Jooh, lähdin eilen junalla Helsinkiin, eikä VR:llä ollut tietoakaan turvaväleistä tai muustakaan hygieniasta. Olin lähes täyden vaunun ainoa ihminen, jolla oli maski naamalla. Myöhemmin näin vielä pari muuta, jotka olivat suojautuneet. Ihmiset yski ja köhi estoitta muiden päälle, ja muutama nenänkaivajakin oli liikenteessä. Koska vaunussa oli hirveä mekkala uhmaikäisen lapsen raivareita kuunnellessa, ajattelin lähteä ravintolavaunuun kahville. Istuin tyhjään pöytään ja nautin

Hostellimajoitus jakaa monesti ihmisten mielipiteitä. Moni kuvittelee hostellien olevan synonyymi 20+ ikäisten reppureissaajien biletyspaikalle, sille missä siisteys- ja varustelutaso on minimissä eikä ylellisyydestä saati yksityisyydestä ole häivähdystäkään. Olen itsekin matkoillani yöpynyt jos jonkinlaisessa hostellissa, niiden yhteisissä makuusaleissa, joskus jopa oleskelutilan sohvalla. Kerran olen kääntynyt kannoillani pelkän huoneen nähtyäni. (Lue täältä epäonnisesta Ka

Yhteistyössä Föönin kanssa Näin muistaakseni viime kesänä tuulitunneli Föönin mainoksen tv:ssä ja halusin päästä kokeilemaan. Minulla on ollut joku pieni haave takaraivossa kokeilla joskus laskuvarjohyppyä, ja Föönin kautta siihen kuulemma saisi tuntuman. Asia unohtui, mutta palasi taannoin mieleen, kun mietiskelin Lapin reissulla, mitä haluaisin kokeilla seuraavaksi. Olen ottanut tämän vuosikymmenen agendaksi kokeilla mahdollisimman paljon uusia asioita, joten avantouinnin j

Saavuin eilen Helsingistä kotiin ja olen normaaliin tapaan suht uupunut. En ole kovin sosiaalinen ihminen, joten pitkät ja tapahtumarikkaat järjestötapaamiset – vaikkakin myös antavat paljon – kuluttavat tällaisen introvertin voimia. Nukuin tänään päiväunet kahteen otteeseen. Reissaaminen Suomen sisällä on jotenkin todella uuvuttavaa. Esimerkiksi bussi- ja junamatkat tuntuvat kestävän ikuisuuden, vaikka niihin menee oikeasti vain nelisen tuntia. Helsingissä tapaamisiin kuului