pari muuta, jotka olivat suojautuneet. Ihmiset yski ja köhi estoitta muiden päälle, ja muutama nenänkaivajakin oli liikenteessä. Koska vaunussa oli hirveä mekkala uhmaikäisen lapsen raivareita kuunnellessa, ajattelin lähteä ravintolavaunuun kahville. Istuin tyhjään pöytään ja nautin

Matkustelua on ollut hirveä ikävä, mutta mitä pidempään tätä outoa vuotta on jatkunut, sitä epävarmemmalta minkäänlaisen ulkomaan matkan toteutuminen on näyttänyt. Sitä epävarmemmalta myös itsestäni on alkanut tuntua. Alkuvuodesta jouduin tekemään raskaan päätöksen jättää Meksikon reissu väliin. Toukokuussa Irlannin reissun kohtalosta ei tarvinnut itse päättää, sillä Finnair perui lennot. Hyväksyin sen, ettei matkaan pääse nyt. Hyväksyminen ja epäusko tulivat kuitenkin aalloi