Rakastan syksyä. Se on ehkäpä jopa lempivuodenaikani. Toki rakastan myös rehevää ja syvänvihreää keskikesää. Rakastan talven kirpeitä pakkaspäiviä, kun aurinko kimaltelee jäähileisten puiden oksilla, tai kun kuura maalaa ikkunalaseihin monisakaraisia kukkia. Kevät puolestaan aiheuttaa minussa aina jonkinlaista haikeutta. Maa nousee horroksesta, luonto heräilee hiljalleen eloon, mutta kaikki on silti jotenkin liian paljasta ja tyhjää. Syksyn haikeus taas on ihan erilaista. Se